Pikakurssi Värtsilän historiasta

Jo ensimmäisellä vuosituhannella e. Kr. oli Jänisjoen rannalla muinainen asuinpaikka. Sen jäljet löysi v. 1935 suomalainen arkeologi Sakari Pälsi. Ajanlaskumme ensimmäisellä vuosituhannella Värtsilän alueella asui karjalaisia. 1200-luvulla Novgorodin vaikutusvalta levisi länteen päin. Sen myötä alettiin karjalaisia käännyttää ortodoksiseen uskoon. Lopulta karjalaisten asuttamat alueet liitettiin Novgorodin valtakuntaan.

Varhaisin kirjallinen maininta Värtsilästä sisältyy vuosien 1499-1500 verokirjaan. Värtsilässä oli silloin kolme taloa ja se kuului Novgorodin Vatjan viidenneksen Serdobolin ortodoksiseen pogostaan.

Vuonna 1617 solmitun rauhansopimuksen mukaisesti Värtsilä liitettiin Ruotsiin. Venäjälle käännyttämisen pelosta paenneiden ortodoksien tilalle muutti lähinnä Savosta luterilaista väestöä. Värtsilän kylä kuului tuolloin v. 1651 perustettuun Tohmajärven pitäjään.

Kun Pohjan sota päättyi v. 1721 solmittuun Uudenkaupungin rauhansopimukseen, Ruotsi luovutti Venäjälle Laatokan Karjalan ja sen mukana osan Värtsilää. Osa kyläläisten maista jäi Venäjän puolelle. Värtsilästä tuli siis rajakylä.

Ensimmäinen yritys käynnistää Värtsilässä teollinen toiminta on vuodelta 1780. Kruununvouti Gabriel Wallenius sai 14-vuotiaan poikansa nimissä luvan rakentaa sahan. Sahan tukkipuomi ja pato jouduttiin kuitenkin purkamaan jo v. 1784, koska ne estivät tukinuiton.

V. 1812 Suomi liitettiin kokonaan Venäjään ja siitä tuli autonominen Suomen Suuriruhtinaskunta. Laatokan Karjala palautettiin tällöin Suomen yhteyteen.

Pastori Gustaf Löfström sai 12.4.1834 senaatilta luvan sahalaitoksen rakentamiseen Juvanjoelle. Löfström oli kuitenkin vain Nils Ludvig Arppen asiamies. Niinpä saha siirtyikin v. 1836 tämän omistukseen. Toimintansa parhaimpina aikoina saha työllisti 20 Värtsilän asukasta.

Arppe

V. 1850 Arppe sai senaatilta luvan perustaa kaksi masuunia järvi- ja suomalmin sulattamista varten. Juvanjoen rannalle nousi v. 1852 metallitehdas. Arppe muutti perheineen asumaan Värtsilään v. 1857.

V. 1859 Arppe rakennutti Värtsilään Tohmajärven pitäjän ensimmäisen kansakoulun.

Vv. 1859-61 tehtaaseen rakennettiin putlaus- ja valssilaitokset. Tehtaasta tuli alallaan Suomen suurin, ja metallintuotanto oli aikansa uusimpien saavutusten tasolla.

Nils Ludvig Arppe kuoli 9.12.1861.

V. 1865 perustettiin tehtaan seurakunta. V. 1867 rakennettiin Paul Hendusen piirustusten mukaan Värtsilän puukirkko. Tehdas palkkasi papin ja kanttorin.

Värtsilän ensimmäiseksi papiksi, tehtaansaarnaajaksi tuli Johannes Sahlman, joka siirtyi v. 1878 Korpilahdelle ja myöhemmin Sortavalan kirkkoherraksi. Sahlmanin jälkeen tehtaansaarnaajana ja sittemmin Värtsilän ensimmäisenä kirkkoherrana oli Julius Karsten. Hänen palvelu-uransa värtsiläisten pappina kesti 60 vuotta.

V. 1870 tehtaassa työskenteli 122 värtsiläistä.

V. 1885 rakennettiin martinuuni, joka ainoana maailmassa sulatti rautaa järvimalmista. Se tuotti 7,5 tonnia raakarautaa vuorokaudessa.

V. 1894 Värtsilän kautta rakennettiin 133 km pitkä rautatie välille Sortavala-Joensuu. Seuraavana vuonna 1895 rakennettiin 4 km:n pituinen rata Värtsilän asemalta tehtaalle.

Vuosituhannen vaihteessa v. 1900 Värtsilässä oli 1069 asukasta.

Vuonna 1907 perustettiin Aktiebolaget Wärtsilä Osakeyhtiö. Samana vuonna avattiin yhteiskoulu kaksi vuotta aikaisemmin talkoilla rakennetussa nuorisoseuran talossa.

Tehdasseurakunnasta tuli itsenäinen kirkkoherrakunta v. 1909.

V. 1910 tehtaalle rakennettiin toinen martinuuni.

Suoturpeella käyvä masuuni keskellä 1920-luvulla.
Kuva:Museovirasto

Syyskuussa 1919 tehtiin päätös Värtsilän eroamisesta Tohmajärvestä itsenäiseksi kunnaksi 1.1.1920 alkaen. Vasta perustetun kunnan asukasluku oli tuolloin 4691.

Itsenäisen kunnan ensimmäisenä vuonna 1920 rakennettiin kirjasto.

Seuraavana vuonna 1921 valtioneuvosto määräsi Värtsilän taajaväkiseksi yhdyskunnaksi. Tasavallan presidentti Kaarlo Juho Ståhlberg vieraili uudessa kunnassa. Samana vuonna valmistui kolmas martinuuni.

1920-luvun alkupuolella tehdas oli konkurssin partaalla. Toimitusjohtajaksi tuli diplomi-insinööri Wilhelm Wahlfors.

Wilhelm Wahlforss.

Hän suostutteli työväestön tilapäiseen 25 %:n palkan alennukseen v. 1931. Yhtiö pelastui ja vietti 12.4.1934 tasavallan presidentti Pehr Evind Svinhufvudin läsnä ollessa 100-vuotisjuhlaa.

Tehtaan vaikeuksien aikanakin Värtsilässä jatkui myönteinen kehitys. V. 1930 valmistui elektrolyyttinen lankagalvanoimislaitos. Seuraavana vuonna 1931 rakennettiin kunnantalo, ja yhteiskoulusta tuli valtion keskikoulu. V. 1932 lankagalvanoimislaitoksen laajennuksen jälkeen sen tuotanto tyydytti koko maan tarpeen.

Värtsilästä on istunut eduskunnassa kaksi henkilöä. Anna Toivari valittiin sosialidemokraattien ehdokkaana v. 1919. Hän istui yhden kauden. Tyko Reinikka oli kansanedustajana vv. 1922-30. Hän toimi myös ministerinä ja joutui sotasyyllisenä vankilaan.

V. 1939 Värtsilän kunnassa oli 6500 asukasta, joista 1000 oli tehtaan palveluksessa.

Wilhelm Wahlforssista on julkaistu elämäkerta, joka kaipaa täydennystä. Paitsi että hän asui Värtsilässä aivan sotien alkuun asti, hän oli myös kirkkovaltuuston jäsen ja myöhemmin sotien jälkeen merkittävä entisen köyhän kotiseurakuntansa ystävä ja taloudellisen tuen antaja.

Värtsilällä on ollut kaksi todellista patruunaa: Nils Ludvig Arppe ja Wilhelm Wahlfors. Heidän ansionsa Värtsilässä ovat huomattavat.

Ennen vuosien 1939-40 talvisotaa Värtsilässä oli 9 Blackburn Ripon –vesilentokonetta. Ilmojen kylmetessä niiden kellukkeet vaihdettiin suksiin. Neuvostoliittolaiset koneet pommittivat Värtsilää usein. Siksi 24.12.1939 sinne siirrettiin lisävoimina Fokker-hävittäjälaivue.

13.3.1940 solmitun Moskovan rauhansopimuksen mukaisesti kaksi kolmasosaa Värtsilän kunnasta luovutettiin Neuvostoliitolle. Raja vedettiin niin, että tehdas, rautatieasema ja taajama joutuivat Neuvostoliitolle. Väestön evakuointi päättyi 25.3.1940 klo 14.00.

Aktiiviset sotatoimet Värtsilän tienoilla alkoivat 10.7.1941. Neuvostoliiton puolella vastarintaa teki 367. tarkka-ampujarykmentti, joka kuului 71. tarkka-ampujadivisioonaan. Divisioonan komentajana eversti Vasili Fjodorov, 367. rykmentin komentajana majuri F. Litvinov. Suomen puolelta suunnalla Soanlahti-Suistamo hyökkäsi VI armeijakunnan 11. jalkaväkidivisioona , Armeijakunnan komentajana kenraalimajuri Paavo Juho Talvela, divisioonan komentajana eversti Kaarlo Aleksanteri Heiskanen. – Sotatoimien ensimmäisen päivän loppuun mennessä 367. tarkka-ampujarykmentti jätti Värtsilän ja perääntyi kaakkoissuunnassa.

Vallatulle Värtsilän asemalle saapui ylikomentaja Carl Gustaf Mannerheim. Hän tervehti eteneviä joukkoja ja piti neuvottelut hyökkäävien komentajien kanssa.

Suurin osa Värtsilän keskustasta, mm. kirkko, tuhoutui. Väestön palattua asuinsijoilleen alkoivat jälleenrakennustyöt.

Värtsilän lentokentällä oli pommittajakoneiden tukikohta.

Moskovan välirauha astui voimaan 19.9.1944. Värtsilä siirtyi uudelleen Neuvostoliitolle. Väestön evakuointi piti suorittaa viikossa.

Värtsilän tehdas annettiin teollisuusrakentamisen päävankileirihallinnon haltuun. Tuotannon pikaisen uudistamisen nimissä 7.8.1946 tehtaalle järjestettiin pakkotyöleiri, jonka hallinto oli Värtsilässä. Tehtaan toiminta alkoi uudelleen 14.2.1947. Rautasulattamolla ja piikkilangan tuotannossa toimi 2300 vankia. Pakkotyöleiri lakkautettiin 29.4.1953. Raudan sulattaminen martinuuneissa lopetettiin pian kannattamattomana. Tehdas keskittyi rautalangan tuotantoon.

Rajan taakse jääneelle palaneen kirkon ja sankarihautausmaan paikalle pystytettiin 9.8.1992 graniittinen muistomerkki, jossa lukee suomeksi ja venäjäksi: ”Tällä paikalla ovat sijainneet Värtsilän kirkko 1868-1941 sekä sotien 1918, 1939-40 ja 1941-44 suomalaisten sankarihaudat. Aika on sodalla ja aika rauhalla. Saarn.3:8.

Värtsilän kunta lopetti maatilansa pitämisen v. 1986. Niiralan tilan oli perustanut Nils Ludvig Arppen poika Nils Edvard. Kunta oli ostanut sen 1920-luvulla Värtsilä Työväen ja Pienviljelijöiden Osuusliikkeeltä. Kunta purki päärakennuksen 1950- luvulla ja rakensi sen tilalle uuden virastotalon. Sen edustalle pystytettiin Nils Ludvig Arppen pysti v. 1994. Se löytyi Abloyn tehtaan varastosta Joensuusta. Alkuperäinen jalusta on Venäjän Värtsilässä entisen toimistorakennuksen edessä. Wärtsilä konsernin perustaja katselee poikansa perustaman entisen maatilan, nykyisen Arppen pihan keskellä uutta tulevaisuutta osana Tohmajärveä.

Värtsilä ansaitsisi paikallishistorian. Tämä pikakurssi olkoon vain kalpea näyte sen tarpeellisuudesta, sen mielenkiintoisuudesta ja hyödyllisyydestä. Luettelosta puuttuu valtava määrä aiheita, jotka kuuluvat paikallishistorioihin. Ehdotan, että lisäilisitte luetteloon aiheita, joita löytyy sekä aivojenne kovalevykkeeltä että myös lukuisista kirjoista. Katsotaan sitten, olisiko jossain yksien kansien väliin kokoajaa. Yksi henkilö on jo aikoja sitten kertonut kiinnostuksestaan. Rahoitusta ei pidä pelätä. Se varmasti järjestyy ”uskin menetelmällä”.

Erkki Lintunen

Share

50 comments for “Pikakurssi Värtsilän historiasta

  1. Sakari H
    29.11.2012 at 10:07

    Mainio pikakurssi. Kiitos.

  2. Erkki Lintunen
    1.12.2012 at 14:56

    Pari virhettä! Korjattakoon. N.L.Arppe kuoli 9.12.1861 eikä 1961.
    1900 ei ollut vuosituhannen vaan vuosisadan vaihde. Lisätkää luetteloon tietoja Värtsilän menneisyydestä! toivoo Ierikka

  3. Aarre Partanen
    1.12.2012 at 17:27

    Lisätään Värtsilästä eduskunnassa istuneiden luetteloon vielä LONKAINEN, Matti, pienviljelijä, Tohmajärvi,(Värtsilä) Kuopion läänin itäinen vaalipiiri 01.06.1909 – 16.05.1918. Sosiaalidemokraattinen eduskuntaryhmä.

    Sopinee luetteloon vielä myös HALLBERG, RAINO PYP:n Värtsilän konttorin johtaja 21.07.1951 – 04.04.1966. Kokoomuksen eduskuntaryhmä.

    Hilkka.

  4. Janne Aaltonen
    1.12.2012 at 20:52

    Tuohon Värtsilän rautatehtaaseen/masuuniin liittyy myös sivujuonne siitä miten Peijonniemestä tuli jatkosodan jälkeen Uusi-Värtsilä niminen kylä. Minulle on ainakin kerrottu (ollessani nuori poika), että rauhan tullessa Värtsilän rautatehtaan yksi masuuni evakuoitiin kiirellä ”Suomen” puolelle. Eli Värtsilän rautatehtaan tuotanto jatkui pian uusien rajojen vetämisen jälkeen aina 1980-luvulle asti Tohmajärvellä. Uuden-Värtsilän rautatehtaan tuotanto taisi olla parhaimmillaan 1950-1960 -luvuilla ja teki kylästä elinvoimaisen. Tästä lienee komein esimerkki 1950-luvulla rakennettu Peijonniemen koulu.

  5. Janne Aaltonen
    1.12.2012 at 21:29

    Tuohon edelliseen kommenttiini liittyen vielä pari linkkiä:
    http://www.vartsilaistenseura.fi/historia_rauha.html
    http://www.vartsi.net/2010/10/16/uusi-vartsila-ja-vartsila/

    Alempaan linkkiin liittyen on mielenkiintoista, että ”historia” tavallaan toistaa itseään tai sitten sitä vaan tulee pikku hiljaa vanhaksi eikä muista enää eilistä…

  6. Erkki Lintunen
    2.12.2012 at 13:04

    Tätä minä toivoinkin, että pikakurssiin lisättäisiin aineistoa. Tehdään yhdessä Värtsilän historiaa, Uusi-Värtsilä mukaan lukien. Myöskin rajan taakse jäänyt jossain muodossa. Kirjoitetun aineiston rinnalla muistitieto on tärkeää. Tehdään siis talkootyötä! Hyvää Uutta Kirkkovuotta! Ierikka

  7. Aarre Partanen
    2.12.2012 at 18:17

    Paavo Haavikon kirjoittaman ”

  8. Aarre Partanen
    2.12.2012 at 19:27

    Paavo Haavikon kirjoittaman ”WÄRTSILÄ 1834-1984 historian sivulla 66 kple 8 todetaan mm, että ”Talvisodan aikaisissa pommituksissa paloi muutama puurakennus sekä yhtiön konttori. Kun suomalaiset 1941 valtasivat alueen takaisin, yhtiön rakennuttamat kaikki asuinrakennukset sekä kirkko olivat palaneet. …Kun Wilhelm Wahlfors kävi takaisinvallatulla alueella viikko sen jälkeen kun suomalaiset olivat ottaneet sen haltuunsa, syntyi päätös, että Martin-uuni, joka oli säilynyt, oli saatava tuotantoon. Heinäkuussa aloitetut korjaustyöt sujuivat niin nopeasti, että jo syyskuun lopulla Martin-uuni oli taas toiminnassa.
    Kun suomen puolelle jääneet voimalaitokset, jotka tuottivat yhteensä n. 3000 Kwt, ja kun sekä puolustuslaitos että rautatiehallitus antoivat suostumuksensa, voitiin tehdas sijoittaa Uus-Värtsilään ja saada sinne pistoraide sulattimoa varten. Uus-Värtsilän paikka määräytyi juuri sähkölinjan sekä tarvittavan uuden rautatien minimoidun pituuden mukaan.”

    Juuri sulattimon tulo Uusi-Värtsilään toi sinne työtä ja toimeliaisuutta, jota on Värtsinkin sivuilla ansiokkaasti
    kuvattu.
    Olin itsekin juuri virkaurani aloittaneena Uusi-Värtsilän asemalla usein työssä ja näin sekä sulattimon ja pistoraiteen rakentamisen, sekä kylän kasvun ja kehityksen.
    Yhtymän muilta tehtailta rautateitse tullut romurauta sulatettiin ja palautettiin kokilleina samoissa rautatievaunuissa jatkovalmistukseen etupäässä Kone- ja Siltatehtaalle Helsinkiin. Rahtaus oli erittäin kallista ja kannattamonta, mutta muuta keinoa ei silloin ollut.

  9. Erkki Lintunen
    2.12.2012 at 20:44

    Kiitos, Aarre! Lisää tällaista tietoa! Samaa toivon myös Hilkalta. Oikein hyvää joulun aikaa! toivottaa Ierikka

  10. Erkki Jormanainen
    2.12.2012 at 21:51

    Jos joitakin asioita jäi Värtsissä osaltani kesken, niin Uusi-Värtsilän nivominen Värtsilän historiaan. Siellä oli lupaava kirjoittaja, joka kuitenkin jostain syystä jätti homman sikseen. Uusi-Värtsilä kuuluu ehdottomasti Värtsilän menneisyyteen. Aivan fantastisen hyviä valokuvia on olemassa.

    Toinen asia oli Wärtsilä-yhtiön saaminen mukaan Värtsin palstoille. En ehtinyt sitä edes yrittää, vaikka yhteystietoja oli.

    Helsingin puolen värtsiläisten muistelukset olisivat kullanarvoisia. Tiedän hyvin monen lukevan siellä Värtsiä.

    Tässä yhteydessä en malta olla kiittämättä Hilkka ja Aarre Partasta sieltä Värtsiläisten Seurasta. Paljolti heidän ennakkoluulotonta ansiotaan on, että verkkolehti ylipäätään on olemassa. Siis ettei Värtsiä tarvinnut alkuvaiheissa tehdä yksin. Katsokaa vaikka. Seuralla ja Partasilla on hallussaan historiatietoa.

    Tarvitseeko Värtsilä lisää historiateoksia? Ei niitä varmaan koskaan ole liikaa. Aika paljon tästä paikkakunnasta on jo kerrottu. Mutta mikäs siinä, jos jotain uutta tai entistä mielekkäällä tavalla kokoavaa saadaan aikaan. Mielenkiinto asiaa kohtaan on joka tapauksessa positiivista.

  11. Erkki Lintunen
    2.12.2012 at 22:47

    Yhä enemmän olen vakuuttunut siitä, että Värtsilä on saatava samojen kansien väliin. Tietoa on, mutta se on ihan hajallaan. Ammattitaidolla yksien kansien väliin valikoitu ja koottu historia olisi epäilemättä paikallaan. Värtsilä on todella merkittävä osa Suomen menneisyyttä.

    Tarttis tehrä jotain! ????????
    Ierikka

  12. Erkki Jormanainen
    2.12.2012 at 22:56

    ”Värtsilä on todella merkittävä osa Suomen menneisyyttä.”

    Niin on. Ja nykyisyyttä.

    Niiralan merkitystä ei vielä ymmärretä, tieväylien kanssa tupeloijaan. Kovin myöhässä ollaan Niiralan tiehomman suhteen. Viisaumivapaus pitäisi tulla 2014 (kolminkertaistaa liikenteen), olemmeko valmiit?

  13. Maija- Liisa
    3.12.2012 at 10:27

    Olen kuullut sellaista juttua, että Pietarin ja Sortavalan
    välinen tieyhteys uusittaisiin. Tämä osittain ainakin presidentti
    Putinin kesämökin vuoksi, joka sijaitsee Winterin huvilan lähettyvillä. En tiedä asian todenperäisyyttä.

    Suomalaistenkin tiehakkeilla alkaisi olla kiire!

