Värtsiläisten seura teatterimatkalla

Isäinpäivän tietämillä pakkautuivat niin isännät kuin emännätkin onnibussiin ja suuntasivat Kuopioon. Siellä näytettiin kuopiolainen versio Siunattua hulluutta.

Kuva: Alpo R.

Teatteri oli evakossa remontin vuoksi. Väliaikainen teatteri oli rakennettu koulun voimistelusaliin. Tilat olivat aivan liian pienet, mutta ihmeen hyvin kaikki toimi. Eteisaulaan saapuminen oli jo pienoinen sokki koska aula oli jo aivan täynnä ja meilläkin teki kovasti mieli sisälle koska olimme jättäneet päällysvaatteet autoon ja ulkona oli kylmä sateinen sää. Teatteriin mahtui arviolta noin kaksi sataa katsojaa.

Väliajalla oli katettu kahvit ennakkotilausten mukaan pieneen kahvioon. Pöydissä oli kauniit kukkalaitteet ja oikeat kahvikupit, ei mitään paperimukeja. Todella hyvin järjestetty sekin puoli.

Kaikilla oli nyvä näkyvyys teatterin areenalle, mutta kuulumisen kanssa oli niin ja näin koska äänentoistolaitteita ei ollut. Ei se paljon haitannut, koska moni varmaan osasi vuorosanat ulkoa.

Elokuvasta ollut traktori oli korvattu kuplavolkkarilla. Siihen oli laitettu alle pienet pyörät joten sitä voi pyöritellä kevyesti ympäri lattiaa ja kulisseja.

Ohjaaja oli tehnyt pieniä mukavia muutoksia verrattuna vastaavaan elokuvaan. Esimerkiksi kun Rummukaisen veljekset auttoivat ”lehmän” sinne peräkamariin ja Filippus kysyi isännältä miksi se lehmä piti saada sinne sänkyyn.. (en kerro kaikkea, tehän muistatte) … isäntä sanoi, että hänen eukkonsa ei anna hänen koskaan sanoa sanottavaansa loppuun vaan keskeyttää sanomalla ”kyllä minä sen tiedän”.. .. nyt se on kirkolla asioillaan ja kun se tulee sieltä niin se painuu suoraa päätä sinne kammariinsa vaatteita vaihtamaan ja silloin se huutaa ”täällähän on lehmä” .. Silloin minä siihen sanon että ”kyllä minä sen tietän”.

Samalla emäntä tulikin tuulispäänä ja paineli suoraan kamariinsa… Isännällä oli yhtä autuas ilme kuin kanttori Piiparisella eräässä toisessa elokuvassa kun hän saa sanoa kerrankin sanoa ”kyllä minä sen tietän”

Kamarista ei kuulunutkaan huutoa ”täällähän on lehmä” vaan ”sinä se tulet päivä päivältä yhä hullummaksi”… johon isäntä autuaasti hymyillen: ”kyllä minä sen tietän”

Kertomuksen teema -Siunattu hulluus oli tuotu korostetusti esille mm siten, että Elmeri, se ”syntymässään saamapuolelle jäänyt” nuorin veli sai jutella Jumalan kanssa. Jumala kävi aina silloin tällöin neuvomassa Elmeriä. Enkeleitä kävi myös Elmerin luona.

Olen kuullut joskus sanotuksi, että Jumala pitää hulluistaan huolen. Viisaat katsokoot itse eteensä.

Kiitokset mukavasta matkaseurasta ja hyvää syksyn jatkoa.

Kuva: Alpo R.

Share

3 comments for “Värtsiläisten seura teatterimatkalla

  1. 16.11.2012 at 9:22

    ”… missä laevat huutelloo,
    Kuopijjoo, Kuopijjoo…”

    Tänä aamuna mainittiin Pohjois-Karjalan
    radiossa että Kallavedenkin pinta on tavallista
    korkeammalla.
    *
    Kuopioon suuntautuu myös Pälkjärven
    pitäjäseuran matka torstaina 22.11.2012.
    Kiertoajelun ja ruokailun lisäksi käymme
    Ikeassa ja sen viereen kohonneessa uudessa
    kauppakeskuksessa.

    Mukaan mahtunee vielä, asiaa voi tiedustella
    seuran sihteeriltä. Matkan hintakaan ei
    päätä huimaa.

  2. Mirja Pusa
    16.11.2012 at 10:19

    Alpo oli mukavasti kertonut meidän teatterimatkan. Ruoka oli ihan hyvää
    Savoniassa ja matkakin sujui mukavasti. Kiitos taas seuran puuhamiehille
    ja eikun uusiksi! Alpolle kiitokset matkan hyvistä kuvista.
    Talvea ootellen Pusa Mirja

  3. Alpoaatos
    16.11.2012 at 10:57

    Savonian ruokatarjoilusta vielä sen verran kehuja, että henkilökunta huomioi hienosti asiakkaat. Seurasin kun ilmeisesti tarjoilijoitten johtaja tarkkaili asiakkaita ja jos näki avun tarvetta niin lähetti heti jonkun tarjoilijan asialle.

    Naapuripöydässämme ruokaili asiakas, joka kulki kävelykeppien tukemana. Tarjoilija tarjosi apuaan ja nouti jälkiruokakahvit pöytään. Me muut saimme läikyttää omat kahvimme omin avuin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *