Pari viikkoa sitten hiihtelin pilkkireissulla järven jäällä. Joutsenpari lensi samana aamuna mökkimme yli ja laskeutui järven jäälle. Hiihtelin pilkkireissulle, mutta joutsenet olivat asettuneet nukkumaan juuri siihen saarien välikköön mistä olin aikonut oikaista pilkkipaikalle.
Joutsenet levolla. Kuva: Alpo Rummukainen
En olisi raaskinut häiritä joutsenia, mutta en olisi halunnut kiertää saartakaan kun olisi tullut reilun kilometrin mutka.
Vartiovuorossa ollut joutsen seurasi minua ja toinen nukkui pää siiven alla. Minä juttelin niille kaiken aikaa hiljaisella äänellä kaikkia asioita mitä mieleen tuli. Kaarsin hiljaa noin parinkymmenen metrin päästä kaiken aikaa kertoen niille paikkakunnan tuoreimmat kuulumiset.
Vielä siinä lähellä ollessani toinenkin joutsen pisti pään siiven alle ja kävi levolle hänkin. Olivat varmaan juuri tulleet jostain kaukaa ja olivat väsyneitä.
Seuraavana päivänä hiihtelin jälleen järvellä kun oli niin hienot hiihtokelit jäällä. Tällä kertaa kävin katsomassa joutsenten pesää, joka oli noin kilometrin päässä eilisestä paikasta.
Pesä oli vielä paksun lumikerroksen alla, mutta joutsenet olivat levolla lähistöllä noin 50 m päässä. Molemmat nukkuivat, mutta minut huomatessaan toinen nousi pystyyn. Sanoin hänelle, että minä se vain olen, etkös tunne. Joutsen painuikin heti takaisin makuulle.
Mutta yht äkkiä molemmat pomppasivat pystyyn. Minä en vielä silloin kuullut mitään, mutta he kuulivat. Eräs pilkkijä ajoi mönkiällä siitä ohi. Oli mielenkiintoista seurata joutsenten reaktioita. Ensin pystyyn, sitten alettiin tömistellä jalkoja, sitten kovennettiin otteita heiluttamalla siipiä. Mönkiä ei välittänyt joutsenten uhkailuista mitään vaan jatkoi matkaansa. Joutsenet luovuttivat ja läksivät arvokkaasti poistumaan paikalta.
Mönkiän mentyä ohi joutsenet palasivat makuupaikoilleen takaisin ja kävivät levolle.
Toivottelin heille hyvät päivänjatkot ja kiihkeät kosintatanssit ja perheenlisäystä ja kaikkea muutakin hyvää.
Lue myös Alpoaatoksen juttu Pesä odottaa. Julkaistu Värtsissä 15.4.2011.
Tuli lämmin tunnelataus Alpon tarinasta.
Miten lämmin kertomus, yrjökokkomainen tarina.
Jotenkin lämmin tunnelma siellä ”tuttuja” tavatessa tulee. On ainakin mukava uskotella itselleen, että kyllä he tuntevat minut. Suru tulee jos jonain keväänä ei tavattaisikaan.
Viime kesänä (2011) ei pesässä asuttu. Lieneekö pariskunnalla ollut aviollisia ongelmia tai muita murheita. Nyt ainakin alku näyttää lupaavalta. Rakkaus roihuaa ja kosintamenot kiihtyy..
”Ei ne papin pakehilla,
taikka tuomarin tuvilla
liittoansa lujittele,
kultarenkain koristele.
Ainut silti ystävänsä,
puoliso on vierellänsä.
– Yks´on puoliso pojalla,
– yksi neitojouhtenella”.
Hyrähti hyvä olo luontokuvauksestasi.
Mekin saamme seurata joutsenten elämää kesäpaikallamme. Joutsenpari on jo monena vuonna pesinyt melko lähellä.
On aina odotettu tapaus, milloin pariskunta tuo perheensä näytille. Aina yhtä sykähdyttävä näky.
Useimmiten poikasia on ollut kuusi. Laskeminen ei aina ensimmäisellä kerralla onnistu, kun pienet päät putkahtelevat esiin milloin mistäkin emon ja uroksen takaa.
Välillemme on syntynyt luottamus, ja ne hyväksyvät meidät joukkoonsa. Eivät häiriinny, vaikka toisinaan olemme aamu-uinnilla samaan aikaan. Hieno hetki.
Joutsenkuiskaaja 😉
Eino Leinon iki-ihana Lapin kesä Vesa-Matti Loirin tulkitsemana.
http://www.youtube.com/watch?v=-aSxSUy34HU
Siitä löytynee sopivaa sanomaa myös sinne Pohjois-Karjalan korkeuksille.
Alpo, kyllä joutsenet ystävänsä tuntevat!