  14. Pertti Keränen
    22.1.2013 at 10:57

    C.G.E.Mannerheimin Kuolemasta tulee kuluneeksi 28.1.2013.Jo 62vuotta. Mannerheim asusti keväästä 1948vakinaisesti Sveitsissä Genevenjärven ja Montreuxin yläpuolella korkealla vuorella yksityissairaalassa,jonka nimi on Val-Mont.Täällä hän asui kuolemaansa saakka. Sveitsin kansa perusti Genevenjärven rantaan Mannerheim-puiston,joka kantaa nimeä Parc Mannerheim. Puistossa sijaitsse myös hänelle pystytetty muistopatsas.Kävin kahdesti työmatkalla alueella, yöpyen Va-Montin vieressä.josta oli huikeat näkymät alas Genevejärvelle ja Montreuxiin.Vein molemmilla reissulla kukat muistopatsaalle,ihmetellen Sveitsiläisten kunnioitusta mannerheimiä kohtaan. Katsoin että hän oli isän arvostama ylipäälikkö sodassa,joten teen sen minkä isä olisi tehnyt.Tiesin myös hänen vierailusta 18.Heinäkuuta 1941 Värtsilässä Ja Kaurilassa.

  15. Erkki Lintunen
    22.1.2013 at 15:44

    Hyvin teit, Pertti! Minä taas muistan ylipäällikköä vuosittain 4.6. Silloin hänen on syntymäpäivänsä ja puolustusvoimain lippujuhlan päivä. Minulle tuo päivä on merkityksellinen myös siksi, että se on isäni Toivon nimipäivä ja pappivihkimykseni vuosipäivä. On siis monta syytä vetää lippu salkoon, vaikka tänä vuonna tuo merkkipäivä onkin arkitiistaina.

    TV 1 lähettää tänään klo 22.00 Jörn Donnerin kertomusta Mannerheimista (osa 3/5)

    Ierikka

  16. Outi Pylvanen
    22.1.2013 at 19:02

    Hei kertokaa tuosta Mannerheimin vierailusta 18.07. 1941. Missà muualla hàn kàvi? Korpiselàssà?? T. OP

  17. Lissu
    22.1.2013 at 19:58

    Pälkjärvellä Mannerheim tarkasti 18.7.1941 7. Div. tykistöesikunnan komentoteltan.

    Kaurilassa Mannerheim ja saksalainen kenraali Engelbreckt ottivat vastaan saksalaisen divisioonan ohimarssin.

    Mannerheim ja kenraali Heinrichs ovat käyneet samana päivänä myös Niittylahden kansanopistolla ja Kiteellä.

    Näistä kaikista löytyy kuvia Puolustusvoimain kuva-arkistosta.

  18. Päivi K.
    22.1.2013 at 20:34

    Ilmeisesti tuon saman vierailun yhteydessä Mannerheim kävi myös Tohmajärven Suotalolla, jossa äitini pikkulottana oli mukana tarjoilemassa hänelle ruokapöydässä.

  19. Lissu
    22.1.2013 at 21:00

    Päivi, en tohtinut panna Suotaloa tuohon listaan, vaikka epäilin Mannerheimin sielläkin käyneen, koska samassa kuvakokoelmassa edellisten kanssa on kuva, jossa kenraali Hägglundon 7. AK:n komentoportaassa P-Karjalan Suoviljelyskoeasemalla 18.7.1941.

    Tuo kyseinen päivä ja tarjoilutehtävä on varmasti ollut ikimuistoinen äidillesi.

  20. Jussi Raerinne
    22.1.2013 at 22:33

    Itsellänikin on hallussa kopion kopio jossakin kirjassa olevasta valokuvasta, jossa Marski tarkastaa saksalaista kunniakomppaniaa Tohmajärven Vanhan Pappilan pihamaalla Kirkkoniemessä. Vuosi on 1941, joten päivämääräkin lienee tuo mainittu heinäkuun 18. Herra Sotamarsalkka ei ole kuitenkaan varmaan aivan alvariinsa kerennyt pitäjässämme vierailemaan.
    Vuorahuvilaltamme (ns. Kesäkoti) Pappilan läheltä löytyi puuliiterin pohjaroskien seasta kovia kokenut kenttäpakki. Se oiottiin ja otettiin käyttöön veden kuumennukseen nuotiolla. Tiedossamme olleen Marsalkan vierailun muistoksi kyseinen astia kantaa nyt nimeä Marskin pakki!

  21. Erkki Lintunen
    24.1.2013 at 20:30

    Nöyrä pyyntö Lissulle: – Eräs frelancertoimittaja on pyytänyt apuani julkaistakseen Karjalaiseen jutun vankileireistä. Kerroin, mitä asiasta tiedän. Ensinnäkin Värtsilässä oli ainakin kaksi vankileiriä, joista toisen paikka on jäänyt Venäjän puolelle. Toinen oli Lintulan (Uusikylä n:o 8) tilalla, kotini (nykyisen Sinilinnun) kohdalla, tien toisella puolella, heinäladossa. Sitä ennen – tai todennäköisesti sen jälkeen – samassa paikassa oli kaatuneiden kotiuttamiskeskus.

    Kun Sinä olet ollut yhteydessä Sota-arkistoon, voisitko ystävällisesti selvittää, minä vuosina ne olivat, siis vankileiri ja KEKKI? Ja sitten se rajan taakse jäänyt vankileiri. Tarkoitan venäläisten vankien leiriä, en sitä leiriä, jossa olivat sodan jälkeen ne venäläiset vangit, jotka työskentelivät rautatehtaassa, ennenkuin paikkakunnalle saapuivat vakituiset asukkaat.

    Terveisin Ierikka.

  22. Lissu
    24.1.2013 at 22:16

    Ierikalle: Värtsilän vankileiriasioissa yksi tietolähde voisi olla Värtsilän suojeluskunnan arkisto. Minä en valitettavasti sitä kuitenkaan ehdi penkomaan. Toimittajahan voisi tehdä sen itse juttuaan varten.

    Luettelo Kansallisarkistosta löytyvästä löytyvästä Värtsilän suojeluskunnan arkistosta löytyy linkkiä klikkaamalla
    http://kronos.narc.fi/aarre/aarre.php?t=tulos&auktunnus=39540&a=yksikko

    Pälkjärven suojeluskunnan arkiston läpikäyneenä tiedän, että Värtsilässä sijaitsi sotavankileiri 10, josta vankeja tuotiin myös Pälkjärvelle eri kyliin ns. alaleireihin ja kotiryssiksi. Tuokin Lintulan ladossa ollut leiri lienee ollut ns. alaleiri.

    Suojeluskunnan paikallispäällikön piti kuukausittain tarkastaa nämä leirit ja tehdä raportti P-Karjalan Suojeluskuntapiirin Esikuntaan. Eräässä Pälkjärven suojeluskunnan kuukausiraportissa mainittiin, että vangit olivat saapuneet syyskuulla 1941 Värtsilästä. Siitä voisi päätellä, että Värtsilän leiri on perustettu kohta jatkosodan alettua.
    Wikipediasta löytyvässä luettelossa suomalaisista sotavankileireistä Värtsilän kohdalla on päivämäärä 1.4.1943.

    Kyseiset raportit ovat aikanaan olleet salaisia eli löytyivät arkistossa salaisen kirjeenvaihdon kansioista. Niissä oli kaikissa punaisella lätkäisty leima SALAINEN. Nythän ne ovat kenen tahansa kiinnostuneen luettavissa.

    Samoin sieltä löytyi mm. mielialaraportteja. Myös kansalaisten mielialoista tuli raportoida kuukausittain. Sekin oli suojeluskunnan paikallispäällikön tehtävä.

  23. Pertti Keränen
    24.1.2013 at 23:07

    Ierikka: En tiiä onko apua Värtsilän vankileiri perustettu 2.7.1941. Pääset Google Kirjoita: ( Värtsilän Sotavankileiri N) Lukee otsikko Talvi-jatko-ja Lapinsodan Sotavankileirit. Värtsilä on sivulla 79. Luulen ,että etsit tätä. Tässäon aikapaljon tietoa Vankimääristä 1941-1943. Tässä viitataan myös kirjaan Kasanen T.I. Sivulle 41.ja värtsiläseuran kirjaa 1981. Toivon ,että on apua.

  24. Pertti Keränen
    25.1.2013 at 0:00

    Ierikka: Kato vankileirit myös sivut 88-89 ovat alaleirejä N15 mm Elisenvaara-Värtsilä Sekä Sivut 92-93 N16 Värtsilä, ja Uimaharju. Ovat samassa luettelossa ko sivuilla.

  25. Lissu
    25.1.2013 at 0:22

    Tässä suora linkki Keräsen mainitsemaan Tälvi-, jatko- ja Lapinsodan vankileirien käsikirjaan.

    http://www.arkisto.fi/uploads/Palvelut/Julkaisut/Vankileirien_kasikirja_web.pdf

    Siitä selvisi tuokin edellisessä kommentissani mainitsemani päivämäärä 1.4.1943. Silloin liitettiin sotavankileiri 16 Impilahdelta Värtsilään.

  26. Erkki Lintunen
    25.1.2013 at 9:13

    Lämmin kiitos Lissulle ja Pertille!!! Olette todella ystävällisiä ja viitseliäitä. Yritän edetä antamienne osoitteiden suuntaan. Kunhan ensin pääsen tämän kirotun flunssan kynsistä!

    Muuten, taas saimme yhden esimerkin Värtsin erinomaisuudesta. Tämä on aivan ainutlaatuinen seurustelukanava ja tietolähde. Sen lisäksi sen äärellä viihtyy hyvin, ehkä ajankäytön näkökulmasta katsottuna liiankin hyvin.

    Voikaa ihanasti! toivottelee Ierikka

  27. Jussi Raerinne
    25.1.2013 at 12:21

    Muistelin jotakin lukemaani historiatietoa, että Värtsilässä olisi sijainnut myös punavankileiri v. 1918 keväällä. En kuitenkaan nyt saanut tähän vahvistusta, vaikka niitä on jonkinmuotoisina ollutkin kaikkiaan jopa n.70 paikkakunnalla.
    Sen sijaan hallussani olevassa J.Paavilaisen kirjassa ”Suomen kansallinen murhenäytelmä” s.119 on kylläkin maininta sota- tai kenttäoikeuden perustamisesta Värtsilään. Määräys tästä on annettu Joensuun esikunnalle 8.2.1918.
    Erkki L:n kommentissa mainitaan rautatehtaassa työskennellyt vankityövoima. Todennäköisesti näitä miehiä on ollut myös Antti-pappani työmiehinä hänen omissa kotitöissään; polttopuun teossa yms. Äitini heitä muisteli; lempeitä, ahkeria ja ymmärrettävästi myös kovia syömään.

  28. Erkki Lintunen
    25.1.2013 at 12:43

    Rautatehtaassa työskennelleet venäläiset vangit olivat oman maansa vangitsemia (syystä tai toisesta). Heidän vankileirinsä oli pystytetty vasta sodan päätyttyä, kun Neuvostoliitto oli ottanut Värtsilän keskustan tehtaineen haltuunsa. Muutaman vuoden ajan tehdas pyöri halvalla työvoimalla.

    Antin ja myös Lintulan töissä olleet olivat suomalaisten vangitsemia sotavankeja. He olivat toisin kuin useimmat muut luotettavia. He söivät samassa pöydässä talonväen kanssa, ja heitä kohdeltiin niinkuin ihmisiä pitää kohdella.

    Vuosia myöhemmin kerroin Vilnassa Liettuan kommunistisen puolueen isännöimässä pöydässä, että olen istunut venäläisen sotavangin sylissä. Arvelin, että hänellä saattoi olla ikävä omaa poikaansa. Isäntien naamat venähtivät. Samalla kiitin siitä, että olin saanut tutustua ison kolhoosin toimintaan. Sain myös selityksen, miksi pellon laidassa oli lentokone. Sillä levittivät kuuleman mukaan apulantaa pelolle. Oli se toista, kun vangit sota-aikana auttoivat suomalaisia peltojensa viljelemisessä.

    Antista ojan penkalla iltapäiväkahvia juomassa olen kertonut joskus aiemmin. Tämä Satu-Antti on yksi niistä suomalaista miehistä, joita kunnioitan aivan erityisen paljon.

    Tulipa taas lörpöteltyä, eikä sille loppua näy, paitsi nyt tällä erää.

    Ierikka

  29. Pentti Pakarinen
    25.1.2013 at 16:38

    Tässä Paavo Haavikon teksti ja kuvasuunitelma, WÄRTSILÄ 1834-1984
    kirjassa on paljon tietoa Wärtsilä-yhtiön yritysten kehityksestä.
    Loppupuolella on minullekin tuttua Telakka puolelta.

  30. Ulla-Maria Johansen
    13.7.2014 at 11:11

    Mielenkiintoista lukea Värtsilän historiasta ja lapsuuden maisemista. Isäni Reino Johannes Laukkanen oli tilanhoitajana Niiralan kunnan maatilalla 1950-luvulla ja asuimme Niiralan hovissa jonka vieressä oli puhelinkeskus ja saha rannassa.
    Ihmettelen miten missään ei ole minkäänlaista valokuvaa tästä puretusta päärakennuksesta. Se kuva joka on esillä esim.www.vartsilaistenseura.fi sivuilla on puhelinkeskuksen talosta tien varrella. Minullakaan ei ole muuta kuvaa kuin kuva päärapuilta, jossa istumme äitini ja veljeni kanssa

    Ystävällisin terveisin
    Ulla-Maria Johansen
    o.s. Laukkanen
    YLE:n Oslon kirjeenvaihtaja vuosina 1975-1999

  31. Erkki Lintunen
    13.7.2014 at 12:07

    Ulla-Maria Johansen, kiinnität huomiota erittäin merkittävään asiaan, samoinkuin Wilhelm Wahlfors Värtsilä-vierailullaan silloin, kun Arppen kartanon purkaminen oli ajankohtainen. ”Pitäjän arvokkaimman rakennuksen purkavat!”, oli hän lausunut.

    Tähän olen joskus myöhemmin lisännyt oman kommenttini: Olisihan se ollut aika mahtavaa, jos USA:ta ja Värtsilää – molempia – olisi johdettu Valkoisesta talosta! Mutta Valkoisen talon remontti kunnantaloksi, kirjastoksi, kansalaisopiston tiloiksi ym. ei olisi – kuuleman mukaan – saanut valtionapua.

    Mutta nyt Valkoisessa talossa raataa nykyinen omistaja Näätänen ja laittaa omalla kustannuksellaan paikkoja uuteen uskoon.

    Arppen kartanosta minulla on muistoja. Siellä asui poikakaverini jonkin aikaa. Kävin puhelinkeskuksessa tyydyttämässä poikavintiön oikeudella uteliaisuuttani: parin sekunnin mittaisia salakuunteluja. Ja mikä merkittävintä. Äitini raahasi kädestä vetäen minut Jänisjoen rantaa myöten sotilashammaslääkärin tuoliin. Maitohammas nykäistiin pois, enkä sen jälkeen ole hammaslääkäreitä pelännyt. Hoitopaikka oli muistini mukaan kartanon jossain sivuosassa.

    Valokuvien metsästys alkaa nyt. Kiitos vihjeestä!

    Ja perjantaina 18.7.14 klo 18 avataan ”Arppen raitti”, Arppen pihan läpi kulkeneen maantien pätkä, navetan nurkalta nykyiselle tielle. Ja lauantaina lasketaan kukkia/ sepppeleitä Nils Ludvig Arppen patsaalle. Rintakuvan on veistänyt Johannes Takanen!!!

    Vireä Värtsilä on vireä!

  32. erkki lintunen
    1.12.2015 at 12:35

    Tuore lisäys pikakurssiin Värtsilän historiasta: Värtsilän Nuorisoseura ry on perustettu — vuonna 1896. Se on Suomen vanhimpia nuorisoseuroja! Ja toimii edelleen kesäteatterin merkeissä. Toivottavastio taas ensi kesänä saamme nauttia navetan vintillä näytelmän antia!

