Muistelua työuralta, toinen jakso

Homma oli saatu alulle ja sääntöjä tarkennettiin. Jo Pitkäs-Jussi siinä mansikkamaan reunalla ensi töikseen pelotteli, että ei saa puhua mistään mitä työmailla kuulee tai tekee, kenellekään. Voi joutua vaikka vankilaan jos puhuu sopimattomia. Kassalla tehtiin oikein paperi tästä varmemmaksi vakuudeksi. Allekirjoitus ja kaksi todistajaa.

Ja kohta lipsahti; äiti kyselemään, miten siellä lähti sujumaan ja minäkös selittämään, miten sain laskea jonkun pienen tuomaa kolikkolipasta. Siinä sitä oltiin! Oikein posket karahtivat punaiseksi ja vankisellin ovi jo mielikuvituksissa aukeni!

Onneksi tämä virhe tapahtui näin pienessä asiassa, opin olemaan varovaisempi jatkossa.

Ensimmäisen kuukauden palkka oli 1000 markkaa (kympi siis markoissa ennen euroja). Sitten tuli palkankorotus, kahteenkymppiin. Kun vielä kerran korotettiin kolmeenkymppiin, kyseli Hilma jo, että etkös avaisi säästötiliä, kun lähti tuota rahaa noin reippaasti tulemaan. Äiti oli toista mieltä, kyllä se nyt on ostettava oikein villakangasta, että saadaan kassafröökynälle ihmismäinen asu. Eeli-vainaa kai sen mekon sitten ompelikin.

Sitten parin kuukauden sisäänajon jälkeen lähti Hilma jo pois, muutti Tampereelle ja jätti meidät johtajan kanssa selviämään miten kuten.

Ja ikäänkuin ei jo tämä olisi ollut tarpeeksi, lähti johtaja vaimoineen Helsinkiin sukuloimaan jättäen uunituoreen apulaisen yksin kassaan.

Viinijärven kassaan oli murtauduttu äskettäin ja tästä johtuen oli johtaja Saukkonen hankkinut käsiaseen kassalle. Lähtiessään hän esitteli aseen minulle,veti varmistimen ja laittoi aseen tiskin alle kassalippaan viereen. Käski tarvittaessa sitä käyttää. Minulla alkoi jo vesi kiertää silmissä, kuulin kun vävy Sjöberg keittiön puolella tuntui sanovan, että onkohan tuo tyttö liian nuori tuollaista asetta käsittelemään.

Siihen se kuitenkin jäi ja siinä se oli kun tulivat lomalta. En koskenutkaan siihen koko aikana. Ei tosin tarvettakaan ilmaantunut.

Muutenkin tämä ”lomitus” oli mielenkiintoinen. Minun piti yöpyä johtajan asunnossa, lypsää illalla Alina-rouvan lehmät, ruokkia kanat, kerätä munat ja huolehtia maito jäähtymään jne. Pieni kodikas navetta kaksine lehmineen sijaitsi kassan aittarakennuksen päässä.

Illalla ei uni tahtonut tulla silmiin, kiertelin ikkunasta toiseen mahdollisia rosvoja tähyillen.

Seuraavana iltana pyöräilin kotiin ja äiti, kuultuaan turvatoimista, totesi, että olkoon miten on mutta siellä et toista yötä yövy.

Kaikki meni hyvin ja lomalaiset tulivat aikanaan tuoden lomittajalle tuliaisiksi vaaleanpunaisen kerraston;)

Lue myös Mirjan muisteluihin liittyvä ensimmäinen jakso: Työuran aloitus Värtsilän Seudun Osuuskassalla.

Share

5 comments for “Muistelua työuralta, toinen jakso

  1. Maija- Liisa
    26.4.2012 at 16:21

    Siinähän on juoni kuin Suomi- filmissä, että oikein ladattu
    käsiase, taivas varjele!

    Jännää oli asioida lapsena tiskin toisella puolella säästölipasta
    tyhjentämässä, nähdä mikä summa tulee viivan alle.

  2. 26.4.2012 at 16:33

    Kaiken dramatiikan jälkeen tuo
    vaaleanpunainen kerrasto yllättää
    lukijan täydellisesti.

    Mieleen tulee iskulause:
    ”Hyvon yllä hyv on olla”.

  3. EJ
    26.4.2012 at 16:52

    Kaikkien entisten lisäksi on ilmaantunut uusi kertojalahjakkuus. Mihin Värtsissä vielä ylletään!

  4. Seppo Pusa
    26.4.2012 at 19:34

    Mahtoikohan tuo Viinijärven kassaan murtautuminen olla se tapaus, joka tehtiin oikein ison maailman tyyliin. Kylältä varastettiin auto, murtauduttiin Osuuskassaan ja saatiin saaliiksi kassakaappi. Ajeltiin joitakin kilometrejä ja metsikössä räjäytettiin kaappi hajalle.

    Uutisen oltua lehdessä pikkupojat koettivat etsiä kolikoita kanervikosta oletetulla tai kuvitellulla räjäytyspaikalla.

  5. mirja v
    26.4.2012 at 20:25

    Minulla on hajanaisia muistikuvia siitä ryöstöstä, joka oli tehty jonkun aikaa ennen työhön tuloani.En muista tuota kaapin räjäytystä.

    Kerrottiin, että johtaja Hartikainen oli ajanut pyssyn kanssa rosvoja takaa, ampunutkin, mutta ei kai sentään ruumiita ollut tullut.

    Meidän johtaja otti sen niin raskaasti, että poltti vintissä valoja läpi yön, että luultaisiin talossa valvottavan. Tulin tosiaan dramaattiseen aikaan kuvioihin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *