Vennäin puolella

Kakunvaara

Erinäisiä kertoja on tullut reissattua Vanhan Värtsilän ohi, mutta koskaan ei ole ollut aikaa perehtyä kunnolla paikkakunnan historiaan. Päätin, että tämä asia on saatava reilaan, ja niinpä ilmottauduin Värtsiläisten seuran päivämatkalle joka tehtiin perjantaina 20.7.2012.

Jo hyvissä ajoin odottelin Joensuusta tulevaa pikkubussia Niiralan Rajapysäkillä. Aamu oli aurinkoinen vaikka säätutka olikin luvannut sadetta. Kerran näinkin päin. Bussi saapui ajallaan, mutta minulle entuudestaan tuttuja olivat vain kuljettaja ja pari muuta matkaan lähtenyttä.

Vaan pianhan sitä tutustuu. Heti kyytiin harpattuani esittelin itseni ja istuuduin maiharitakkisen miehen viereen. Miehen takana istuva isä arveli että ”poika väsyttää sinut jutuillaan”, vaan eipä väsyttänyt. Meillä molemmmilla sattui olemaan yhteisiä mielenkiinnon kohteita, hän tunsi jopa Kaustajärven vanhat postileimat, alan harrastaja kun oli.

Kakkua ja kuohuviiniä

Öljymäellä (Jänismäki) kahvittelun jälkeen ensimmäinen etappi oli Kakun kylä. Onpa ollut komea asuinpaikka, näkymät Jänisjärvelle saakka! Hilkka Partanen kertoi että Kakunvaarassa on ollut äveriäitä taloja ja että kakkulaiset ovat olleet taitavia käsityön tekijöitä. Kun laskeuduimme alas mehitähtien (?) peittämiltä kallioilta kuljettaja availi jo kuohuviinipullon korkkia ja voimme kohottaa maljan kauniille kesäaamulle.

Vanhan Värtsilän kuoppaisia ja sateen jäljeltä lätäkköisiä teitä ja katuja ajelimme sitten koko päivän ristiin rastiin. Hilkka Partanen kertoili ja me kuuntelimme kiinnostuneina. Joissakin kohteissa jalkauduimme ulos autosta tai piipahdimme (varsinkin naisväki) paikallisiin kauppoihin valikoimia tarkastelemaan. Taisi siellä pää mennä niin pyörälle että kerron tässä vain parista käyntikohteesta.

Postisillalla

Kuten jo mainitsin, vierustoverini oli kiinnostunut posti-asioista ja halusi ehdottomasti kuvata vanhan postisillan. Hän toivoi myös saavansa jonkin Värtsilää esittävän postikortin tai postileiman kokoelmiinsa. Minua jännitti hankinnan onnistuminen niin paljon että työnnyin samassa ovenavauksessa vanhaan postitaloon seuraamaan tilanteen kehittymistä. Ei siinä mitään, hän osasi kyllä selvittää asiansa ymmärrettävällä venäjän kielellä mutta yhtään kuvakorttia Värtsilästä ei ollut. Postileimasta käytiin pitkälliset neuvottelut tiskin takana olevan neitokaisen kanssa, mutta sitkeys kannatti. Kun asiakas osti Valamo -aiheisen postimerkkivihkosen sai hän siihen toivomansa Värtsilä -leimankin.

Värtsilän posti

Rautaristit

Olen aina luullut että Värtsilän ainoa hautausmaa sijaitsi lentokenttää vastapäätä. Nyt minulle selvisi, että on olemassa ns vanha hautausmaakin. Sitä jouduimme hieman haeskelemaan koska kaikki kapeat kujoset näyttivät päättyvän umpikujaan. Mutta löytyihän sekin, korkealta heinikon peittämältä kumpareelta. Hautausmaalla oli vielä muutamia suomalaisten aikaisia hautakiviäkin, minua kiinnostivat nimet Käihkö ja Kontturi, sillä luulenpa että heidän juurensa johtavat Kaustajärvelle, olen nähnyt ne vanhoissa kauppakirjoissa.

Vanhaa hautausmaata

Mieheni isovanhempien hautapaikkoja oli turha etsiä, sillä rautaristi oli haettu jo ennen rajan sulkeutumista Suomen puolelle. Toivoinkin että löytäisin sieltä jonkin rautaristin, en ole nimittäin missään tavannut saman muotoista. Toivo oli turha, sillä ne rautaristit jotka sinne olivat jääneet oli irroitettu ja viety jonnekin. Muutamia tynkiä tökötti vielä näkyvissä. Myös Arppen muistokiven ympärillä ollut paksu rautakettinki oli jossain myöhäisemmässä vaiheessa kadonnut.

Valentinan valtakunnassa

Mutta ei retkeä ilman ruokailua. ”Sapuskaa” saadaksemme matkasimme kuraiseksi kynnöspelloksi muuttunutta tietä Jänisjärven rannalle. Minulla oli käsitys, että menemme Jänismajoille jossa olen ollut aikaisemminkin, mutta eipä mentykään, vaan siitä vielä hieman eteenpäin Valentinan (omakotitalo) pihapiiriin.

Kesäpäivä näytti parhaat puolensa kun peruutimme kasvimaan kupeelle. Jänisjärvi kimalsi tyynenä ja ulos katettu pitkä pöytä odotti ruokailijoita. Ulkokeittiössä porisivat kuhakeitto ja kanarisottopadat. Tämähän oli kuin jossain etelän mailla vaikka mökillemme on linnuntietä vain viitisentoista kilometriä! Kahvittelun aikana yllättäen noussut lyhyt mutta raju sadekuuro kasteli ruokailijoiden selustat, mutta nekin kuivuivat pian sisätiloissa jonne meidät kutsuttiin vielä rupattelemaan. Ehdottipa ehtoisa emäntä konjamiinikulausta lämmikkkeksi ettei kukaan vaan vilustuisi.

Tie mittaamaton mun edessäin on

Sokerina pohjalla kerron minulle tärkeimmästä kohteesta tällä matkalla. Halusin nähdä mistä Kaustajärvelle ennen sotia kuljettu tie on alkanut. Sekin selvisi kiertoajelumme aikana. Liikuimme Pussinpohjassa ja Karijoella joka on Hilkka Partasen lapsuuden maisemaa. Ohitimme Irtolan kaupan paikan ja jalkauduimme entiselle Korpiselän maantielle. Löysin viimeinkin Kaustajärvelle johtaneen tien alkumetrit! Kovin oli käynyt kapoisaksi, kuoppaiseksi ja pusikoiden reunustamaksi.

Tästä se lähtee.

Kysyin Hilkalta onko hänellä muistikuvia Kaustajärvestä. Ei ollut, mutta sitä samaa tietä hän oli kulkenut monet kerrat Saarivaaraan. Hilkka kertoi kuinka joskus talvikelissä taivaltaessaan lapset olivat ottaneet liukurit mukaansa ja lasketelleet niillä alamäet. Hän näkee kuulemma vielä nytkin unta noista huimista liukurilaskuista. Minä taas kuvittelin mielessäni kuinka Hilkka lasketteli letit liehuen jyrkkääkin jyrkempää Säkkivuoren rinnettä Kaustajärven ohi kiitäessään.

Vain liukuri puuttuu.

Se toive, että joskus vielä kulkisin koko matkan Vanhasta Värtsilästä Kaustajärvelle ei voine toteutua. Venäjän – samoin kuin Suomen puolikin – on rajavyöhykettä eikä sinne mennä niin vain kuljeskelemaan.

Tellervo

Kuvat: Jukka Hirvonen

28 comments for “Vennäin puolella

  1. Heti aamutuimaan kiitokset vieruskaverilleni,
    imatralaiselle Jukka Hirvoselle,
    juttuun saamastani kuvasaaliista!

  2. Tutut ovat maisemat ja mökkikylät, hautausmaat. Siitä on aikaa, kun
    ekakerran sain tustutua toisenpuolen Värtsilään, mitä emme olleet muuta kuin saaneet kuvitella rajan toisella puolella Suomessa. Taisinpa olla ensimmäisten joukossa,kun pääsimme rajan ylittämään ja se oli jännää –
    Te toiset olette kuohuviinejä maistelleet Vennäin puolella. Minä en olisi voinut kuvitellakaan, että ihan hautausmaalla meille tarjottiin
    Votkaa ja vielä yöllä. En tunne viinoja , mutta luulen sen olleen vodkaa.
    Laulujuhlilla oli myöskin mahdollisuus olla mukana. Heti kaupungilla joku naishenkilö pyysi kotiinsa ja mehän menimme (korkea talo heti Sortavalaan tullessa rinteessä. Meitähän oli 5-6 naista – hän syötti meidät ja me vähän lahjoimme puolestamme. Talo oli kauniilla paikalla Hän kertoi mielenkiintoisia tarinoita ja miehensä kuolemasta. Lapsenlapsi oli auttelemassa.
    Sen koomin emme ole pitäneet yhteyttä, vaikka Sortavalassa olemmekin käyneet. Nyt ei enää kiinnostakaan. Nähty mikä nähty!
    En muista oliko se toisella reissulla, kun kävimme Sortavalan kirjastossa. Siellä töissä ollut Lidia pääsi inkeriläisen miehensä
    kanssa muuttamaan Suomeen. Sai olla Joensuussa töissäkin ja on nyt miehensä kanssa eläkkeellä. Heidän kanssa olemme tekemisissä jonkun verran. Toinen kulttuuri on kiinnostanut.
    Mirja Pusa

  3. Kylläpä osui Tellervon vieruskaverin valinta nappiin. Heti tuloksena näin hieno yhteistyö.

    Jukka Hirvosen upeat kuvat täydentävät mukavalla tavalla Tellervon mielenkiintoista matkakertomusta. Oli mukavaa näin aamutuimaan tehdä nojatuolimatka Vennäin puolelle. Kiitos molemmille!

    Julkista kiitosta myös Eiralle kuvien sijoittelusta tekstin joukkoon. Mielestäni täydellinen esillepano.

  4. Mukava matkakertomus kuvineen. Venäjän puolella käydessäni ihmettelen aina niitä ränsistyneitä taloja, joiden pihassa useimmiten seisoo kuitenkin kallis auto. Jotenkin se on minusta
    outo yhtälö. Tapansa kullakin.

  5. Käihkön sukua on todellakin elänyt Kaustajärvellä: – Anders Käihkö, s. 1708, k. 17.4.1766, vaimo Elisabet Könönen. – Heillä mm. poika Petter, s. 7.11.1758, k. 7.12.1823, vaimo Liisa Lappalainen. – Heillä mm. poika Pettrus, s. 2.11.1794, k. 14.1.1866, vaimo Elin Kämäräinen. – Heillä mm. poika Petter, s. 5.10.1827, k.7.1.1875, 1. vaimo Maria Niiranen, k. 1859, 2. vaimo Anna Nissinen, k. 1867, 3. vaimo Ulrika Kassinen, s. 4.3.1838, k. 18.12.1904 – Viime mainitusta avioliitosta tytär Iida Alvina, s. 15.12.1872, muutti 5.7.1890 Soanlahdelle miehensä Kalle Niirasen luo.

    Mummoni Anna Maria Lintunen, s. Käihkö, oli Iida Alvinan serkku, samoin kuin Algot Tietäväisen eli Maiju Lassila, jonka isän sisar Maria Elisabet Tietäväinen oli naimisissa mummoni isän Staffan Käihkön kanssa. Petter ja Staffan olivat veljeksiä.

    Mielenkiintoista Kaustajärven historiaa! Ierikka

    Ulrika Käihkön, s. Kassinen, muistoa vaalii Kaustajärvellä Ulriikantie.

    Tiestä Kaustajärvelle. Olen kulkenut autolla ja jalan Venäjän Värtsilästä Kaustajärvelle, nimittäin rajantakaiselle Kaustajärvelle. Käynyt Valkosen pihapiirissä, Majoisen Maunon kotipihassa ja tanssinut Ullan kanssa valssia työväentalon kivijalan sisäpuolella Tiittasen Ramin laulaessa tahtia. Saunamme tiilimuurissa on yksi tiili Atinpolvesta, äitini syntymäkodin rantasaunasta, ja sen päällä palanen muurauslaastia e.m. työväentalon rappusilta.

  6. Olipa taas mukava matkakertomus. Minäkin olen saanut käydä Valentiinan kalasopalla jollain Värtsiläisten seuran matkalla. Keitossa oli kuhaa ”sattumina” mutta haukea liemen mausteena. Valentina yritti kauhoa lientä lautasille sattumien välistä. Keskellä kattilaa oli iso hauen pää. Minä kysyin, että mihin hän sitä säästelee kun ei laittanut kenenkään lautaselle. Eipä ”ilennyt” kellekään tarjota. Antoi kuitenkin minun lautaselle. Olisi pitänyt olla reilun kokoinen tarjotin mihin se pää olisi lyhentämättä sopinut. Minä sen siinä imeskelin.. jo vain oli kelpo sapuskaa.

  7. Ierikka, mummosi veli Aleksander Käihkö oli minun mummoni veli. Lahdessa asuu Terttu Valtoene os. Käihkö,hänen kotinsa sijaitsi nykyisen Öljymäen kohdalla.

  8. Eero, putosin paperille. Oliko mummosi Vilhelmina, s.7.10.1861, mies Juhana Ollinp. Lampinen, s. 11.1.1852 ?

    Mummoni isällä, Staffanilla (Tahvo) oli veli Johan Käihkö, 1.4.1830, k. 18.2.1905. – Johan oli kolmesti avioliitossa. Niistä ei syntnyt yhtään perillistä. Ottolapsi (adoptoitu) Erik Käihkö, s. 8.4.1859 (äiti Anna Mikkonen), vaimo Beata Juhont. Kontturi, s. 12.7.1862. Erikillä ja Beatalla mm. tytär Hilja Elin Käihkö, s. 13.8.1884, vihitty 12.7.1904 kansakoulunopettaja Eero Siitosen kanssa, s. 29.10.1880 Sortavalassa. – Näin saimme kuvaan mukaan myös Kontturin, josta oli maininta Tellervon kirjoituksessa. Ierikka

  9. Morjens, mummon isä oli Aleksander Käihkö s.15.07.1869 ja mummosi Aten sisko s. 09-08.1871 vihitty 03.08.1898 Erik Erikinp.Lintusen kanssa. Huhu kertoo, että Erik Käihkö olisi värkätty piian kanssa. Maiju Lassila on ollut meidän suvulle arka asia. Tiedät, että hän oli kanasakoulun opettaja, kommunisti mies jne. Täällä Jyväskylässä asuu kadun toisella puolella Metson vientijohtaja Siitonen,joka on perinjuuriaan Helilän Siitosia.

  10. Vielä utelen, onko mummosi nimi Lyyli, Elsa, Anna vai Tyyne? Veikkaan, että Tyyne! Hän ja isäni Toivo lienevät serkuksia? Olemmeko me sitten toiset eli pikku serkukset? Isäni oli syntynyt 1909. – Jossakin kohtaa on minulla nyt ilmeisesti muistikatkos???
    Mutta jatketaan tätä kuurupiilosta niin pitkälle kuin intimiteet-tisuoja sallii. Ierikka

  11. Mummon nimi oli Lyyli ja mummosi oli Lyylin kummitäti. Lapsikatraaseen kuului myös Tauno s.1898 sekä Hermenni s.1900 ja kuoli v.1918. Papinkirjoissa Taunon sukunimi on kirjoitettu Y eli Käyhkö ja HISKI ei suostu muuttamaan y i:ksi. Tauno avioitui naapurin tytön Hilja Partasen kanssa. Hilja työskenteli tietääkseni vanhassa Wärtsilässä terveyssisarena.Taunon tyttö Terttu Valtonen omistaa maakappaleen Värtsilän ja Kaustajärven väliltä. Eero

  12. Eero, en saanut Hiskistä tietoa Lyyli-mummosi sukunimestä avioliitossa. Olishan se ihan kiva tietää, kuka on isäni serkku ja siitä eteenpäin, keitä ovat minun pikku serkkuni. Eikö vain?

    Jotenkin kyllä tuntuu, että minun pitäisi tietää. Mutta kun tuo muisti pätkii.

    Sotien jälkeen asui Sääperin rannalla Alli Käihkö, isän serkku, joka muutti Ouluun. Myös Tyyne Käihkön nimi palautuu muistiin. Samoin Sirka Käihkö. Entä Tarvainen, onko juuria Kaustajärvel- lä? Uteliaisuus lisääntyy. Ierikka

  13. Mummo avioitui Antti Tarvaisen kanssa s.16.7.1888 Koverossa eli Tuupovaarassa k 10.11.1930. Heillä lapset Toini s.1915 aviossa Tauno Pulkkisen kanssa.Hän kaatui 1941 Ruskealassa, haudattu vanhan Wärtsilän sankarihautausmaalle. Toivo s.10.11.1916 kaatui 7.3.1940 haudattu Joensuuhun.Isä Veikko s.20.01.1918 k.21.08.1967. Anna s.17.06.1921 k.1947. Sirkka s.05.01.1925 k.2000. Tauno s.5.3.1929 k.9.2.1930 Arvo s 19.08.1930 k.1969. Antti vaarin Anna sisko oli naimisissa Pekka Vatasen kanssa. Kuule tunnen Impi Haltin os. Mämmi Suistamolta. Impi on ollut Teillä piikana,ja hoitanut sinuakin varmaan pienenä. Alli oli mummon serkku.Tyyne avioitui Halttusen kanssa,ja Halttusella oli paja Wärtsilässä. Anna oli naimisissa Oskari Jääskeläisen kanssa. Oskari oli naulatehtaalla työnjohtjana.Jyväskylässä asuu useita tuntemiani Tietäväisiä.

  14. Kiitos, Eero! – Siis: Aleksander Käihkö ja Anna Lintunen s. Käihkö olivat sisaruksia. – Mummosi Lyyli Tarvainen s. Käihkö ja minun isäni Toivo Lintunen olivat 1. serkukset. – Sinun isäsi Veikko Tarvainen ja minä Erkki Lintunen olemme 2. serkukset. – Sinä Eero Tarvainen ja poikani Petri Lintunen siellä Jyväskylässä olette 3.serkukset? Menikö oikein? Jos, niin olisi kahvikupin aika?

    Algot Tietäväisestä kirjoittelen jotain kunhan ennätän. Terveisin Ierikka, tämän vuoden Potsi Tohmajärven potsipäivänä.

  15. No, niin, Tellervon jutun kommentit menivät mehtään. Toisaalta, on tässä kyllä kysymys myös ”sydänrajasta”. Ukkini Erik on haudattu Venäjälle jääneelle hautausmaalle, sinne lentokentän laidalle. Mummoni Anna Maria lepää Leminrinteen hautausmaalla, sen kiven alla, joka oli aikansa ukin haudalla. Tarmokas Anna-mummoni tuotti ennen Moskovan rauhaa sotilailla kiven Suomen puolelle. Eikä ole kuin muutama vuosi siitä, kun kaksi sukulaisperhettä muutti tänne Suomeen. Ukkini setä Heikki lepää Sortavalan hautausmaalla. Jne. Sukututkimus tuottaa mielenkiintoisia tuloksia ”sydänrajan” kahden puolen. Yksi esimerkki tästä on myös miniän romaani ”Sydänraja”. Ierikka

  16. Tässä pieni sanomalehtikatsaus
    Karjalainen ma 6.8.2012:

    Jutun otsikko on ”Sortavala auki polkien”

    Muutaman hengen porukka on tehnyt Vennäin puolelle
    polkupyöräretken. Lähtö on ollut Niiralan kaupalta
    ja ryhmä oli ajanut ensimmäisenä päivänä Sortavalaan.
    Kolmipäiväisellä matkalla porukka oli pyöräillyt
    Helylässä, Sortavalassa, Riekkalansaaressa, Winterin
    huvilalla ja osa porukasta myös Valamossa.

    Menomatkallaan olivat poikenneet Vanhaan Värtsilään
    jossa rajavartiosto oli pyytänyt matkalaisten passit
    nähdäkseen. Ryhmä oli merkinnyt migraalikorttiin
    määränpääkseen Sortavalan eivätkä maininneet lainkaan
    Värtsilää. Olivat selvinneet kuitenkin tästä
    ”selkkauksesta” pelkällä säikähdyksellä.
    —-
    Näin siis tuo polkupyöräryhmä seikkaili Vennäillä.
    Minulla on Riekkalansaari vielä käymättä, mutta
    toiveissa on että tänä kesänä ehtisimme vielä sinnekin,
    tosin pikkubussilla.

  17. Viitaten Tellervon kommenttiin edellä, torstaina 2.8 oli Karjala-lehdessä Pentti Väistön juttu samasta aiheesta otsikolla ”Sortavalaan mäkiä polkien ja mutkia oikoen”.

    Jutun yhteydessä oli kuva Pälkjärven Hiekan taistelun muistomerkistä. Kuvatekstinä ”Pälkjärven jääkärien muistopaasi on ”pakollinen” taukopaikka.

    Ajatus pyöräretkestä Sortavalaan oli syntynyt kauan sitten, kun toimittaja Pentti Väistö oli kuunnellut Tohmajärvellä erään miehen kertomuksia nuoruudestaan. Mies oli kertonut käyneensä ennen vanhaan polkupyörällä Sortavalassa tansseissa.

    Väistö oli ajanut kolme vuotta sitten matkan koemielessä ja ihmetellyt, kuinka tanssireissu sotaa edeltäneillä pyörillä ja teillä oli ollut mahdollinen yhden illan aikana.

    Sittemmin Väistölle selvisi, että tarinan kertonut mies ei suinkaan ollut nuoruudessaan asunut Tohmajärvellä, vaan Ruskealassa. Sieltä matka Sortavalaan on paljon lyhyempi.

  18. Kyllä aisa on niin. Poikasi on huhun mukaan Keltinmäen seurakunnan palveluksessa. Jos teet visitin Jyväskylään niin pyörähdä myös Palokassa Tontuntiellä. Meillä lapset ovat lentäneet pois pesästä ja elellään emännän kanssa kahdestaan. ”Arbeit macht frei”,luki jossakin kyltissä. Vielä pitäisi meidän molempien jaksaa kolme vuotta.

  19. On se kanttorina pääpaikkanaan Keltinmäen kirkko. Ihan varmasti tingin kupin kahvia, kun ajelen Jyväskylään. On tämä Värtsi mukava lehti, kun tällaisiakin löytöjä tapahtuu. Lämpöisen kesän jatkoa toivottaen, Ierikka

  20. Värtsin toimituksesta tiedustellaan onko vastaavia matkoja suunnitteilla kesän 2013 aikana Venäjän Värtsilään? (Päivämatka bussilla) Värtsiläisten seuralla tai jollain muulla.
    Tietääkö joku?

  21. Kaukokaipuu on ilmeisesti vallannut Vennäin
    puolellekin menijät.

    Matkoista kiinnostuneiden kannattaisi kysellä
    Värtsiläisten seuran yhteyshenkilöiltä (tiedot netissä)
    taikka matkatoimistoista, lähinnä Matka Karjalasta.

    Minä olen tietoinen vain Pälkjärven Pitäjäseuran
    valkovuokkomatkasta toukokuussa. Lähempiä tietoja siitäkin
    saa Matka Karjalasta. Tähän matkaan ei ilmeisesti sisälly
    Värtsilässä käyntiä, paluuumatkalla oli tarkoitus käydä
    Ruskealan kirkolla vaan nythän se on valitettavasti pois laskuista.

    Itseänikin kiinnostaisi onko Wanhaan Wärtsillään mänijöitä….

  22. Värtsiläisten seura ei tee tänä vuonna yhden päivän matkoja Venäjän Värtsilään.
    VÄRTSILÄISTEN SEURA RY
    Plsta:Ilmari Majoinen

  23. Värtsiläpäivien 2013 ohjelmassa on ryhmämatka Venäjän Värtsilään. Lisätietoja vartsila.fi

  24. Muistaakseni Värtsiläpäivien ohjelmassa oli päivän matka Vennäin puolelle. Olispa mukava, jos joku matkalle osallistuneista yllättäisi Värtsin lukijat matkakertomuksella.

    Sitä odotellessa voi lukea vaikka tämän Tellervon neljän vuoden takaisen jutun Värtsiläisten seuran matkasta.

    Tellervon ja kumppaneiden viimeviikkoisesta Vennäin reissusta puolestaan voi lukea naapuripitäjän, Pälkjärven, kotisivuilta.

    http://www.palkjarvi.fi/tarinoita.php?juttu=151

  25. Mielenkiintoista tietoa Maiju Lassilasta eli Algoth Tietäväisestä. Hän oli minun mummoni eno eli minun isoisoeno. Mummoni kertoi äitinsä eli isomummini sanoneen,ettei hänen veljensä kommunisti kuitenkaan ollut.

  26. No, niin S.R. ja muutkin lukijat. On mielenkiintoista kertoa, että Algot T. oli minun mummoni serkku. Hänen isänsä ja mummoni äiti olivat sisaruksia. Ukkini – aikamoinen aktivisti Tohmajärvellä ja sittemmin Värtsilässä – ihastui Anna Käihköön eli A.T:n serkkuun. Minua kiinnostaa tämän pariskunnan yhteiskunnallinen ajatusmaailma.

    S.R. – Sinulla lienee enemmänkin sukukutarinaa? Tarkoitan nimenomaan aatteellista ja yhteiskunnallista asennetta. Kirjatiedoissa voi olla aukkoja. Mm. siinä, mitä oikein tapahtui vv. 1917-18 nimenomaan paikallistasolla.

  27. Tällä matkalla minäkin olin mukana. Ja tutulta näytti tuo Sinikan hautausmaakuva.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *