Kuva: Lissu
Yhteispohjoismaista Luonnonkukkien päivää vietetään Suomessa tänään kymmenettä kertaa. Luonnonkukkien päivän suojelijana on tänä vuonna ympäristöministeri Ville Niinistö. Päivän taustasta, tavoitteista ja järjestäjistä kirjoitin Värtsiin 19.6.2011 otsikolla Tähtitalvikki ja muut.
Luonnonkukkien päivälle valitaan vuosittain teemalaji, jota nostetaan esille retkillä ja tiedotuksessa. Tänä vuonna päivän teemalaji on luhtalemmikki (Myosotis scorpioides). Luhtalemmikki on monivuotinen, lemmikkikasvien heimoon kuuluva kasvi. Se on yleinen Etelä-ja Keski-Suomessa, harvinaisempi Lapissa. Rantakasvina se suosii pysyvästi kosteaa kasvualustaa. Luhtalemmikin heleänsinisistä kukista pääsee nauttimaan varsin yleisesti purojen ja ojien partailla, kosteilla niityillä, rehevissä korvissa ja jopa tiheissä ruovikoissa. Olen tavannut täällä lähiympäristössä myös valkoista ja vaaleanpunaista lemmikkiä. Kukkimisaika kestää kesäkuusta aina elokuuhun saakka.
Kuvien lemmikit on ”poimittu” perjantaina Helsingin Jollaksessa sijaitsevasta Matosaaresta.
Kuva: Lissu
Kauniita nuokin, eto kukat.. Pieniä kuin mitkäkin, mutta kun niitä on paljon niin kyllä kelpaa katsella. Mietin että mistähän on tuon suomalaisen nimensä saanut, mutta kun aikansa tujottaa tuota lemmikkikuvaa, niin ihan niinkuin jotain lemmensekaisia tunteita alkaisi pukata pintaan..
Minäkin olen tietämättäni viettänyt luonnmonkukkapäivää aina näin alkukesän. Teen ruohonleikkurilla mutkia niin että pellisin kukat nurmikolla säästyvät. Nyt on alkanut nousta lemmikkejä sinne tänne, nekin säästän. Narsissit saa jo ajella matalaksi. Valkoapilasta säästän sellaisia lampareita pitkin pihaa. Ovat kukkiessaan todella näyttäviä ja kovasti mehiläisten ja perhosten mieleen.
Hyvää luonnonkukkapäivää, lajitoverit
…niinkuin lemmikit silmäsi on
katse kaunis ja vaatimaton.
Niittykukkia poimin vain sulle
väri niiden niin lempeä on…
—
Niittykukkia – tai jokin muu ”kukkaisvalssi”
on soinut monen nuorenparin
häävalssina varmaan tänäkin viikonloppuna.
Niittykukkia..
http://www.youtube.com/watch?v=_d5ur5Znm7k&feature=related
Alpoaatoksen kommenttiin viitaten kerrottakoon, että lemmikki on synnyttänyt monia ikuista rakkautta ylistäviä tarinoita.
Persiassa on kerrottu enkelistä, joka rakastui toivottomasti kuolevaiseen neitoon ja karkotettiin paratiisista. Hänen itkiessään lohduttomana kohtaloaan Allah antoi hänelle mahdollisuutensa hyvittää lankeemuksensa ja palata autuaitten seuraan. Hänen tuli kuitenkin ensin käydä istuttamassa lemmikkejä kaikkialle maailmaan. Rakastetulleen enkeli paljasti pelkäävänsä, että hän epäonnistuu tehtävässään. Silloin tyttö rohkaisi enkeliä lupaamalla seurata häntä hänen pitkällä matkallaan. Enkelin ja neidon rakkaus liikutti Allahia niin, että hän päätti ottaa molemmat paratiisiin.
*****
Minulla luonnonkukkapäivät alkavat huhtikuun puolivälissä ensimmäisten sinivuokkojen ilmaantuessa ja päättyvät marraskuussa, jolloin täällä etelärannikolla löytyy vielä useita kukkivia lajeja. Viime syksynä löysin marraskuun puolivälissä yhden kukkivan rentukkapuskan. Oli lämpimän syksyn innoittamana alkanut kukkia uudelleen. Kukat vain olivat puolta pienemmät kuin keväällä.
Tchaikovskyn Kukkaisvalssi
http://www.youtube.com/watch?v=jOzgVldYvps
Kuinkas ollakaan Pusan pihasa on lemmikkejäkin.
Löytäisköhän Sakari H kaikkein parhaimman NIITTYKUKKASET- esityksen, jonka on laulanut Topi ja Toivottomat ? Muistaakseni
se on ainakin kasetilla Metsä-radio.
On Suuri Tarhuri osannut kasvattaa upeita luonnonkukkia iloksemme
PS. Oli juhlavaa katsella paikanpäällä, kun kasvattajaseurani
KR voitti Jukolan !
Meni rippijuhlilla Joensuussa tämä päivä.
Luin Luonto-lehdestä, että Elias Lönnrot antoi kasvisuvulle lemmikki nimen ja kirjoitti Flora Fennicassa: ”Suomalaisetki toisinaan sanovat sitä Muistonkukaksi.”
Muita nimiä lemmikille ovat olleet lemmenkukka, sormuskukka, ikävän kukka, orpolapsen kukka ja sinisirkku.
Rankkasateet moukaroivat nyt meillä kukkapenkit. Järvessä vesi
nousee koko ajan, mutta onneksi tämä talo on mäellä.
Tänään on vietetty yhdettätoista Luonnonkukkien päivää. Päivän teemakasvina ovat olleet tänävuonna matarat (galium).
