Riekkalansaaressa

Vennäin puolella, osa 2

Kauan toivomani retki Sortavalan edustalla sijaitsevaan Riekkalansaareen toteutui kolakkana elokuun alkupuolen päivänä. Lähtöpiste oli taas kerran Niiralan Rajapysäkin edustalla Värtsilässä. Tällä kertaa olin saanut siipankin mukaani ja yhdessä odottelimme Joensuusta saapuvaa ”Yrjön matkojen” (lempinimi) punaista pikkubussia.

En ollut aivan varma ketä muita saamme matkaseuraksemme, mutta seitsemän tuttua ja iloista ihmistä huiskutteli meille bussin ikkunasta tervehdyksiä samalla kun kaivoimme sateenvarjoamme ja reppuamme oman automme takapaksista. Matka Vennäin puolelle voi alkaa!

Seikkailu sillalla

Etukäteen olin ajatellut, että ehdottaisin käyntiä Vanhan Värtsilän kirkon muistomerkillä, tulihan tuon merkin pystyttämisestä samana päivänä 20 vuotta. Vaan eipä sinne sateessa haluttanut koukata ja niinpä pyyhälsimme rapakot roiskuen ohi Värtsilän, Pälkjärven, Ruskelan ja Helylän.

Sortavalassa käyneet tietänevät hotelliravintola Piipunpihan. Niiltä paikkeilta käännyimme Riekkalansaareen johtavalle huteralle sillalle. Siinäpä tulikin stoppi hetkiseksi. Edellämme ajanut venäläinen Lada (niitäkin vielä näkee) oli juuttunut pohjapelleistään siltaan kiinni ja sen irroitustyöt olivat parhaillaan käynnissä. Eipä siinä auttanut muu kuin odotella tilanteen selviämistä. Ja selvisihän se lopulta, tosin aikamoiset autojonot muodostuivat sillan molemmille puolille, koska sillan pystyi ylittämään vain yksi ajoneuvo kerrallaan.

Sillan huono kunto hämmästytti, sillä saaressa näytti olevan melkoisesti asutusta, kirkko ja Lambergin lomakylä Toikkarlahdessa. Hieman meni toikkaroinniksi tuon lomakylän löytäminen sillä kun kahdesta viitattomasta tiestä oli valittava, valitsimme tietenkin ensiksi sen väärän. Onneksi vastaamme käveli paikat tunteva venäläinen herrasmies suuri musta sateenvarjo kädessään. Näytimme hänelle lomakylän esitteet ja ”njet, njet”, eihän se paikka ollut siellä päinkään!

Borsea ja poreammetta

Minulla on se käsitys että Lambergin sukua on ollut Riekkalansaarella jo suomalaistenkin aikana. En tiedä lomakylän nykyisiä omistussuhteita, mutta aivan Laatokan rantaan rakennettu lomakylä antoi viihtyisän ja vauraan vaikutelman olipa se kenen rakentama hyvänsä.

Meille luvattiin järjestää lounaaksi salaattia ja borsekeittoa. Ruokaa odotellessamme saimme tutustua päärakennuksen ja mökkien majoitustiloihin, kylpyläosastoon – jossa oli poreamme ja kylpytynnyri – sekä rannassa sijaitsevaan venäläiseen saunaan.

Kierroksemme aikana ruokasaliin oli katettu pitkä pöytä meitä varten ja aivan pöytämme yläpuolella roikkui isokokoinen (42″) kuva-ruutu jossa olympiakisoihin osallistuvat naiset hyppäsivät parhaillaan korkeutta pikkubikineissään.

En ole ollut erityisemmin borsekeiton ystävä, mutta nyt voin sanoa että keitto ja sen lisukkeena ollut paahdettu, kuorrutettu leipä maistuivat erinomaiselta takassa loimottavan tulen ääressä.

Tiedä sitten, kiinnostiko seurueemme miehiä enemmän takkatuli vaiko katonrajassa ”koikkelehtivat” vähäpukeiset naiset!

Tuohustulia

Lämmin tunnelma jatkui vielä kun suunnistimme ruokailun jälkeen Pyhälle Nikolaokselle omistettuun Miikkulan kirkkoon joka sijaitsee myös Riekkalansaarella. Nykyisin kirkko on Valamon luostarin kaupunki-edustustona, mutta mekin pääsimme kurkistamaan sisälle, sillä portaille ilmestyi parrakas mustapaitainen mies joka toivotti meidät ystävällisesti tervetulleiksi.

Koska hän puhui venäjää ymmärsimme vain sanan sieltä toisen täältä, mutta hartaina sytytimme tuohukset niille varatuun paikkaan. Tämä oppaamme osottautui varsinaiseksi kamera-asiantuntijaksi, sillä hän kokosi porukkamme yhteen ja halusi ja osasi ottaa meistä kuvan jokaisen kameralla.

Koska sää jatkui sateisena kiertelimme vain hieman Sortavalan keskustassa. Äänestimme, menemmekö kahville Sortavalassa sijaitsevaan Cafe Relaxiin vai pysähdymmekö paluumatkalla vielä uudestaan Öljymäellä (Jänismäki). Värtsilän Öljymäki voitti äänestyksen tällä kertaa.

Öljymäen paikkeilla kuljettaja kurvasi vielä bensatankille. Pois lähtiessämme huomasin, että pihan banderollissa, venäjänkielisen tekstin alla, oli myös englanninkielinen hyvän matkan toivotus. Tämä matka ainakin oli erittäin hyvin onnistunut.

Teksti: Tellervo

Kuvat: Unto Kortelainen

 

21 comments for “Riekkalansaaressa

  1. Riekkalansaaren nimi tulee karjalan kielen sanasta kreikkala eli kreikkalainen ja siellä jo satoja vuosia sijainneesta luostarista. Korjatkaa viisammat jos olen väärässä:)

  2. Juohevasti kerrottua matkantekoa, oli mukava kulkea mukana.

    Venäläiset rakentavat jo kaunistakin, mutta eivät panosta teihin
    ja siltoihin tarpeeksi. Voisivat sielläkin pitää siltatalkoot.

  3. Kait Värtsi -lehden nimimerkin ”Siltainssin” pitäis käydä konsultoimassa naapuria siltatalkoisiin?

  4. Eero-Matille ja kaikille kiinnostuneille
    vastaan että
    sää oli sen verran kehno ja kolea tuuli
    puhalteli Laatokalta niin tuo
    näköalapaikka ja varmaan monta muutakin
    mielenkiintoista jäi tällä kertaa tutkimatta.

    Lambergin lomakylän pihamaalla olisi ollut mönkijöitäkin
    vuokrattavana, mutta varsinaista mönkimistä oli meno
    autollakin sateiden rei’ittämillä teillä.

    Se silta on todella aivan mahdoton, tuskinpa
    esim linja-auto pystyisi sitä ylittämään,
    kuorma-autot näyttivät kuitenkin ajelevan…

    Tiedä, vaikka lähtisin joskus uudestaan!

  5. Mukava oli taas tehdä retki Vennäin puolelle Tellervon ”jalanjälkiä”, vai pitäisikö sanoa kynän jälkiä seuraten. Unton kuvat täydentävät mukavasti tarinaa.

    Sakarin musiikkivalinta tarinaan on täydellinen.

    Siellä se I.K.Inhakin liikuskeli Sortavalan seudulla 1800-luvun lopulla tallentaen upeita maisemia ainakin Riuttavuorelta, Piispanvuorelta ja Haavuksesta.

  6. Aivanhan tässä liikuttuu lukijoiden myönteisistä
    kommenteista!

    Unto Kortelaiselta sain kuvia, Eero-Matti laittoi
    kartan, Sakari ”säesti” erinomaisella musiikkivalinnallaan.

    Näin se vain alkuperäinen pieni tarina saa täydennystä
    ja laaja-alaisuutta.

  7. Kun Googleen laittaa hakusanaksi Riekkalansaari tai jotain sinnepäin, ja klikkaa ”kuvahaku” niin tuleepa paljon Riekkalan kuvia. Myös tuosta huonosta sillasta ja komeasta vuoresta. No, suomalaiset sen sillan varmaan huonosti tehneet, jotta ei parane moittia

  8. Tämä nyt menee vähän ohi aiheen mutta kuitenkin.Tällä sivulla vierailevat on käyneet useasti Riekkalansaaressa,oletteko törmänneet siellä Lamberg nimisiin paikallisiin asukkaisiin.Isäni on syntynyt siellä ja haaveena olis löytää isän kotimökki jos se on viellä pystyssä.

  9. Riekkalansaaren Lambergissa (kylä) kun tullaan Sortavalan suunnasta, lahden vasemman rannan talot ovat lähes kaikki niitä vanhoja, sieltä varmaan talonne ehkäpä voisi löytyä. Oikean puoleiselle rannalle on tämä jutun iso lomakylä ja jos oikein muistan sillä alueella ennen lomakylää ei rakennuksia juuri ollut.

  10. Värtsilässäkin asui ennen sotia Lamberg-nimisiä. Kävin 90-luvulla suvun talon pihapiirissä. Mukana oli mm. Sirkka Saastamoinen, o.s. Lamberg.

  11. Kylläpä mieltä lämmittää kun huomaa,
    että Värtsin vanhat jututkin löytävät
    lukijoita.

    Esa lambergille en osaa vastata tarkemmin,
    mutta Pälkjärven pitäjäseuran valkovuokko-
    matkoilla on ollut mukana naishenkilö,
    sukunimeltään Lamberg.

    Iltanuotiolla istuessamme hän on kertonut
    että vastarannalla, Riekkalansaaressa on
    asunut hänen sukuaan.

    Ehkä löydät vielä sukutalosi tai sen
    jäänteet.

  12. Isovanhempani olivat Väinö ja Hilma Böhm, myohemmin sukunimi Lehvilä. Böhmien tila oli Lambertkn tilan vieressä., näin olen sen jostain näkemästäni kartasta havainnut. Oulussa asui talvisodan jälkeen automaalari Väinö Lamberg ja vaimonsa Hanna, (omaa sukua Böhm). Hannatäti teki aivan ihania karjalanpiirakoita. Väinön ja Hannan poika Timo elää ja asuu Oulussa vieläkin.

  13. Ihan mieltä lämmittää, kun joku löytää näitä vanhempiakin kertomuksia ja tietää niihin jotakin kiinnostavaa täydennystä tai vaikkapa muuta kommentoitavaa.

  14. Ajauduin tälle sivustolle, kun googlasin Riekkalansaarta. Äitini mummo on äitinsä isän puolelta vahvasti Lambereita Hakalan kylästä 1600-luvun lopulta lähtien. Olisi hienoa päästä joskus käymään paikalla!

  15. Olisiko aika perustaa Lambergien sukuseura.
    Olen äidin puolelta Lamberg. Hänen kotinsa oli Riuttavuoren juurella Pohjun kylässä.

  16. Minä olen Pöllästen sukua ja minulla on joskus Hesarissa ollut karttakuva Riekkalan saaren asutuksesta 1920-luvulla. Löytyy Böhm ja Lamberg muutamassa paikassa. Isäni serkku oli Lamberg ja isäni äiti Jormakan sukua.

  17. Onpa mukava huomata, etttä vanhojakin juttuja
    vielä luetaan. Enkä nyt tarkoita pelkästään näitä omia kirjoituksiani.

    Jos asiat olisivat kuten ennen, Pälkjärven pitäjäseura
    tekisi itsenäisyyspäivänä kynttilöiden sytytysmatkan
    Pälkjärven sankari- sekä siviilihautausmaille.

  18. Riekkalan saarella on asunut minunkin sukuni aikoinaan. Isoisovanhempani Lankinen Pekka ja Anni perheineen. Saarella on syntynyt ainakin Tyyne, Hilja, Emma, Matti ja isoisäni Einari Lankinen. Tietoa heistä on löytyy tosi vähän. Tiedän Pekka Lankisen olleen kalastaja. Olisi hienoa jos tätä kautta löytyisi jotain lisäinfoa heistä.

  19. Pylkönmen Pääjärvi/Mulikkan kylä tuli siitolaisena Kalle Lamberg Sortavalan mlk:sta. Oletan hänen asuneen joko Riekkalan-tai Tulolan saaressa. Lambergin vanhin tytär oli minun kanssa samaan aikaan koulussa ja luki hammaslääkäriksi. Hän asuu Lappeenrannassa. Nuorempi tytär avioitui luistelija Pertti Niittylän kanssa. He asuvat tietääkseni pääkaupunkiseudulla.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *