Syksy

 

Kuva: Irene Peuhkurinen.

Saapui syksy suurin aikein
rautaisena ritarina
ratsullansa, raudikolla.
Pisti peitsen Pirtajärveen,
sapelinsa Sääperihin.
Järvein suvisinisyyspä teräksisen sävyn sai.
Suuret salit salomailla
koristeli kokonansa:
katot kullalla silasi,
puiset pylvaat purppuralla.
Aurinko apunsa antoi,
kaiken laittoi loistamahan.
Sitä ihmettä ihaili
ihmisetkin innoissansa.

Mutta muuan musta yö
tuli turmioks´, tuhoksi.
Myrsky raastoi raunioiksi
koko krean komeuden.
Kullan piiskoi pirstaleiksi,
punavärit viima viskoi.
Pistävät sadepisarat
ruskan runteli ravaksi,
loiston liejuksi latisti.

Apeus ja alakulo
seisoi salojen saleissa.
Puiden oksat ojentuivat
kuni armoa anoen,
oksain kainalot kyynelin,
varpuin päissä pisaraiset.

Tulee hallan valkohuntu,
lumi lempeä, laupias,
luonnon laittavat lepäämään.

Tuisku tuutii talviuneen,
viri vaivuttaa väsyneet.
Silmuin sisällä elämä,
kesän kaiho kuoren alla.

Share

14 comments for “Syksy

  1. Alpoaatos
    9.11.2012 at 9:17

    Jopa olet hienosti sanaillut, Irene

  2. 9.11.2012 at 9:54

    Kyllä Irene osaa liidellä runon siivin,
    näin luonnon moni-ilmeisten säidenkin innoittamana.
    Näyttää jo talveksi kääntyvän.

    No, metsäterveiset vielä Pentillekin!

  3. 9.11.2012 at 10:36

    Hei Irene !

    Osasitpa sanoella
    kalevalaksi runoella
    Kun kätesi kynöä käytti
    järkesi sanoeli
    kaunihisti kuvaeli
    mantujasi kotoisia

  4. 9.11.2012 at 12:13

    Sujuvaa runonlaulantaa.
    *
    Olen itsekin parhaillaan kalevalamittaisen
    runon äärellä. Löysin kolmekymmentä vuotta
    sitten tekemäni runon isovanhemmistani.
    Sille on huomenna uusiokäyttöä eräässä
    tilaisuudessa.
    Ihmettelin kun siihen ei ollut ajanhammas pystynyt.
    *
    Soisi, ettei tälläinen perinne
    vaipuisi kokonaan unholaan.

  5. Kalevi Tikka
    9.11.2012 at 16:08

    Irene maalasi maisemaa sanoilla. hänen kuvakieli ei ole köyhtynyt. Mukavaa lukea runoa jolla kuvataan vuodenajan vaihtumista ja sen tunnelmaa.

  6. Maija- Liisa
    9.11.2012 at 18:05

    Ohi pulppuavan lähteen hän kävelee,
    laulaa rakkaalleen tulevansa yli kuuraisen suon.
    Taivaan laidoille kurjet muuttavat ohi samean syksyn,
    ohi tervatun veneen.

    Savuavan sätkän haju jää soutajan jälkeen.
    Siikaa on verkoissa,
    ja karheat kädet punastuvat.
    Vene tummuu illaksi.

    – maija-

  7. Mirja Pusa
    9.11.2012 at 18:38

    Sinun Irene pitäisi ottaa yhteys kustantamoihin ja Pirtajärvi on ollut sulle luomisen paikka – hyvä Irene
    Terv. jonninjoutavalta

  8. irene peuhkurinen
    9.11.2012 at 20:36

    Kiitokset kaikesta kannustuksesta! Eikä kukaan meistä ole jonninjoutava!

  9. Alpoaatos
    9.11.2012 at 21:35

    Tulis syksy, ja metsät ne vihreät veis
    tulis talvi ja lumin ne peitteleis
    – kai silloin mun rauhani palaa

  10. Arja-Leena
    11.11.2012 at 12:12

    Kiitos Irene nautinnollisesta syysrunosta. Tunnelmoin sen kuvissa ja tuntemuksissa pitkään.
    Meillä on edelleenkin ”oksain kainalot kyynelin, varpuin päissä pisaraiset”. Syksy täällä länsirannikolla on useimmiten pitkä.Talvea ootellaan.
    Tuli mieleen Mikko Perkoilan syyslaulun lohdullinen kertosäe:
    ”Ei syksy ole surua eikä kuolemaa:
    pitkän kesän jälkeen
    luonto levon saa.
    Järvi menee riitteeseen,
    metsä hiljenee.
    Pian luontoäiti vetää
    lumipeiton korvilleen”

    Arja-Leena

  11. Erkki Lintunen
    11.11.2012 at 12:55

    Arja-Leena, tuliko Mikko Perkolan laulun myötä mieleen Patsolan syksy? utelen vain. Fågeli

  12. Arja-Leena
    11.11.2012 at 19:06

    Patsolan maisemat ovat selkeinä mielessä. Nautin vuodenaikojen selkeästä rytmistä. Vuodenajat todella erottuivat toisistaan.
    Muistan, miten oudolta tuntui ensimmäinen syksy täällä. Lumipeite tuli vasta tammi-helmikuun vaihteessa.

  13. Päivi K.
    11.11.2012 at 21:35

    Arja-Leena,kiitos Perkoilan säkeestä! Oli lohdullista saada lukea se juuri nyt tänä iltana, kun pari tuntia sitten kuulin ystäväni äidin päässeen tuonilmaisiin.Samaa levollisuutta kuin Perkoilan tekstissä oli tuon iäkkään vanhuksen viimeisissä päivissä ja lähdössä.

  14. 15.11.2012 at 19:47

    Runon lastut lenteli jo Lahtehenkin ja mielessä pilkahteli Pirtajärvi.

    Kiitoksin AL

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *