Onneks nuo kiireet on jo laantunut tältä syksyltä – ainoastaan ikkunanpesua on, jos kehtoo……..
Säilömisetkin tehty joskus hyvien naapurien tuomana. Kiitos heille.
Jos lähtis junareissulle ennen joulua, mutta ei sen kauemmas kuin Espooseen.
Mirja Sisko
Sain tuon hauskan tyynyliinan synttärilahjaksi.
Ajattelin jakaa ilon toisillekin.
Tuossa on ajatusta..
Eikä ole niin väliä vaikka ei osuisikaan siihen lintuun
Vesilintua viskatessa se kapistus katoaa,
siitä kertoo tämä sähköpostiini tullut viesti.
Haron päätä harmajata
kynsittelen korvallista.
Kävi katkos kaalissani
järjen juoksussa jymähdys.
Äsken puodista palasin
ostoksilla onnikalla.
Nyt on poissa jo puhelin,
kadoksissa kännykkäni.
Kaadan kassit lattialle
käsiveskankin kumoan.
Onko tässä kaikki tuotu
kaupan hyllyltä kasattu?
Joko pois panin jotakin
laitoinko jo laatikoihin?
Katsoin kätköt keittiössä
kopistelen kaikki paikat.
Kaapit tarkasti koluan
ravistlen roskapussit.
Sitten jo vähän välähti
muru muistia heräsi.
Työnnyin tuloreitilleni
palaan porstuan ovelle.
Jossain soipi surkeasti
kuuluu kaukainen tirina.
Takin taskut tutkiskelen
haravoitsen hattuhyllyn
Yhä ruoja ruikuttavi
pirisevi piilossansa.
Sitten soi paha pakastin.
Arkun valkean avajan
siellä pötköttää puhelin
kärvistelee kännykkäni
vieressä vatturasian
kaaliloodan kaverina.
Jo on vaiennut valitus
laulu loppunut pololta.
Vaan kun pistän sen povelle
panen paikkaan lämpimähän
jopa virkoaa vekotin
pirahdellen pirteäksi.
Tämä story tuli s.postina, mutta
kirjoittajasta ei ole tietoa.
Ilmoittautukoon, jos joku omakseen
tunnistaa!
Aika tutulta kuulostaa. Pitäisi varmaan alkaa ihan oma juttu kännykän kadottajille ja sen etsijöille. Luultavasti joku muukin on etsinyt kännykkäänsä kuin minä. Se etsiminen, se se vasta stressiä pukkaa
Maija-Liisan sähköpostissa saaman runon on kirjoittanut Eira Vainikka Savitaipaleelta.
Meidän perheessä etsitään kadonnutta kännykkää (aika usein) toisella puhelimella, mikä on pöydällä oleva (kännykkä sekin) ja kuuluu meillä ns. paremmin eikä katkaise puhelua. Sillä usein soitan omaan kadonneeseen vehkeeseen ja kun kuuntelen tarkkaan se juutas soi jossakin.
Useimmiten sängyssäni. Ihanaa – pääsen soittamaan.
Mutta ei ole tullut ihmeempää ”ressiä”. Ehkä jostain muusta asiasta joskus.
Terv. Mike
Onneks nuo kiireet on jo laantunut tältä syksyltä – ainoastaan ikkunanpesua on, jos kehtoo……..
Säilömisetkin tehty joskus hyvien naapurien tuomana. Kiitos heille.
Jos lähtis junareissulle ennen joulua, mutta ei sen kauemmas kuin Espooseen.
Mirja Sisko
Sain tuon hauskan tyynyliinan synttärilahjaksi.
Ajattelin jakaa ilon toisillekin.
Tuossa on ajatusta..
Eikä ole niin väliä vaikka ei osuisikaan siihen lintuun
Vesilintua viskatessa se kapistus katoaa,
siitä kertoo tämä sähköpostiini tullut viesti.
Haron päätä harmajata
kynsittelen korvallista.
Kävi katkos kaalissani
järjen juoksussa jymähdys.
Äsken puodista palasin
ostoksilla onnikalla.
Nyt on poissa jo puhelin,
kadoksissa kännykkäni.
Kaadan kassit lattialle
käsiveskankin kumoan.
Onko tässä kaikki tuotu
kaupan hyllyltä kasattu?
Joko pois panin jotakin
laitoinko jo laatikoihin?
Katsoin kätköt keittiössä
kopistelen kaikki paikat.
Kaapit tarkasti koluan
ravistlen roskapussit.
Sitten jo vähän välähti
muru muistia heräsi.
Työnnyin tuloreitilleni
palaan porstuan ovelle.
Jossain soipi surkeasti
kuuluu kaukainen tirina.
Takin taskut tutkiskelen
haravoitsen hattuhyllyn
Yhä ruoja ruikuttavi
pirisevi piilossansa.
Sitten soi paha pakastin.
Arkun valkean avajan
siellä pötköttää puhelin
kärvistelee kännykkäni
vieressä vatturasian
kaaliloodan kaverina.
Jo on vaiennut valitus
laulu loppunut pololta.
Vaan kun pistän sen povelle
panen paikkaan lämpimähän
jopa virkoaa vekotin
pirahdellen pirteäksi.
Tämä story tuli s.postina, mutta
kirjoittajasta ei ole tietoa.
Ilmoittautukoon, jos joku omakseen
tunnistaa!
Aika tutulta kuulostaa. Pitäisi varmaan alkaa ihan oma juttu kännykän kadottajille ja sen etsijöille. Luultavasti joku muukin on etsinyt kännykkäänsä kuin minä. Se etsiminen, se se vasta stressiä pukkaa
Maija-Liisan sähköpostissa saaman runon on kirjoittanut Eira Vainikka Savitaipaleelta.
http://www.nettilinja.fi/~pniikko/kannykkastoori2006.htm
Meidän perheessä etsitään kadonnutta kännykkää (aika usein) toisella puhelimella, mikä on pöydällä oleva (kännykkä sekin) ja kuuluu meillä ns. paremmin eikä katkaise puhelua. Sillä usein soitan omaan kadonneeseen vehkeeseen ja kun kuuntelen tarkkaan se juutas soi jossakin.
Useimmiten sängyssäni. Ihanaa – pääsen soittamaan.
Mutta ei ole tullut ihmeempää ”ressiä”. Ehkä jostain muusta asiasta joskus.
Terv. Mike