”Venehessä vetten päällä”
Sumuisen aamun jälkeen elokuun sää selkeytyi niin tyyneksi ja aurinkoiseksi että päätimme tehdä veneellämme ”Kaustajärvi-regatan” rajavyöhykkeen tuntumaan Valkosenlahdelle. Olemme ristineet kyseisen lahden ”Ilimakan laheksi” (anteeksi vaan kaikki kaustalaiset) syystä, että siinä suunnassa luonto muistuttaa mielestäni kesäistä Pälkjärven pitäjää.
Istuu portailla Nestori Miikkulainen
Jormanilan niemeä ohittaessamme tuumailimme kuinka aurinkoinen asuinpaikka se onkaan ollut ajallaan ja minä kaihoilin – taas kerran – aikaa jolloin lehmänkellojen verkkainen kalahtelu kuului Tikanniemestä tai Tarvaalan rannoilta.
Luulin jo kuulleeni kaikki Johanneksen muistelukset synnyinseudultaan, vaan nytpä hän mainitsikin minulle ensimmäisen kerran Väliniemessä neljäkymmentäluvulla asuneet Ollin ja Ellin. Elli oli ollut ketterä muori ja ”ammatiltaan” kuppari.
Auringon kuumottaessa kasvojani laitoin oikein silmät kiinni ja kuvittelin mielessäni kuvia ja ääniä menneiltä ajoilta. Kuvittelin, kuinka lähistöllä sijainneesta (Neuvostoliiton puolelle jääneestä) työväentalosta on elokuun iltana kantautunut haitarimusiikki näiden minulle tuikituntemattomien Ollin ja Ellin tuvan portaille…
Mutta koska olimme ”Ilimakanlahessa” niin ajatukseni kaikuluotasivatkin yht’äkkiä Ollista ja Ellistä Pälkjärvellä lähinaapureinamme asuneisiin Arviin ja Anniin. Arvilla ja Annilla oli ainakin kymmenen lasta ja olikohan niin että lapsissa oli kolme kaksosparia?
Arvin ja Annin ”koti” Ilmakassa.
Kai muistat kannella kun fregatin
Elokuussa, ennen kuin aloitin koulutieni Utran kansakoulussa, teimme Mari-mummon kanssa laivamatkan Arvin ja Annin luo Rääkkylään, osoite oli joko Oravisalo tai Pyssysalo, en muista sen tarkemmin. Matka tehtiin Joensuun satamasta liikennöineellä Orivesi II:lla.
Olin kuullut puhuttavan laivan kannesta, siellä tuntui tapahtuvan sitä sun tätä. Niinpä minulle oli muodostunut mielikuva, että laiva on kuin suuren suuri rasia jonka päälle laitetaan oikea kansi kuten vaikkapa kattilaan. Olin aikalailla pettynyt kun mitään sellaista kantta ei ollutkaan.
Pettymys taisi unohtua kun Arvi oli laivarannassa hevosellaan meitä vastassa. Voi sitä jälleennäkemisen riemua kun Mari ja Arvi, entiset naapurukset, tapasivat evakkovuosien jälkeen toisensa!
Souda vaan valkamaan
Ilmeisesti perheen nuorempia tyttäriä asui vielä kotona sillä sain tehdä heidän kanssaan sunnnuntaisen souteluretken järvelle. Jäi mieleen, että kapean kannaksen toisella puolella oli eri niminen järvi kuin toisella puolella. Olisivatkohan olleet Pyhäselkä ja Orivesi?
Kaiken lisäksi venevalkamassa oli mitä hienoin matala hiekkaranta jossa taisimme polskia oikein sydämemme kyllyydestä. Vierailumme kesti muutaman yönseudun, Mari-mummo sanoi poislähdön syyksi sen että tytöllä alkaa kohta koulu.
Millään en olisi halunnut lähteä tästä ”paratiisista”, ehkä se koulun alkaminenkin jännitti. Paluumatkalla Pyhäselkä velloi harmaana ja sateisena, mutta mummo oli mielissään, olihan hänellä tuomisinaan täydet punaherukka- ja sieniämpärit.
