Kuvat EJ
Harakka irrotteli vapunaaton iltana kesän värisissä hepenissään. Ja mikä uuma. Muut hyytyivät koleassa tuulessa, mutta se ei. Helisevä nauru kuului vielä vappuaamuna Värtsilän raitilla.
Neiti harakka
Tulevat tapahtumat
- There are no upcoming events.
Mikä höyhenpuku! Upea kuva!
Minun ikkunani alla harakat kylpivät lumien sulamisvesistä syntyneessä kuopassa. Kyllä nauttivat. Sitten tepsuttelivat
tasajalkaa läheisten koivunvarpujen oksalle sukimaan itseään.
Neiti Harakan helisevä nauru toi mieleeni
kouluaikaisen runon Herra Harakasta:
Herra Harakka hieno niin,
jälleen laittehi samettiin…
.
.
.
Herra Harakka harjaa näin
kiiltävän tukkansa taaksen päin.
Sitten niin kummasti naurattaa:
Hi-hi-hi, hi-hi-hi, hi-ha-haa!
Luojan opetus ihmiselle: haaskalintu on kaunis! – ??? – Ierikka
Niin minunkin entisaikainen naapurini sanoi, että harakka on kaunis lintu kun sen harvoin näkköö. Tarkoitti vissiin, että sen kauneuden näkee harvoin näin upeasti kuin näissä Erkin otoksissa.
Raudantakojat ovat iät ajat pitäneet harakansulkaa teräksen karkaisun laadun mittarina.
Se on harakalla myöskin suojaväri. Kun se on liikkumatta niin se mustan ja valkean vuorottelu rikkoo linnun ääriviivat. Sitä on silloin vaikea huomata.
Se se on oikein varsinainen kyläharakka, sanoo vanha sananvarsi.
Seurasin vappuaamuna kotvan harakkaparven touhuja Kemiön saarella. Ei kyllä helissyt nauru kuusikossa. Enmmänkin torailulta näytti ja kuulosti niitten touhut. Liekö ollut tonttiriitoja.