Tyttö ja korvat

Erikoinen tyttö
Kauheat korvat
Satu erilaisuudesta

Kim Fupz Aakeson/ Salla Savolainen: Tyttö ja ihmeelliset korvat,
Tammi 2012

Joskus meille kehittyy jotain kummallista. Toinen voi olla liian pitkä, toinen lihava lyllerö. Jollakin on merkillinen ääni, joka peittää alleen muiden tavallisen puheen. Jollakin on puheripuli, niin että muut eivät saa puheenvuoroa. On sitten sellaistakin erilaisuutta, jonka koulu ja opettajat rekisteröivät. Joku on tosi hyvä matematiikassa, mutta toiselta ei onnistu yksinkertaisinkaan laskutehtävä. Huonot numerot tekevät lapsesta erilaisen kuin muut, siis ne menestyvät. Vanha satu kertoi rumasta ankanpoikasesta, jolle muut ankanpoikaset naureksivat. Mutta tästä ankasta kehittyikin kaunis joutsen.

Tämän satukirjan aiheena ei ole ankanpoikanen, vaan tyttö jolla oli todella mahtavat korvat. Näytti siltä, että muut vain supisivat, että tuollaiset patalaput pilaavat lapsen ulkonäön. Tyttö mietti, että pitäisikö hänen välttää muiden seuraa ja jäädä sisälle, koska hän oli erilainen. Mutta sekään vaihtoehto ei tuntunut oikein hyvältä.

Eräänä yönä tytön korviin ilmestyi vihreitä palloja. Tilanne paheni entisestään. Tyttö yritti pestä pallot pois saippualla, liuottaa ne näkymättömiin tärpätillä. Mutta korvat tulivat vain aroiksi ja ongelma säilyi.

Kirja kertoo tarinaa erilaisuudesta. Miten moni nuori tuskailee  erilaisuutensa kanssa, vaikka hänestä eivät muut huomaa mitään kummallista. Lapselle ja nuorelle erilaisuus on kipeä paikka, sillä toiset lapset ovat usein julmia ja alkavat kiusata, keksivät pilkkanimiä ja sitä rataa.

Tämä tarina päättyy siihen, että tytön korvat kasvavat perhosen siiviksi ja tytöstä tulee maailman kaunein perhonen. Loppuratkaisu on erikoinen. Olisihan ollut helppoa sanoa, että aamulla tyttö heräsi ja huomasi, että kaikki oli vain unta. Mutta erilaisuus ei useinkaan ole unta.