Poika Pohjois-Karjalasta

Syntyi lapsonen suvella
kasvoi maalaismaisemilla
salon suuressa sylissä
korven kovan katvehessa

Pyöri poika pellon päissä
piiperteli pientarilla
auttoi isää askareissa

metsätöissä meinaeli.

Isä toivoi toimellista
työnsä tositekijätä
pellon pienen kyntäjätä
jatkajata jalon homman.

Tästä jutteli somasti
kertoeli kaunihisti
kun he kahden kalastivat
salmen suussa soutelivat
kotijärvellä kokivat

Varttui poika vanhempien
pian mieheksi yleni
kasvoi aivan aikuiseksi

Muuttui aika onnellinen
alkoi huolet huomisesta
taistelut elintasosta
leivästä leveämmästä
ammatista ainoasta

Nyt tuo koneet tukkipuita
pyörät pöllejä vetävät
metelöivät metsämaalla
savotoilla säksättävät.

Kuukaudessa kumoavat
koko talven tekohommat
joista ennen miehet eli
talven tienestit tavoitti.

Poika miettivi menoa
alkoi tuota tuumaella
aivoillansa ajatella.

Josko kyntäisi kotona
puskis maata matalaksi
pelloksi pientaret panisi
suuremmiksi sarat suolla.

Karjan kauniin kasvattaisi
jalostaisi joutolehmät.

Ei se homma houkuttele
työ ei helpoksi herenne
velkapesän perijälle
luojan kannon kiskojalle
kivisessä Karjalassa.

Soman Suomemme sisällä
karun maamme kartanoilla
on jo voita vuoreks asti
viljaa vaikka vanhenemaan.

Niinpä lähtevi lopuksi
mies metsien menosta
poika Pohjois-Karjalasta
pienen pellon pientarilta

Astelevi aitoviertä
katoavi kaupunkihin.

Tekee työtä tehtahassa
kulkee kilpaa kellon kanssa.

Näkee unta entisestä
kaipaa kotikunnahille
kesän kirkkaille vesille
kalalammen lainehille

Isä väsyy, vanheneepi
vaimon vaivaisen keralla
pellot pienet paketoipi
viepi lehmät vieraholle.

Hiljaisena liikuskelee
kuihtuneilla kauramailla
ketoloilla keltaisilla.

Suru saapi sydämehen
käypi paine pahemmaksi
sydäntauti synkemmäksi.

Jäivät toiveet täyttymättä
siihen uupuivat unelmat
karisivat kaikki tuumat.

Vinkuu tuuli vihaisesti
tuiskuaapi talven viima
seinän suurissa raoissa
lahonneissa lattioissa
vanhenneilla vainioilla
karun Karjalan perillä.

L.H.

 

Share

8 comments for “Poika Pohjois-Karjalasta

  1. AlpoAatos
    10.7.2012 at 15:50

    Selvennyksenä sanottakoon, että ylläoleva runo löytyi vanhasta lehtileikkeestä. Tiedossa ei ole mistä lehdestä se oli saksittu. Allekirjoittajaksi oli merkitty nimikirjaimet ”LH” kukahan lienee. Runo lienee sieltä ”Voivuori” ajalta

  2. Mirja Pusa
    10.7.2012 at 22:19

    Kiva kirjoitus sinulla Alpo. MirjaSisko

  3. Esko Tarvainen
    9.4.2013 at 21:39

    Tuolla näet auringon keltaisen yötä kohden vajoaa.
    Heijastus on punaruskon pilven takaa kurkistajan. Aamulla nousee uudestaan.
    Näkee Suomen kansan huolet pieneen vajonneet kulkijat. Ei niitä sivistyneet nosta eikä nörtit koloistaan.
    Nyt aika toimimisen tarinoita kertoa. Pieni kansa suosta nostaa kankahalle kulkemaan. Meillä on tietotaito selviytyä luonnon monissa muutoksissa. Taitomme on syntymässä saatuna.

  4. esko tarvainen
    22.4.2013 at 21:42

    Meillä on tänäkeväänä Wärtsilän Teknisen Oppilaitoksen luokkakokous. Silloin tietotekniikka otettiin haltuun. Jokaisella ken oli päässyt kouluun opiskelemaan oli työkokemusta.
    Ei ollut valmiita ohjelmia. Jokaisen opiskelijan piti opintohojelman ohjelat itse tehdä. Tieto paperille tehtiin, siitä reikänauha luotiin. Kun ohjelma oli koneella laski kone tuloksen. Matriisi kirjoitin tulostin. Tulostin oli 80 mm putkipalkin kannattamana työkorkeudella. Olen onnelinen, että olen kaiken kokenut ja kehityksessä mukana.

  5. esko tarvainen
    22.4.2013 at 22:19

    Meillä on tänäkeväänä Wärtsilän Teknisen Oppilaitoksen luokkakokous.
    Silloin tietotekniikka otettiin haltuun ja opittiin tietotekniikan alkuaskeleet. Ymmärrettiin jo silloin, että tietojamme voisi käyttää kehitystä eteenpäinviemänä vomavarana. Kaikilla meillä kouluun päässeillä opikelijoilla oli työkokemus taustalla.
    Ei ollut valmiita ohjelmia. Jokaisen opiskelijan piti opinto-ojelma mukaisesti itse luoda ratkaisu.
    Tiedon yksilö järkeili paperille, teki pohjaksi reikänauhan. Reikänauha hän ajoi senaikaisen tietokoneen reikänauhan lukijaan.
    Kun ohjelman kone käsitteli laski kone tuloksen, siinä oli ohjelmantekijän opinnäyte.
    Matriisi kirjoitin ”tulostin” tiedon luvettavaksi muunsi. Tulostin oli 80 mm putkipalkin kannattamana työkorkeudella.
    Olen onnellinen, että olen tämänkin kokenut ja kehityksessä mukana.

  6. Alpoaatos
    23.4.2013 at 0:05

    Vai semmoiset reikänauha opinnäytteet teillä. Kirjoittelehan enempi sitten kun olette luokkakokoukset pitäneet.
    Ei taida Wärtsilän Tekua olla enää olemasssakaan. Ajelen siitä usein ohi, mutta en muista mikä sen nimi on nykyään.

    Nuo reikänauhat tulivat tutuiksi telex- kaukokirjoittimista.
    Sanomat kirjoitettiin ensin reikänauhalle ja vasta sitten avattiin puhelinyhteys vasta-asemalle ja laitettiin ”roklotin” käyntiin ja sanoma meni reikänauhalta vasta-asemalle sen ajan käsityksen mukaan yhdessä hujauksessa.

  7. Mirja Pusa
    23.4.2013 at 8:08

    Talo on nykyisin ainakin nimeltään Värtsilä-talo (ammattikorkeakouluna) – tiedät Alpo varmaan
    Aamuterv. MirjaSisko

  8. Erkki Lintunen
    23.4.2013 at 14:48

    Wärtsilä on nimessä säilytetty nimenomaan Värtsilän suuren ystävän Wilhelm Wahforssin vaatimuksesta. Sitä en nyt muista, onko nimessä tupla-W vai yksinkertainen V.

    Ierikka

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *