Kanamainen elämä

Pääsiäisaikaan tyhjenivät kauppojen munahyllyt lopulta niin, että suklaamunia lukuun ottamatta kaikissa kaupoissa ei ollut enää kennon kennoa, eikä munan munaa. Syyttävä sormi osoittaa taas Euroopan Unioniin. Siellä ne hääräävät direktiivejä kanojen parhaaksi ja ihmisten kiusaksi. Onhan se toki sanottava, että semmoinen häkkikanala on kanalle melkoinen vankeinhoitolaitos. Niin, että kanan parastahan tässä. Kanalle kanamaisempi elämä.

Vaan miksi kaikki tuotanto, joka ennen oli paljonkin pienimuotoisempaa ja useampaan paikkaan jakautunutta pitää nyt olla megakokoista. Maatiloista on tullut jonkinlaisia tehtaita, munatehtaita, maitotehtaita, broileritehtaita, sisäfiletehtaita ja jos mitä. Mielensä pahoittajan tapaan sanon, että kyllä en ymmärrä tätä suuruuden ihannointia, vaikka siinä kuulemma tehdään kuluttajalle halvempaa, ja parempilaatuista tuotetta.

Toisin oli ennen. Niin sanottujen maalaismunien, maatiaiskanojen munien ostajia varmaan olisi, mutta markettien hyllyihin niitä ei kulje. Nämä Värtsilässä elelleet kanathan saattavat tosin olla hyvinkin jalorotuisia kun kukkokin on noin korea.

Kukko punaheltta kanatarhan turva on. Kuva SP

Share

8 comments for “Kanamainen elämä

  1. irene peuhkurinen
    10.4.2012 at 9:25

    Joku asioista hyvin perillä oleva on sanonut, että nämä eläintehtaat ovat erittäin pahoja luonnon saastuttajia. Helppo se on maalaisjärjelläkin ymmärtää. Samaan paikkaan kertyy satojen eläinten jätökset.Venäjänn sikaloista jo valuvat Suomenlahteen.

  2. 10.4.2012 at 14:41

    Soitin tänä aamuna ”Kronägg” nimiseen munatuottaja konttoriin ja kysyin , annatteko te ehkäisypillereitä kanoille kun munassa oli keltuaisen lisäksi, siinä kapeammassa päässä, jonkunlainen pilleri?
    Nainen nauroi puhelimeen ;- eihän toki.
    Munat ovat ” egologiska ” ja pitäisi olla kunnon munia.
    Otin tuon pillerin ja yritin halkaista sormin mutta ei onnistunut.
    Lohkaisin sen veitsellä , se halkesi tasaisesti eikä murentunut.
    Ihmettelen kovasti mikä se voisi olla ja miten se on joutunut munan sisään?
    Varmaan nuorten kanojen munia kun olivat niin pieniäkin.
    Se oli minun elämässäni ensimmäinen kananmuna ihme .

  3. Heino Turunen
    11.4.2012 at 1:07

    Ei ensimmäinen kerta. Se voi johtua mm. siitä että kuoriainesta, eli kalkkia on joutunut kehitysvaiheessa kuoren sisään. LUULISIN tätä selitykseksi.

  4. 12.4.2012 at 11:33

    Kukko katselee pää kallellaan kanaansa Agdaa ja kotkottaa.
    – etkö sinä Agda tiennyt, että ehkäisypilleri otetaan suun kautta eikä panna peräpuoleen ?

  5. Kalevi Tikka
    15.4.2012 at 18:17

    Jalostettu kana on sellainen, että kun se on muninta tehtävänsä tehnyt se ei kelpaa enää teuraaksi vaan on kaatopaikka jätettä. Muna päivässä kuluttaa kanan elimistön sellaiseksi, ettei siinä ole vertauskuvallisesti muuta jäljellä kuin luut ja nahka sekä kulunut höyhenpeite.
    Broilerin kasvattaminen ei takaa kanalle sen parempaa elämää. Liikkumaan ei juuri pääse. Ruoka säännöstellään ja valon sekä lämmön säätelyllä pidetään kananpojan aktiivisuus kasvamisen kannalta sopivana.
    Jätökset eli kanankakkaa saamme ostaa kaupasta rakeistettuna ja erilaisina seoksina. Kasvimaalle se kelpaa ja on varsin typpipitoinen lannoite.
    Aito luomuviljelijä ei kuulema kanankakkaa osta koska siinä on ne kanan erittämät stressihormonit tallella ja ne taas estävät kasvien kasvamista pellossa. Mene ja tiedä kuinka asia on.

  6. Jussi Raerinne
    22.12.2012 at 17:12

    ”Syksy jo saa,
    mummu veistään teroittaa.
    Aadolf, Petteri ja Kustaa
    kohta joutuu pataan mustaan!”
    Suunnilleen näin, ulkomuistista Mika Waltarin (?) runoa siteeraten valmistelin viime viikolla siipikarjan teurastusta. Pölkky, kirves, terävä puukko, narunpätkä ja tyhjä sankko; näillä homma onnistuu.

    Joulunalusaika on tunnetusti sialle vaarallista aikaa. Tämän hoksasi jo entisen tarinan sika, joka ei suostunut kanan ehdottamaan yhteistyökuvioon. Kana olisi tuottanut munia ja sika lihaa.
    Kuten jo alussa mainitsin, joulun tulo käy silloin tällöin niinsanotusti ”hengen päälle” myös kanalle ja etenkin sen veljille.
    Meillä on ollut kaiken aikaa pieni kanaparvi. Ne elävät mielestäni onnellisen kanan elämää, kun saavat olla ympäri vuoden halutessaan ulkona tai sisällä ja piiperrellä ruokaa etsiessään pihapiirissä vapaasti. Tarkkaa rotumääritelmää on mahdoton suorittaa, mutta voitaneen niitä kutsua kotoisasti maatiaisiksi. Ne munivat välillä erittäinkin hyvin, mutta pyrkivät etenkin kesäaikana mielellään myös hautomaan. Poikasista on tietenkin keskimäärin puolet kukkoja, jotka joutuvat talven tullen paistiksi. Mm. siilit tuhoavat haudonnassa olevia maapesiä ja haukka verottaa oman osansa, mutta aina on korjattavaa satoa itsellekin jäänyt.

    Tällä kertaa koko vahvuus oli talven alkaessa 12 kanaa ja kahdeksan (8) kukkoa. Sopiva määrä talveksi, jolloin ruokinta on täysin ihmisen varassa, on n. kymmenen. Ei muuta kuin puolet pois; viimeisen ateriansa nautti viisi vanhempaa kanaa ja kuusi kesällä syntynyttä rotevaa kukkoa. Vanhalle kukolle jäi siis seitsemän kanan haaremi ja yksi nuorukainen miesseuraksi ja oppipojaksi.
    Mainitunlaisen puolivillin luomukanan liha on erinomaista tavaraa. Se on melko tummaa ja kiinteää, verrattavissa lähinnä riistalinnun lihaan. Maku on täyteläinen, rasvaa ei juuri ole. Syömme vuoden mittaan myöskin tehdasbroilereita, mutta muuta yhteistä nimittäjää verrattuna näihin omiin kotkottajiin ja kiekujiin ei juuri ole kuin se, että nekin ovat tietysti lintuja!

  7. muistelija
    23.12.2012 at 9:17

    Teillä eletään näiltä osin vielä ”entisajan malliin” Eihän seenää paljolti olekaan mhdollista, onnellista sekin vähä kuitenkin.
    Oliko se narunpätkä siltä varalta, ettei tapettu lähde päättömään juoksuun, kuten kävi minulle, ensimmäisen ja viimeisen kerran kun ryhdtyin kanantappoon 😉

    Eiralle kiitos!! Rauhaisan Joulun toivotus kana- tai sikapaistin seurassa, miks ei myös vegaaneille !!

  8. Kalevi Tikka
    23.12.2012 at 11:14

    Jos kaikki kanat saisivat elää kuten Jussi nyt kertoo se täyttäisi vaativimmankin eettisen munan ja lihan tuotantovaatimukset.
    Ilomantsissa asuessani sain silloin tällöin ostaa kesän pihamailla juosseita kukkopoikia. Niitä voi verrata teeripaistiin sama makuvivhde niissä on.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *