Aika suuri hämäys

Amerikkalaista facebook-proosaa
Pulizer-voittaja
Mielenkiintoinen kirja

Jennifer Egan: Aika suuri hämäys, suom. Heikki Karjalainen, Tammi 2012

Sekavan makuinen järkäle kertoo levy-yhtiön pomosta Benniestä ja hänen sihteeristään, mutta kun opusta lukee pidemmälle tulee mukaan väkeä aina Bennien pinnalle ohjanneesta levymogulista ja tämän perheestä Bennien nuoruuteen, jolloin hän sekoili punk-bändissä. Entinen bändiläinen esiintyy myös kirjassa, kun hän koettaa lämmittää suhdetta urallaan edenneeseen Bennieen.

Välillä käydään Afrikassa, jossa Bennien esikuva lapsivaimoineen melkein syöttää itsensä leijonille. Mukana on myös episodi hirmuhallitsijasta ”kenraalista”. Kirjan loppupuolella päädytään myös powerpoint-esitykseen.

Aikahypyt ovat melkoisia ja nopeita. Jos en olisi tietoinen kirjan saamista mairittelevista arvioinneista ja lausunnoista, jotka kehuvat kirjailijan lämmintä ironiaa ja oivaltavasti risteileviä henkilökuvia, olisin valmis väittämään että kirja on vähän sekava rakenteiltaan, jotka kuulemma muistuttavatkin facebookin spiraalimaisia sisältöjä.

Lueskelin kirjaa viikkokauden, mutta en oikein saanut siihen sellaista kosketusta kuin esimerkiksi Hemingwayhin tai Faulkneriin, joita on myös vilauteltu kirjailijan kulttiromaanin yhteydessä ja palkintoteemoissa esille.

Kirjan alku, jossa Bennien sihteeri Sasha kipuilee päästäkseen eroon näpistelytaipumuksistaan, antaa odottaa raikasta ja ironialla höystettyä lukukokemusta. Itse panin kirjan monta kertaa syrjään odottamaan seuraavaa lukukertaa ja kummasti taas innostuin seurailemaan näiden levytuottajien ja heidän naistensa joskus kyseenalaisia suhteita jopa alaikäisiin tyttöihin.

Niin, että mitä? Kyllä Egan osaa kirjoittaa. Itse odottaisin romaanilta enemmän jäntevyyttä, jatkuvuutta ja selkeyttä.