Laukkakilpailu

Neiti October oli hyvin sinut ratsunsa kanssa. Kuva: VTOH

Jurttaretkellä kesäkuun alun viikonloppuna Mongoliassa n. 100 km Ulan Batorista koilliseen oppaamme nuori Kazakkineito nimeltään October kysyi haluaisimmeko pelata jotain paikallista peliä iltamme kuluksi illallisen jälkeen. Totta kai halusimme, ilta oli vielä nuori ja jurtassa oli vain 20W hehkulamppu ja kylmä kamina! Ilma oli tuulinen, tähdet loistivat ja lämpötila oli vain hieman plussan puolella.

Pelinappuloina oli vuohen, tai parempi kai sanoa vuohien nilkkanikamat kun yhdessä vuohessa niitä lienee vain neljä. Tässä kilpailussa luita oli 19, voisi tietysti olla enemmän tai vähemmän, +4 heittoluuta. Luunpalanen voi asettua heiton jälkeen neljälle eri kyljelle, yllättävän nopeasti silmä harjaantui tunnistamaan eri vaihtoehdot, harjaantumista tietysti paransi ja nopeutti kevyt paikallisen oluen naukkailu pelin edetessä.

Laukkakilpailu menossa. Kuva: VTOH

Tällä kertaa meitä pelaajia oli viisi, laukkaradan muodosti 14 luun pituinen rata. Kun luu asettui heiton jälkeen asentoon ”hevonen” kilpailijan oma luuhevonen sai edetä yhden rataluun verran radalla, maksimissaan siis 4 luunpätkää jos kaikki heittoluut asettuivat oikeaan asentoon jota ei kylläkään tapahtunut kertaakaan. Kilpailu oli jännittävä ja tasaväkinen, sen voitti luonnollisesti hevoskansan oma edustaja Neiti October, reilusti turvan mitalla seuraavaan. Aika kului mukavasti ja hauskaa oli.

Pelin edetessä majoituslaitoksen henkilökunta kävi sytyttämässä tulet kaminaan, ja siinä vaiheessa kun me sinne pääsimme, jurtta oli jo lämmin ja ihan mukava. Neljä sänkyä joissa oli kunnon patjat, lakanat ja untuvatäkit. Hyvin nukutti ja kylmä ei tullut peiton alla. Tosin aamulla oli hieman viileähköä ja oli lähes pakko tehdä uudet tulet kaminaan ennen varsinaisia aamutoimia.

Jurtta. Kuva: VTOH

Mukava reissu, suosittelen kokeilemaan. Lisää reissusta ehkä myöhemmin.

VTOH

P.S. Turtle Rock oli tämän matkan varrella.

2 comments for “Laukkakilpailu

  1. Mielenkiintoista!

    Jurtan puusohvat näyttävät kovin tutunomaisilta.
    Mökkimme makuunurkkauksessa on melkein samanlaiset,
    tosin lehmolaisen puusepän tekemät.

  2. Mistä kankaasta nykyiset jurtat ovat tehdyt?
    Silloin kun hurahdin huovuttamiseen etsin kirjoista tietoa sen historiasta. Mongolien jurtista kerrottiin niiden olevan lampaanvillahuopaa. Ne tehtiin sillä tavalla, että tarvittiin huovan kokoinen pohjakangas, jonka päälle ladotttiin karstattua villaa. Villan kuidut eli karvat laitettiin vuoronperään ristikkäisiksi kerroksiksi. Kun villaa oli riittävä kerros niin sitten otettiin huovutus puu eli tukki. Villalevy pohjakankaineen käärittiin tukin päälle ja sidottiin paketiksi. Liukastusaineeksi mäntysuovan tilalla käytetiin eläinten virtsaa. Kasteltua tukkia vedettiin hevosen avulla arolla ja väliin aukaistiin paketti sekä rullattiin tiiviimmäksi, saatettiinpa lisätä ”voiteluainettakin”. Näin saatiin pikkuhiljaa huopautunut levy jurtan seinän osaksi. Lopuksi huopa pestiin joessa ja kuivattiin ulkoilmassa.
    Se on luonnonmukainen kestävä materiaali.
    Muuten pamirin vuoristolta luolista on löytynyt vanhaa villahuopaa, jonka radiohiiliajoitus antoi iäksi noin 5000 vuotta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *