Kuva: Lissu
Elämän kauneimmat antimet eivät ole myytävinä, me saamme ne lahjaksi kuolemattomilta jumalilta. He antavat meidän nähdä, miten aurinko nousee ja laskee, miten pilvet purjehtivat taivaalla, näyttävät meille meren, metsät ja vainiot, eikä siitä tarvitse maksaa mitään. Linnut laulavat meille ilmaiseksi, me saamme poimia kukkia maantien pientareeltakin.
Axel Munthe
Hyvä Axel
Tuo saari näyttää olevan kuvassa järven/ meren tarjottimella.
Näin syksyisin sumuiset maisemat näyttävät usein siltä kuin taivaan ja maan vedet olisivat liimautuneet jälleen yhteen.
Tuolla järvellä on jännä tunne soudella ”pilvessä.”
Kuvaa katsellessa mietiskelin
Axel Munthen teoksia Lumottu saari
ja Huvila meren rannalla.
Minkähän meren rannalla tämä
Lissun lumottu saari sijainnee?
Molemmat Tellen mainitsemat kirjat löytyvät omasta hyllystä. Pidin kovasti tuosta Huvila meren rannalla. Lumottu saari odottaa vielä sopivaa lukuhetkeä.
Kuvan lumottu saari, Killingholma, on tuossa parinsadan metrin päässä. Vain kapea salmi erottaa sen Herttoniemenrannasta eli meri on Suomenlahtea.
Killingholmassa on kuulemani mukaan ollut aikoinaan Aino Acktén äidin Emmy Acktén huvila. Pari sementtiporrasta ja jotain kivijalan jäännöksiä siellä on vieläkin.
Killingholma kuuluu Tullisaareen, jossa puolestaan on Aino Acktén huvila.
On totta, että Killingholmalla oli Aino Acktén äidin Emmyn huvila vuodesta 1906 alkaen. Siitä ei kuitenkaan ole mitään jäljellä – ei kiven kiveä. Huvila sijaitsi saaren Tullisaaren puoleisessa osassa, vastapäätä Ainon huvilaa. Saarella olevat kivijalan ja portaiden jäännökset ovat toisesta huvilasta, joka sijaitsi saaren pohjoisrannalla, entisellä Herttoniemen kartanon maalla. Tuon huvilan rakennutti alunperin telegrafisti Ståhle vuonna 1879 ja tunnetaan se parhaiten pitkäaikaisten omistajiensa mukaan Hougbergien huvilana. Molemmat huvilat joutuivat sittemmin Helsingin kaupungin omistukseen, joka ne puratti joskus 1960-luvulla.
Tuo vuosiluku 1960 on ollut monella paikkakunnalla hävityksen vuosikymmen. Ilomantsin Möhkön ruukin melkein kaikki rakennukset myytiin ja purettiin. Kiteen vanhan Puhoksen rakennuksille kävi samalla tavalla. Joensuun kaupungin vanhat puutalot, jotka olivat aivan korjauskelpoisia katosivat. Tätä luetteloa voidaan jatkaa vaihtaen paikkakuntaa lähes loputtomiin. Kysymys mitä tuli tilalle, ei mitään ja Joensuuhun homerakennuksia.
Arppen kartanokin purettiin ja Valkoinen talo myytiin rappeutumaan. Onneksi on nykyinen kylätalo ja Tapani Näätänen Valkoisen talon kimpussa. Myllyn ja sahan tiloihin sijoitettu museo arvokkaine koneineen ja esineistöineen on Kotiiseutuyhdistyksen hoivissa. Ari Moilanen laulaa 15.4.2015 Värtsilän koululla museon hyväksi Tapio Rautavaaraa. Toivotaan runsaasti porukkaa paikalle museota kohentamaan.
Jotta saadaan asiantuntevaa apua, tarvitaan euroja.
Täyttäessäni 70 eräs nuori ystäväni antoi lahjaksi t-paidan, jonka mustalla pinnalla lukee ”MUSEOKAMAA”. Niinpä, kirjoitellessani Värtsilän Myllymuseon hyväksi järjestettävästä Tapio Rautavaaran 100-vuotiskonsertista tein vanhan miehen virheitä. Laulajan nimi on Ari Mononen ja konsertti Värtsilän koululla 15.3.2015 klo 18.
Vahinko, että mokasin. Toisaalta tulipahan samalla lisää mainosta! Siis: 15.3.2015 ja ARI MONONEN avustajineen.