Matarat ovat matarakasvien (Rubiaceae) heimoon kuuluvia ruohoja. Wikipedian mukaan sukuun kuuluu yli 400 lajia, joista pääosa esiintyy pohjoisella pallonpuoliskolla. Näistä Suomessa tavataan tai on tavattu 18 lajia, joista alkuperäisiä lajeja on yhdeksän.
Ahomatara on juuri aloittanut kukintansa. Sitä näytti tänään olevan paikoittain tienpenkat valkoisenaan.
Tänään vietetään kolmattatoista Luonnonkukkien päivää. Tänä vuonna päivän teemalajina on tupasvilla (Eriophorum vaginatum).
Luonnonkukkien päivän 2015 suojelijana toimii tasavallan presidentti Sauli Niinistö.
Päivän taustasta, tavoitteista ja järjestäjistä kirjoitin Värtsiin 19.6.2011 otsikolla Tähtitalvikki ja muut.
https://www.vartsi.net/2011/06/19/tahtitalvikki-ja-muut/
Hyvää luonnonkukkien päivää ja kesää kaikille lukijoille.
Hienoa, että Lissu vaalii noita kukkia. Klikkasin myös tähtitalvikin luo. Kolme neljä vuotta sitten aloitetut jutut elävät Värtsissä. On tämä nyky tekniikka antoisaa.
Itselläni on yksi kukkainen ongelma, jonka ratkaisemiseksi toivon teidän kukkaistyttöjen apua. Ullukan ylä- ja alapihan välisssä on tien kahxden puolen kukkia ja kivikkokasveja, joita yritän huolella hoidella. Venäjän puoleisessa reunassa lupiinit kukkivat kauniisti. Mutta niiden leviäminen vieressä kasvavien Pälkjärveltä salakuljetettujen valkovuokkojen kimppuun vaatii valppautta. Tien EU:n puoleiselle reunalle olen kuljettanut kivikko- ja muitakin kukkia. Sinne on nyt kuitenkin lupiini höykännyt. Aion kaivaa ne pois juurineen ja komentaa, että pysyvät tien toisella puolella.
Pidän lupiinista, mutta en halua, että se komentaa pihapiirini muuta kukoistusta. Olenko luonnonsuojelija vai luonnonvihaaja vai välinpitämätön ylä-alamäkeen kulkija?
En usko, että lupiini ymmärtää mitään tien oikeasta tai vasemmasta puolesta.. Kyllä se leviää molemmille puolin tietä. Voisihan sen leviämistä yrittää hidastaa noukkimalla siemenet pois ennen kuin ne leviää ympäristöön tai lintujen suihin. En tiedä auttaako mutta voihan sitä yrittää.
Noukitaan noukitaan kun on ensin nautittu kukista!
Hienot nämä Lissun kuvat ja aihe asiaa.
Tämä Erkin tuskailema lupiini on tuontikasvi ja karannut puutarhoista luontoon,riesaksi asti.
Riski on nimenomaan se että se vie elintilan perinteisiltä luonnonkukiltamme.Se vaikuttaa myös eläimistöön mm perhosiin.Myrkyllisenä kasvina se ei kelpaa toukille ravinnoksi.
Lupiinin leviämisenhän voi estää leikkaamalla kukinnot pois.Hävittäminen on huomattavasti työläämpää.Juurien kaivaminen taitaa olla ainoita toimivia tapoja.
On jälleen Luonnonkukkien päivä.
Tänä vuonna teemalajina on erittäin yleinen kulttuurikasvi, koiranputki (Anthriscus sylvestris). Koiranputki on levittäytynyt runsaana kaikkialle, ja sen elinympäristöihin kuuluvatkin niin niityt, pellot, metsänreunat kuin joutomaat. Koiranputki kasvaa runsaana myös ihmisten raivaamilla alueilla, kuten pihoilla. Koiranputki kukkii valkoisin kukkasin aina juhannuksesta elokuuhun. Koiranputkea käytetään kasvivärjäyksessä ja se toimii myös hyönteiskarkotteena. Lisäksi sitä voi syödä, kunhan ei sekoita sitä myrkyllisiin putkikasveihin, kuten hukanputkeen.
Nauttikaa lajitoverit kukista ja kesästä!
Tänään on taas luonnonkukkien päivä. Rönsyleinikit
ovat vallanneet pihamaamme tänä suvena.
Luonnonkukkien kunniaksi kerron seuraavan stoorin:
Kaustajärvellä sijaitseva Jormanilanniemi on nykyisin
luonnosuojelualuetta. Sinne on kuulemma merkattu
orkidealehtokin.
En ole käynyt katsomassa, mutta luulenpa että kyse on
maariankämmekästä, jota kukkii tienojassa Varpasalmelta
Kenraalinkylän tienhaaraan päin, kuin myös Kaustajärven
hautausmaalla, kuusiaidan vieressä. Tosin se alue taitaa
olla nykyisin niitetty.
No. Eräs mies souteli viikko sitten Jormanilanniemeen tutustuakseen
sen luontoon. Alue on rajavyöhykkeelllä, joten voimassa oleva
lupa tietenkin tarvitaan. Kun oli istahtanut talon entiselle kvijalalle,
lähettyviltä kohosi iso uroskarhu ja teki hyökkäysliikkeen miestä
kohti. Hän oli heittäytynyt maahan ja laittanut repun päänsä
suojaksi. Karhu poistui paikalta.
Meitä oli kolmen naisen porukka, jotka suunnittelimme myös orkidea-
lehtoon tutustumista. Arvatkaa, onko meillä sinne nyt asiaa?
Edellä kerrottu tapaus on kyliltä kuultua, mutta jotenkin näin se on mennyt.
Eli meille rajalla oleskeleville – ja muillekin – tiedoksi, että kantsii
pitää ääntä jos lähtee orkideoita etsimään.