Amos Oz on taituri
Fima – hajamielinen mies
Israelin lähihistoriaa
Amos Oz: Fima, suom. Pirkko Talvio-Jaatinen, Tammi 2012
Fima on hajamielinen mies. Hän pohtii Israelin lähihistoriaa ja joskus torakan tappaminen saa hänet mietteliääksi. Mitähän jos ajattelisi asiaa vähän syvemmin. Torakkahan on taideteos. Paras jättää eläin rauhaan ja siirtää kodin siivousta myöhemmäksi, tai siihen asti, kun naisystävä, joka on naimisissa toisen miehen kanssa tulee putsaamaan paikat. On Fimalla ollut vaimokin, mutta ei ole enää. Isä on elossa ja rukoilee poikaa ottamaan uuden vaimon.
Kuva: Tammi
Fima on kynegologisen klinikan sihteeri-arkistonhoitaja, jonka tehtävänä on pitää paperit kunnossa. Miehen elämä on hivenen unenomaista vaeltelua. Jos olisi kysymyksessä venäläinen proosa, nimittäisin Fimaa oblomovilaiseksi, eli laiskanpulskeaksi tyypiksi.
On Fimalla ajatuksia ja nerokkaitakin oivalluksia. Mutta elämäntaidon mestari hän ei ole. Joskus hän uppoutuu isänkin kanssa keskusteluihin Israelin tilanteesta.
Amos Oz on israelilainen ( syntynyt Jerusalemissa vuonna 1939) ja on israelin tärkeimpiä proosakirjailijoita. Hän on myös maansa rauhanopposition edustaja.
Fiman elämää alkaa seurata kirjaa lukiessa ja vielä kahlattuani kirjan puoleen väliin, mietin että kirja on hivenen ponneton, johtuen päähenkilön hahmosta. Lukijaa kiinnostaa tietysti Ozin analyysi, mitä tulee Fiman arkisiin kuvioihin ja Israelin tilanteeseen.
Kirjassa on sijansa myös tietynlaisella huumorivirityksellä, mutta silti sen lukeminen tuntuu joskus pakkopullalta, etenkin kun opuksessa on kunnioitettava yli 400 sivun sivumäärä. Joskus alkaa lukiessa kaivata kunnon juoniproosaa, jossa älyllisyys ja kafkamainen sekoilu jäisivät vähemmälle.