Jos minulla ei ollut aikaisempaa tietoa Ollista ja Ellistä, niin eipä siippakaan ollut kuullut aikaisemmin tästä kuusivuotiaan Rääkkylän reissusta. Kun avasin silmäni olimmekin jo melkein kotirannassa. Aurinko oli vetäytynyt hetkeksi pilven taakse ja tunsin kuinka viileähkö tuuli puhalteli selkääni. Ilmankos minun oli niin helppo eläytyä Orivesi II:n paluutunnelmiin.
Teksti: Tellervo
Kuvat: Johannes
Olipa taas mukava lukea jo varhain aamulla tuoreimmat Värtsin uutiset. Erityisen mukavaa on se että Kaustajärvi on usein uutisoinnin aiheena. Tellervo se osaa kirjoittaa vanhasta rakkaasta kotikylästä niin kauniisti!
Varmaan joku voi ihmetellä, miten uunin jäänteet ovat niin hyväkuntoiset. Selitys on siinä, että Muhosen talo oli tuhoutunut hyökkäysvaiheessa ja sotavuosina rakennettiin uusi talo, johon myös uunit tehtiin liuskekivestä.
Sodan jälkeen Arvi ja Anni asuivat lapsineen Rääkkylän Pyssysalossa. Lapsia oli tosiaan kymmenen, joista kolmet kaksoset:
Aune ja Aino, Olavi ja Elvi sekä Helmi ja Hilja.
Kiitos Tellu.
Minäkin matkustin Orivedellä tietääkseni Joensuusta Varkauteen.Laivan ravintolaan oli laitettu lounaspöytään voi sillälailla hienosti rullalle.En ymmärtänyt että tämä kaunis ”silmänruoka”oli voita joten söin sitä useamman ruusukkeen ennenkuin henkilökunta ehti väliin.
Juttua kirjoittaessani ajattelinkin että
jollekin lukijalle saattaa herätä muistoja
Orivesi II:sta, se oli melko yleinen kulkuväline
viisikymmentäluvun taitteessa.
Älä, Jore, ole moksiskaan. Minäkin kaadoin eräissä
hienoissa juhlissa toissa syksynä karahvista sushi-kastiketta
punaviinilasiin.
*
Untolle kiitokset tarkennuksista.
Kansansävelmä ”Venehessä vetten päällä”
on myös tanhukappale, ehkä olet alan harrastajana
esittänytkin sitä.
*
Kun oma synnyinseutuni jäi sinne rajan taakse
olen ikäänkuin adoptoinut Kaustan kulmat itselleni
ja tuonut tätä Värtsilän pikkukylää useasti esille.
Mukava että saan kiitosta myös teiltä ”alkuasukkailta”.
Kylläpä souturetki siipan kanssa poiki taas mukavan ”maailmoja” kiertelevän tarinan! On taas löytynyt sopivat laulujen sanatkin väliotsikoiksi.
Tässä tarinan otsikkolaulu Pohjansoinnin konserttitaltiointina vuodelta 2004.
http://www.youtube.com/watch?v=Uj4aPjp9cvc&feature=related
Hauska sattuma tarinaan liittyen. Katselin eilen illalla Pälkjärven pitäjäseuran kuvakansioita ja muistin heti tarinaa lukiessani tuon Muhosen suurperheen kuvan. Kymmenenen lapsen katraassa oli vain kaksi poikaa.
Kommentoin nyt tätä omaa juttuani oikein
urakalla.
Äitini oli Muhosen Annin nimipäivillä kun
ilmoitin maailmaantulostani. Siis tuossa rakennuksessa
josta nyt on jäljellä vain kuvassa näkyviä raunioita.
Hyvin ehditiin kuitenkin vieressä sijainneeseen
omaan kotiin. Oli sellainen ”läheltä piti” -tilanne,
mutta niihinhän oli sota-aikana totuttu.
Värtsissä on tehty ”kuntaliitos”: Pälkjärvi + Värtsilä. Se on ihan ok, sillä edelleen voidaan puhua myös Pälkjärven pitäjästä ja Värtsilän pitäjästä. Siitäkään välittämättä, että Värtsilän kunta on lakkautettu ja palautettu Tohmajärveen, ja Pälkjärvi peräti Venäjään. Näissä ulkonaisissa puitteissa eläköön Pälkjärvi ja eläköön Värtsilä. Eläkööt myös Värtsissä!
Tähän yhteyteen liittynee sopivasti myös pari sanaa Kaustajärven hautausmaasta. Lauantaina olivat onnistuneet talkoot. Maanantaina menin vielä tarkentamaan trimmerillä niiton jälkiä. Kuinka sattuikaan, kun akku oli lähes tyhjä, ajoi paikalle seurakunnan kiinteistölautakunta hautausmaakierroksellaan. Sain tilaisuuden kertoa lauantain talkooväen terveiset. Niinpä arvelen, että Kaustajärven kylä on elävä osa Tohmajärven kuntaa. Ierikka
”Istuu portailla Nestori Miikkulainen”
Juha Watt Vainio – Vanhojapoikia viiksekkäitä
http://www.youtube.com/watch?v=M9x52lMMk1g
”Kai muistat kannella kun fregatin”
Markku Finland instrumentaali Kai muistat kannella kun fregatin
http://www.youtube.com/watch?v=nLBDlpA6CnQ
”Souda vaan valkamaan” korvikkeeksi
Berit – Souda minut kotiin
http://www.youtube.com/watch?v=7LLc8cnTNu4
Suomenpuoleinen Värtsilä ja Suomenpuoleinen Pälkjärvi ovat ainoat pitäjien osat koko maailmassa, jotka on liitetty Tohmajärven pitäjään.
Eivät mitään kummikuntia, vaan ihan ikäänkuin yhdeksi tulleita.
Nytkö sie Ierikka vasta huomasit tämän ”kuntaliitoksen”?
Suurin osa Värtsin sisällöstä on jo pidemmän aikaa tullut pälkjärveläistaustaisilta henkilöiltä.
Isossa rajanvedossa pieni osa Pälkjärveä jäi Tohmajärven puolelle.
Laivalla ajelusta tuli mieleen, kun minäkin läksin aika usein Joensuusta
höyrylaivalla kohti Pirttisaarta Österholmien huvilalle. Tässä hienostoperheessä saivat minun äitini ja hänen sisaruksensa olla piikomassa kuka minniinlaisessa hommassa ja minun tehtäväni oli vain keräillä tuoreet kukat maljakkoon joka ikinen päivä. Saari oli kaunis – pensaita ja kukkia paljon. Huvila oli iso. Oli paljon siltoja saaresta toiseen. Niillä seisoimme ongella ja kalaakin tuli. Kävin Anna-tädin kanssa mantereella venekyydillä hakemassa mm.maitoa ja kananmunia. Soutumatkaa oli noin 3-4km ja kävelyä toisenmoiset.
Anna-täti souti ja minä yritin meloa jotenkin.
Sitten riijausiässä olimme tyttöjen kanssa katsastamassa iltalaiva- lähdön Joensuusta ja siinä samalla tirkistelimme tietysti pojatkin.
Österholmeilla oli talo Torikatu 8:ssa, missä he asuivat talvella.
Samassa talossa oli sellainen ”rihkamakauppa”, missä oli kaikenlaista kaunista ja kivaa naisille. Olipa sen talon vintti mielenkiintoinen paikka meille. Vanhojen pukeutumiseen kyselivät sieltä, jos löytyisi jotain kivaa.
Taisi olla niin , että teatteri sai sieltä paljon tarvitsemaansa
omaan varastoonsa.
Minulle Österholmit ja heidän koko elämänsä oli uskomaton maailma.
He elivät kaikki neljä naimattomina ja näyttivät varsin tyytyväisiltä.
No mikäpä ettei. Suomen puolella näin.
Terv. MirjaSisko
Kyllä olen sen huomannut aikoja sitten. Ihan hyvä juttu ja hyviä juttuja. Lisää vaan. Kappelissanikin on kiviä Pälkjärven hautausmailta ja kirkon paikalta. Ja tietysti myös kumisaappaissa kulkeutuneita valkovuokkoja yläpihan rinteessä. Ierikka
Entisenä Kyläpiällikkönä sanoisin, että hienoa kuultavaa Kapustan, eli Kaustanjutuista, mutta näin mielenkiintoinen aihe hävittää kommenttipalstalta aiemmat kommentit. Oletteko huomanneet, kuten tarkoituksella ilman sopimusta tehtiin yhteistyössä erään aiemmen aiheen kanssa johon ylläpito joutui ottamaan kantaa ennen kuin kommentoijat havahtuivat.
Kapustan kylästä mielestäni näillä lukemisillani pitäisi jonkun koota oma nettijuttu, jota voisi sitten kommentoida vaikka parilla kommentti rivitilalla sanomalla kiitos, niin sekin san veisi kaksiriviä kommentti palstaa.
KIITOS KOMMENTEISTA!
HUH HUH
MirjaSisko
Kuulehan Hemppa! En ymmärrä alkuunkaan mikä sinua oikein riepoo Värtsin kommenttipalstan käytössä. Viimeisimpien kommettien palstan koko on rajallinen, mutta kaikki kommentit löytyvät sen jutun kohdalta, johon ne on tarkoitettu ja vanhatkin jutut kommentteineen löytyvät joko hakutoiminnolla tai arkistohaulla.
Luulisin sinun, entisen kyläpäällikön, olevan enemmänkin hyvillään siitä, että on erinomaisten juttujen kirjoittajia jotka ilahduttavat meitä Värtsin lukijoita. Hyvät jutut ansaitsevat kiitokset, kehut ja kommentit.
Olen ymmärtänyt, että Värtsi pyrkii olemaan ulkopuolisesta ohjailusta riippumaton nettilehti, joka julkaisee sen minkä katsoo aiheelliseksi. Toivon hartaasti, etteivät hyvien juttujen kirjoittajat provosoidu kun provosoidaan ja kaikkoa nipottamisten seurauksena. Eiköhän anneta Eiran hoitaa Värtsiä parhaaksi katsomallaan tavalla.
P.S. Vaikka ehdotitkin näille seurustelukommenteille facebookkia niin tässä tämä nyt kumminkin on. Terveisin seppoilmari
Enkä minä ymmärrä millä oikeudella entinen kyläpäällikkö yrittää hallita kommenttien ja kirjoitusten sisältöä!
Olen kuvitellut että Värtsissäkin jokaisella on sananvapaus. ”Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä”, sanotaan Suomen perustuslain toisen luvun 12. pykälässä.
Jokainen meistä tulee omalta osaltaan pitää huolta siitä, että kommenttimme ja kirjoituksemme pysyvät hyvän maun rajoissa. On ikävää, että näitä rajanylityksiä silloin tällöin tapahtuu.
Kiitokset Sepolle edellisestä kommentista!
En halua hallita ja siks toiseksi minähän kehuin kaustajutussa sitä, että kun se kommentteina tulee pätkittäin niin olisi hyvä olla tallaiselle oma aihesivunsa ihan.
Tietokoneet, netit ja blogit ovat minulle hyvin vierasta viisautta. Siksi en ymmärrä edellä olevasta jutustelusta höykösen pöläystä. Läppärikin – onko sana oikein kirjoitettu? – kenkkuilee, niin ettei meinaa saada palvelinta käyttöön. Ruutuun – siis näyttöön – tunkeutuu yhä uudestaan, no niin empä enää muista, mikä se sana on. Jotain virheestä se kertoo.
Kaustasta sen verran, että on tämä hieno kylä, kun saisi vielä nämä tietovempaimetkin toimimaan. Onneksi Ellinoora tuijottaa niin osaaottavasti! Ierikka
Tietokoneet kyllä kirjoittaa oikein, jos me vain osaamme tätä omaa
äidinkieltä. Joskus kyllä riepoo, kun kaikki eivät osaa kirjoittaa
omaa äidinkieltä – sattuuhan sitä.
Kyllä täällä on kaksi pälkjärveläistä, joiden tekstiä on suorastaan kiva lukea, nautinto kerrassaan (ja muutamia muitakin).Toisilla voi olla sisältö hauskaa luettavaa . Hyvä sananikkarit ja kiitos teille.
Osaisikohan joku kirjoitella Niiralan asemastakin? Mulla ois joitakin valokuvia tuossa pöydällä odottamassa.
Terv. Mirja Sisko
Koska tämä tarina sai niin yllättävän lopun että
kommentoijat ja kaustalaisetkin taisivat tulla
pannan julitetuiksi, kerrottakoon seuraavaa,ettei menisi
enää enmpää yöunia keneltäkään. Omani ovat jo menneet.
Tapasin Kaustan miehen Johanneksen
tasan viisikymmentä vuotta sitten. Viime viikolla juhlimme tapaamistamme
kolme päivää. Tämä Kaustajärven-regatta oli yksi osa siitä.
Ja sen aikana syntyi tarinani Venehessä vetten päällä.
Siksi olikin hienoa että sain paljon positiivistä palautetta
ja musiikkinlinkkejäkin, vaikka eiväthän kommentoijat tienneet
minkälaisesta juhlapäivästä oli kyse. Siksi kai kiittelin itsekin
porukkaa useaan otteeseen. Juhlin tapaamistamme näin ikäänkuin
myös Värtsin
tutuksi tulleen väen kanssa.
Nyt juhlaviikko on ohi ja paluu arkeen oli ankea, varsinkin kun
huomasin oman juhlamieleni aiheuttaneen hemminki hämminkiä
tänne palstoillekin saakka.
Nyt kiinnostaisikin tietää mitä tärkeää jäi pois tämän
kohtaamispäivänämme tehdyn muistelutarinan ja sen saamien
kommenttien takia?
Toivon maltillisia vastauksia. Sanan kapustalaiset voinemme
unohtaa. Kaustajärven pikkukylä on kautta aikojen tuntenut
varmaankin huonommuutta ns Maalikyän rinnalla.
Kaikella ystävyydellä toivoo Värtsilästä ja Kaustajärvestä
tykkäävä Tellervo jonka kotipaikka on kuitenkin Joensuu.
Onnitteluni Tellervolle ja Johannekselle! Kyllä olikin aihetta
juhlaan. Niin monet nautinnolliset jutut olette tänne kirjoittaneet, joista myös kiitän. Jatkakaa vain samaan malliin.
Onnittelut Tellervo ja Johannes! Viisikymmentä vuotta yhdessä ja edelleenkin matkanne jatkuu..
Teidän mukavat ja arvostavat kirjoituksenne Kaustajärvestä, sen luonnosta ja ihmisistä ovat ilahduttaneet suuresti minua. Lämmin kiitos!
Onneksi olkoon Tellervo ja Johannes! Olette olleet Värtsin kantavia voimia miltei alusta lähtien ja toivottavasti olette edelleen.
Telle ei kertonut, missä Kaustan miehen tapasi. Joensuun taidemuseon ikkunoissa lukee suurin kirjaimin: ”Onni löytyy täältä”.
Puoli vuosisataa yhdessä! Se on onnittelun paikka – ONNEA!
”Onni yksillä, kesä kaikilla” sanoo vanha sananlasku.
Tellervolle ja Johannekselle oikein ISOSTI ONNEA!
Onpahan Kaustajärvikin muuttunut jonkin verran viidessäkymmenessä vuodessa.
Arvelitte jossakin kommentissa, jotta Erkki pyöräili Kaustajärven maailmankartalle, mutta onpa teilläkin osuutta siihen, että Kaustajärvi on tullut meillekin tutuksi. Viidenkymmenen vuoden tarinoista on varmasti vielä monta kirjoittamatta. Niitä odottelemme.
terveisin seppoilmari
Onnittelut Tellervolle ja Johannekselle
Kiitos Telle tarinoista
Kaustan kauniilta kujilta
Kun sä poljit pyörälläsi,
ajelit tuttuja teitä
taikka talloen taivalsit
kinttupolkuja kapeita.
Joskus meloit, joskus sousit
venhon polkuja vaelsit.
Minne kulloinkin Sä kuljit
tulvi muistot mielehesi;
”Tuossa tuoksui ahomarja,
tuossa sadetta pitelin..
Muistin kuinka iltasella
avojaloin anoppini
tuota polkua pakersi..”
Muistit Mellitsan mutkat,
Aittolammen onkipaikat
lempeet laineet Lammassaaren
Kerran näit Sä nuorukaisen,
jota kaihoten katselit..
Myöskin katsoi nuorukainen
”sillä silmällä” Sinua.
Siitä syttyi lemmen liekki
syömmehen neitosen nuoren.
Johannes myös liekkiin syttyi,
alkoi yhteinen elämä.
Lemmen liekki lepatteli
joskus reilusti roihusi
kenties joskus kituutteli
vaivalloisesti valaisi.
Onnittelut osaltani
saanen Teille toivotella.
Olkoon armoinen Jumala
ohjaamassa askeleenne
siunaamassa taivaltanne.
terv Alpoaatos