Bongaa ötökkä

Kesä on ötökkäaikaa.  Nyt on sopiva hetki ötököiden tutkimiseen, jopa kuvaamiseen ja ötökkätarinoiden kerrontaan.  Hyvin monilla digikameroilla on helppo ottaa lähikuvia  melko pienistäkin otuksista ja ötököitä on kaikkialla, joskus ihan kiusaksi asti.

Sievä, joskin hyvin niukkavärinen perhonen. Kuva SP

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Bongaa siis ötökkä ja kerro tästä tuttavuudestasi. Jos mahdollista ota kuva. Lähetä juttu ja kuva Värtsiin lukijoiden iloksi.   Tai kerro jokin aikaisempi kokemuksesi ötökkämaailmasta,  lentävistä, ryömivistä, matelevista, pörräävistä, pistävistä, purevista, inhokeista tai symppiksistä pienistä ötökkämaailman ystävistämme.

 

Inhottava vaiko kaunis ja ihana ?

 

 

 

 

 

 

 

Tämä hämähäkki teki jonkin sortin pesää  ja kökötti siinä paikallaan monta päivää kuin koristeena autotallin ovessa. Kuva SP

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kaivapa siis muistoistasi joku ötökkäjuttu, hirmuinen ja pelottava tai hauska ja riemastuttava.

Ötökät ovat aiheena myös Radio Suomen ötökkäillassa tänään klo 18.20.

Vaikka tässä  ovat nyt asiana ötökät, toki kaikki muutkin jutut ovat tervetulleista Värtsiin.

 

 

 

Share

11 comments for “Bongaa ötökkä

  1. jouko varonen
    8.8.2012 at 10:21

    karttaperhonen on keväällä oranssinkirjava ja toisen sukupolven
    karttaperhonen on tumma. Karttaperhoset ovat tulleet idästä
    suomalaisten iloksi. Kuvasin molemmat sukupolvet tänä kesänä.
    Aiemmin en ole karttaperhosta nähnyt.

    http://joukolasse.kuvat.fi/kuvat/karttaperhonen/

  2. Hilkka Partanen
    8.8.2012 at 11:24

    Kuuma kesäpäivä vanhassa Värtsilässä, vuosi ehkä 1931. Viisivuotias pikkutyttö Hilkka istuu ”arestihuoneen” (vankiputkan) tikaportailla. Yht`äkkiä tulee tytön mieleen tunne, että joku kulkee hiuksissa ja vetää kovasti. Käden kosketus kertoo, että joku siellä
    ”mönkii”.
    Mikä itku ja parku siitä syntyikään. Onneksi isä Yrjö kuuli ja juoksi hätiin. ”Eihän tuo ou ku hapsenkakkiine”, tuumi isäni. Sitä ötökkäkokemustani en unohda koskaan!

  3. 8.8.2012 at 12:21

    Kuuma kesäpäivä Kaarnalammin asemalla
    Liperissä. Seisoimme serkkujeni kanssa
    paljain jaloin täpötäydessä asemahuoneessa odottamassa
    postin jakelua.

    Tuli samanlainen tunne kuin Hilkalla, siis
    että joku vetää hiuksista. Mahottoman iso
    ”hapsenkaksiinenhan” se siellä niskavilloissani
    myllersi!

    Ei liene elämäni ainoa ”kaksiinen”, mutta jostain syystä
    tuo tapaus on jäänyt elävästi mieleen.

    Tänä kesänä on Kaustalla ollut tavallista enemmän
    punkkeja, onneksi on tullut hankittua usemman sorttiset
    punkkipihdit.

  4. Alpoaatos
    8.8.2012 at 12:30

    Eipä ole ihme jos pikku-Hilkka on pelästynyt.. Kyllä se ”hapsenkakkiainen” on niin kauhea seuralainen. Sitähän sanotaan tukkimiehen täiksi. Mieten lieneekään, mutta juuri tukkien kuorinta-aikaan ne ilmestyvät ja ropsahtavat tukkimiehen paljaaseen nahkaan. Hyi olkoon, mutta on inhottava kokemus.

  5. Maija- Liisa
    8.8.2012 at 13:23

    Lapsena ollessani meidän ulkoeteiseen oli eräänä yönä ilmestynyt
    taidokkaasti kudottu ristilukin verkko. Se oli niin kaunis ja
    suurikokoinen, että annoimme olla verkon paikoillaan muutaman
    päivän ajan. Lukki itse oleili yläpuolella tähyilemässä mahdollista saalista.

    Kouluajoilta muistan, kun eräs tyttö itki tunnilla välitunnin
    jälkeen, eikä voinut kertoa itkunsa syytä.
    Lopulta paljastui, että pojat olivat laittaneet välitunnilla
    hänen puseronsa kaula- aukosta sisiliskon, joka juoksenteli pitkin ihoa.

  6. Lissu
    8.8.2012 at 23:30

    Mistäköhän johtunee, että keskimmäinen kuva on multa sensuroitu? Näkyy ainoastaan kuvateksti ”Inhottavako vai kaunis ja ihana”.

    Hapsenkakkiainen ja sittapörriäinen olivat inhottavimmat ötökät lapsuudessa.

  7. Seppo Pusa
    9.8.2012 at 9:24

    Eipä tässä ole ollut tarkoitus sensuroida kenenkään näyttöpäätettä, vaikka kaikki eivät sympatiseeraa näitä ötököitä. Liekö muillakin samoja ongelmia. Muutin kuitenkin kuvakokoa jotta kuva näkyisi.

  8. Lissu
    9.8.2012 at 10:04

    Kiitos Seppo, nyt näkyy puheenaoleva ötökkä minunkin päätteelläni.

    Iljettävän näköinen otus. Puistattaa ajatus, että se laskeutuisi esim. käsivarrelleni.

  9. Tuija Nieminen
    20.10.2012 at 18:03

    Tä’nä kesänä ihmettelin mirrinmintussa möyrivää kimalaista, joka ei oikeastaan ollutkaan kimäläinen eikä mehiläinen eikä kukkakärpänen eikä ampiainenkaan. Otin kuvankin (huonon), mutta se perusteella olin selvittävinäni, että kyseessä olisi kimalaiskuoriainen. Parina päivänä näkyi, sitten lenteli teilleen.

  10. Mirja Pusa
    21.10.2012 at 9:56

    Kukaan ei ole vielä kirjoitellut täikokemuksistaan. Niinivaaran kansakoulua käydessäni minun piti mennä mummoni luokse täiseulaan
    (mummo asui aivan lähellä ja hänellä oli semmoinen kampa, millä hän
    ”jyysti” päätäni – joskus sieltä löytyi jokunen otus (varmaan siihen aikaan jos ei muualta niin ainakin koulusta sai näitä elukoita.

    Myöskin tämä sisällä viihtyvä russakka – olen nähnyt monessa talossa ja vielä hirveempi on lutikka.

    Kerro kokemuksistasi, jos haluat.
    MirjaSisko

  11. Kalevi Tikka
    21.10.2012 at 11:05

    Kuule Mirja se on minulle ainakin liian arkista ja liikaa omakohtaista muistoa nuo täit, russakat ja luteet. Kuinkas se meni Ryysyrannassa siellä on kirppuja, luteita, täitä seassa lapsia pellavapäitä”. En minä sellaista halua muistella.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *