Hevosen opissa
Mitä hevonen voi opettaa?
Konimus kaakkimus koulumestarina
Anna-Kaisa Pitkänen: Omalaatuinen ystäväni, Kuinka hevoseni opetti minulle toisin katsomisen taidon, Kirjapaja 2012
Joskus lapsuuden aikoina tuli tutustuttua monenmoisiin hevosiin joita tunnetusti hyvät parissikat, romanit, isälle vaihtoivat. Isällä oli tapana ottaa romanit taloon yövieraiksi ja tietysti siinä alettiin hevoskaupoille. Joskus isä saikin kunnon työhevosen, mutta toisen kerran villikon, joka oli päästään vialla. Siinäpä sitten lapset saivat opetella hevoskuiskaajan ammattia vaihtelevalla menestyksellä.
Pitkänen kirjoittaa omasta hevoskokemuksestaan. Hän nimittäin ihastui hevoseen, joka ei tuntunut erityisesti välittävän hänestä, mutta ei pistänyt pahakseenkaan. Niinpä Pitkänen hommasi konin kotiinsa ja alkoi tehdä sillä ratsastusretkiä.
- Se oli sisäisesti arvokas eikä yhtään peloissaan.
- Sen kanssa opin sen, että ihmisen hyvää tarkoittava rauhoittelu oli hevoselle usein merkityksetöntä.
- Hevosta voi siedättää uusiin ja yllättäviin asioihin,…
- Hevoset ovat tutkimattomia, ihmisen näkökulmasta arvoituksellisia luontokappaleita.
Pitkänen on kirjoittanut aiemminkin hevosista. Muistissa on vuodelta 2008 kirja Hevosvoimia. Pitkänen kertoilee kivasti hevoseen liittyvästä terapiasta. Aina ei hevosen tarvitse olla uljas ja jalosukuinen. Usein ihmisen ja hevosen ystävyys alkaa toisella tasolla. Hevosen omistaja voi harratuksensa myötä unohtaa ”maalliset huolet” ja päästä hevosensa kanssa sellaiselle aaltopituudelle, että tämä aistii isäntänsä kehon kielen ja osoittaa käytöksellään jos ratsastaja on vaikkapa väsynyt tai stressaantunut.
Itse olen suorittanut kantapään kautta hevosten hoidon alkeet aina appeen tekemisestä tukin ajoon ja toden totta, joskus tuntui tosi hyvältä painaa päänsä hevosen kaulalle ja tuntea, että tässä minulla on ystävä, joka ei hylkää.