Ei yksi pääsky kesää tee. Taitaa pitää paikkansa tämä vanha viisaus. Hannu ilmoitti jo kaksi viikkoa sitten, että se yksi pääsky oli nähty Värtsilässä, vaan vieläkään ei voi sanoa, että olisi kesä ja pääskysestä ei päivääkään. Liekö virolaiset omineet kansallislintunsa itselleen niin , että pidättelevät niitä Suomenlahden eteläpuolella. Jos oikein tuota sukulaiskieltä tulkitsen niin siellä on piäskille annettu parikymmentä nimeä. Hyvällä lapsella monta nimeä. Tästä kuvasta niitä sopii tavailla.
Suitsupääsuke, ilus lind lenda kiiresti meie maale ! See suvi on kaasas. (Meniköhän tuo oikein)
Virolaiskolulaisen kuvaus kansallislinnustaan. Valokuva SP
Mukavalta kuulostaa korvaan tuo
suomensukuisten kielten rytmi.
*
Petroskoilainen nukketeatteriryhmä esitti
eilen Joensuussa karjalankielellä vienan-
karjalaiseen ”kansanlauluun” perustuvan
näytelmän Voroi (varis).
Minunkin ukkini hyrritteli usein samaa
sävelmää, joka alkaa suomenkielellä:
Talonpoika meni honkamettään
rinttamu rimuramu rallamalei
ampui siellä variksen ja heitti sen leppään
rinttamu rimuramu rallamalei…
*
Kuinkahan udmurtinkielellä laulavalle
tuohivirsu-mummokuorolle käy euroviisuissa?
Onpa hauska nimi tuo suitsupääsuke!
Ei ole vielä täällä etelärannikolla pääskysiä näkynyt, mutta eiköhän ne muutaman päivän sisällä ilmaannu.
Joinakin keväinä juuri näihin aikoihin on satakieli ilmaantunut helskyttelemään rantapensaikkoihin. Sitä tässä jo kovin odottelen saapuvaksi.
” Menin Saksaan sain saappaat, tulin Ruotsiin sain rukkaset, tulin Suomeen sain sukat. Pesin paikkasin, panin aidalle kuivumaan .. varas vei”. – Tämän vanhan pääskys-lorun opetti äitivainaa -50-luvulla.