Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike

Mielensäpahoittajan paluu
Hauska kirja
Mäkkärisukupolvi vaviskoon

Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike, WSOY 2012

Mielensäpahoittajalle ovat koittaneet ankeat ajat. Hän on joutunut pestäväksi ja puunattavaksi ja ruuankin laittaa se hienohelma, joka tuli entisen, ruman kotiavun tilalle. Paras panna ovet lukkoon ja alkaa itse kokata ruokansa. Kuulemma ruma kotiavustaja viipyi liian kauan mielensäpahoittajan luona ja sehän ei sovi. Nykyisin kaiken pitää tapahtua nopeasti ja kahvikupille ja keskustelulle ei ole aikaa. Pitää rientää seuraavan vihanneksen luo.

Kuva: WSOY

Mielensäpahoittaja alkaa opetella ruuanlaiton saloja. Onneksi yläkaapista löytyy vaimon (joka on hoidossa) ruokareseptikirja ja siitähän sopii aloittaa. Mutta kun mieli on hajanainen, niin paistokset pääsevät kärähtämään pannulle ja palovaroitin alkaa huutaa. Sitä alas kopistellessa tulee tohtori Kivinkinen paikalle ja tuumii, että isäntä taitaa olla kokkauspuuhissa.

Poika sitten myöhemmin kertoo mielensäpahoittajalle Kivinkisen terveiset, että mies olisi parempi pistää holhoukseen ja vanhainkotiin. Mutta mielensäpahoittajaa ei niin helposti masenneta. Hän oppii laittamaan monenmoista pöperöä ja kun Kivinkinen ja poika tulevat audienssille, tarkoituksenaan puhua ukkokodista, tarjoaa mielensäpahoittaja heille monen ruokalajin aterian. Siinäpä sitä on pojalle ja Kivinkiselle ihmettelemistä.

Täyttä rautaa on tälläkin kertaa Kyrön kirja. Mieshän on tullut tv:stä tutuksi ja edellistä mielensäpahoittaja-opusta on myyty jo kymmenin tuhansin. Mistähän Kyrö lienee oppinsa saanut, mutta aika aidosti hän paneutuu vanhuksen ongelmakenttiin ja saa lukijan miettimään, että nykyinen mäkkärisukupolvi voisi ottaa oppia vanhoista patuista, jotka ymmärtävät vielä hyvän lähiruuankin päälle. Kehotan lukemaan opuksen. Se tarjoaa näkökulman, joka nykyisinä aikoina on melkoisen terveellinen.