Meillä on ollut kesäpaikka Vaiviossa yli 10vuotta mökkimme lähellä on Joutsenilla pesäpaikka. Se on pienellä lemellä jossa
kasvaa pieniä koivuja ja pajuja, antavat sopivasti hyvän suojan. Joka kesä on melkein pariskunnalla ollut poikasia 4-6 kpl, mutta 2 vuotta sitten tapahtui sukupolven vaihdos silloin pariskunta vietti nähtävästi aikaansa rakkauden huumassa, ettei aikaa jäänyt poikastuotannolle. Olivat näköjään melko nuoria taas viime kesänä, näillä oli jo 6 poikasta.Kun olen laskenut mm verkkoja ja välimatkaa on hyvä tovi heidän kotiinsa, ainakin haudonta vaiheessa uros on tosi valppaana pitää jopa ääntä jos menet liian lähelle. Kun sitten poikaset kuoriutuvat alkaa ulkoilu pesän ympäriltä pois väljemmille vesille on kiva katsoa niitten menoa on turvattu niin etu kuin takapää. En ole varma kumpi vanhemista kulkee edellä nähtävästi äiti. Kun tulee syksy alkavat lentoharjoitukset niin silloin ääntä riittä, komento on kova sillä kunnon on oltava hyvä. Kun muutetaan uuteen kotiin, matka on pitkä. Joutsen on reviiri lintu kun pitkän matkalaiset haluaisivat matkalla levähtää ja yrittävät laskeutua veteen niin kyllä nämä paikalliset pitävät sellaisen messun, ettei muilla ole sinne tulemista.
Yhtenä syksynä kun nämä vakiasukkaat oli muuttaneet pois niin pienelle alueelle laskeutui yöpymään 64 kpl olihan sinä yönä alueella melkoinen mekkala yllättävän hyvin sopu kuitengin antoi tilaa. Mutta asiasta toiseen on alueita, jossa joutsenia on aivan liikaa.On muuteen aikamoinen saastuttja vesistölle, ulostusjätettä tulee melkoiset määrät kesän aikana missä ne pesivät ja tulevaisuudessa varmasti joudutaan harkitsemaan miten näillä alueilla saadaan kanta pienemmäksi.
Ennen veneen talviteloille laittamista kävin tänään katsomassa mitä joutsenten pesälle kuuluu. Reilu puoli vuotta onkin kulahtanut aikaa kun joutsenten kanssa juteltiin. Ei näkynyt pesäluodon lähellä joutsenia. Ei näkynyt pesääkään, sillä pesän päällä oli lähes puoli metriä vettä. Jäi aika surullinen ja haikea mieli pesällä käynnistä.
On mukava piipahtaa joutsen ystävien kotia vilkaisemassa ohi hiihdellessään.. Nyt on hyvät hiihtokelit hangilla ja järvenjäällä. Joutsenia ei näkynyt, mutta hangella oli runsaasti räpyläjajkojen jälkiä.. Ilmeisesti pesää pidetään silmällä että milloin lumet sulavat pesän päältä ja päästään sukua jatkamaan. Sitten jätetäänkin pesäluoto rauhaan ainakin alkukesän ajaksi.
Reilu 15v sitten mieheni lähti käymään mökillä keskellä viikkoa minun ollessa työssäni hoitolasten kanssa. Tunnin päästä tuli puhelu , että mökkitiellä on este.
Minä arvuuttelin kaikki mahdollisuudet, että mikä se nyt voi olla, mutta tämmöisestä en ollut kuullutkaan. Joutsen perhe oli menossa järvelle tietä pitkin.. isä ja äiti vartioi lapsiaan, ja jos hiace yritti vähääkään mennä liian lähelle, niin heti vanhemmat yritti auton kimppuun.
Niinpä sitten sen reilun kilometrin matkan he kulkivat perätysten, ja silloin vielä näkyi eräässä notkopaikassa järvi taimikon yli, ja joutsenet olivat kuin keskustelleet, että oikastaanko tästä, mutta menneet kuitenkin tietä pitkin.
Varmaan poikaset ei olleet vielä lentokykyisiä, ja olivat tallustaneet pesimäpaikaltaan lammelta väljemmille vesille, vaikka lyhyempihän reitti olisi ollut sieltä Jänisjokea pitkin Loitimolle.
Viime kesänä saimme seurata lautalla uistellessamme vanhan kalmistosaaren lähistollä kuinka joutsenen pesässä poikaset oli jo kuoriutuneet. Lähelle emme tietenkään menneet, mutta hyvin erottui kauempaakin. Ja joka Joensuun reissulla tulee seurattua matkan varren joutsenpesueita. Ja muutama kesä sitten niitä kerääntyi iso lauma keskelle järveä, joka näkyi isona valkeana lauttana. Paljon ovat lisääntyneet kolmen vuosikymmenen aikana.