Kuhilasvaara siirtyi seurakunta jaossa 1.1.1936 Värtsilän seurakuntaan.
Kuhilasvaarasta on oltu talvisodan aika evakossa mutta kotiin olisi päästy palaamaan jatkosodan alettua ja suomalaisten vallattua alueitaan takaisin.
Nyt kaipaisi entisiä kuhilasvaaralaisia ja heidän tarinoitaan tuolta ajalta. Valokuviakin kaipaisi maisemista.
Sukututkimuksen tiimoilta olen törmännyt ristiriitaisiin tietoihin. On kerrottu Kuhilasvaaran tuhoutuneen täysin vuonna 1941 käytyjen taistelujen aikana.
Toinen kirjoitus kertoo; ”Esimerkiksi Kuhilasvaaran kylä säilyi niin hyvin talvisodan tuhoilta että väestö oli vuoden 1943 alkuun mennessä muuttanut sinne 100 prosenttisesti takaisin”
Mikä on päivän tilanne Kuhilasvaarassa, onko kylästä mitään jäljellä ja minkälaista elämää siellä nyt on? Kiinnostaisi kuulla onko ken käynyt katsastelemassa entistä kotikyläänsä ja pääseekö sinne edes katselemaan.
Kaikista Kuhilasvaaran tarinoista kiitollinen.
Tuija Piipponen, Joensuu
Olen myös syntynyt samana vuonna Kuhilasvaarassa. Oletko käynyt milloin viimeksi siellä ? Oliko isäsi kauppiaana sodan jälkeen ?
En ole käynyt Venäjällä senjälkeen. Isä oli siellä välirauhan aikana ensiksi ,sitten sodan jatkuessa karkuun Suomeen ja -43 takaisin Kuhilasvaaraan, jolloin kauppaa pidettiin vanhalla koululla ja -44 kesällä lopullisesti Suomeen.
Tietääkö kukaan Luukkaisista,jotka ovat asuneet Naatselässä ja Kuhilasvaarassa.
Tieto todella tervetullutta.
Kari Luukkainen Kangasniemi
Äitini Eila Annikki Ronkaisen perhe sekä Ropasten perhe asuivat Kuhilasvaarassa Mustajoen? molemmin puolin. Ronkaiset asuivat joen Värtsilän puolella ja Ropaset toisella puolella. Kävimme vuosia sitten katsomassa talojen perustuksia ja pihoja. Kivijaloista oli osa jäljellä. Seutu oli tosi kaunis. Varsinkin Ropasten mäen päällä olevan talon paikalta oli upeat näkymät.
Isovanhempani Nuttuset olivat Kuhilasvaarasta ja ilmeisesti heidän talossaan toimi koulu. Sodan aikana ukki rintamalle ja mummo evakkoon eikä sinne koskaan palattu. 90-luvulla äitini ja mummo kävivät siellä, kivijalkaa oli jäljellä. Olisi mielenkiintoista kuulla sieltä tarinoita jos mahdollista.
Löytypä tämäkin tarinaketju täältä netin ihmeellisestä maailmadta. Tuolta voin mainita että tila numero 1 Sussila on ollut ukkini ja sukumme hallinnassa sodan loppuun saakka ja myös toinen tila. Samoin Anoniemessä Arvi-sedälläni oli tila aiva Jänisjärven rannalla.