  33. Toni K
    16.12.2015 at 21:13

    TODELLA mielenkiintoista historiaa omasta kotikunnasta! Päädyin lukemaan näitä juttuja seuraillessani mielenkiinnosta sotavankileiri nro.10:n(lienee ollut juuri tämä Erkin mainitsema…?) vähäisiä tarinoita. Kaikenlaisia ajankuvia Värtsilän historiasta odotellen. Ja hatunnosto korkealle kaikille Värtsilän historiaa esiin tuoville ihmisille! Kiitos!

  34. Hemppa Turunen
    17.12.2015 at 0:27

    Ihmettelin ihan suuresti tuota Erkin ilmoittamaa Nuorisoseuran perustamisvuotta.
    Etsin ja etsin ja löysin monia virllisia sivuja joissa seura on perutettu v. 1919 ja rekisteröity v. 1920. Sikäli kun halutaan tarkkuutta etsiä, mutta pääasia, että se on joskus perustettu ja toimii yhä (toivottavasti)
    Pariin kertaan se ontui pahasti, yhdeltä vuodelta reilu parivuotta sitten jäi kaikki kokouksetkin pitämättä.

    Minut saatiin ylipuhuttua pelastamaan homma ja kehittämään uuteen uskoon.
    Asioiden tiedottamiseen ei ole edes Värtsinet ollut juuri koskaan kiinnostunut toimttajia ei ollut yleisissä kokouksissa koskaan. Viime keväänkään kokouksessa ei ollut, kuin näitä kommentaattoreita. Joten lienee paikallaan jo jonkun antaa reaali tietoa tilanteesta.

    Nuorisoseuralta päättyi paja toiminta yksityisen kiinteistökaupan yhteydessä. Sen ja oheistoimintojen päätymisen vuoksi kävi raju jäsenkato, jota varten johtokunta aiemman yleisenkokouksen kehotuksesta ryhtyi uusiin kehittämistoimiin.
    Jotka olivat ihan oikeasti suunniteltuja ja johtokunnankin yksimielisesti hyväksymät tomenpiteet.
    Siis Lääkkeinä mm toiminta suunnitelmasta lyhyesti::
    -Keskuseurasta toistaiseksi eroaminen
    -Ilmaisjäsenyys muutamaksi vuodeksi
    -tehostetu toimet koko seuran toimintojen uudistamiseksi ja kehittämiseksi
    -ja paino arvon siirryttyä pääosin teatteritoimintaan, sen mukaan saaminen myös Värtsilän Nuorisoseuran jäsen etuisuuksiin.
    Seuran pelastavana puheenjohtajan tein työtä käskettyä seuran ja keskusliiton sääntöjen mukaisesti toimien ja yhteyttä pitäen.

    Asia oli viime kevään yleisessä kokouksessa ilmoitettu -Keskusliitosta eroamispykälänä.
    Kokoukseen ilmestyi meitä puurtajia viisampia tietäjiä idästä ja näin siinä kävi, että asia lopulta päätettiin jättää seuraavaan yleiseen kokoukseen.
    Yleisenkokouksen valinta kohdalla ”puheenjohtajan valinta” katsoin, että olin saanut toimistani niin vakavan epäluottamuslauseen, ettein voinut millään muotoa enää jatkaa puheenjohtajana.
    Niin siinä kävi, että ei kenestäkään, ei edes itämaan tietäjistä ollut tekojensa vastuunkantajiksi ja seura jäi ilman yleisen kokouksen valitsemaa puheenjohtaa.

    Niin P-K :n piiristä, kuin liitosta ovat olleet myös yhteydessä ja asia on jollain tapaa hoidossa. Eli kenenkäs muun kuin Matin Veijon harteilla nykyisin. Itse jatkan talkoolaisena jos kysyntää vielä on tälläisista täys osaamattomista..
    Harmi vain, kun nuoria ei tahdo löytyä kyselyistä huolimatta Värtsilän Nuorisoseran aktivistitoimijoiksi. Olisihan se ihan kiva juttu, jos siinne saataisiin muitakin, kuin eläkeläisiä. Muutoin olisi kohta aika muuttaa seuran nimikin Värtsilän ikinuorisoseuraksi.
    Kaikesta huolimatta yritetään pärjätä ja tulle toimeen. HT.

  35. erkki lintunen
    17.12.2015 at 8:11

    Värtsilän Nuorisoseuran perustamisvuosi 1896 perustuu historiatutkimukseen. On hyvä, että seura on jatkamassa toimintaansa. On kuitenkin hyvä tietää, ettei se voi käyttää nuorisoseura-nime kuulumatta nuorisoseurojen liittoon.
    Ikivana periaate on ollut se, että jäseniä on ollut vauvoista vaareihin

    Värtsilän Nuorisoseura ry on perustettu v. 1896. Tieto perustuu historiatutkimukseen. Sekin perustuu historiatutkimukseen, että Värtsilän Yhteiskoulu aloitti toimintansa ihan 1900-luvun alussa (tarkka vuosiluku ei ole nyt muistitiedossa) nuorisoseuran talossa, joka oli rakennettu – talkoilla.

    On ihan perusteltua viettää ensi vuonna seuran 120-vuotisjuhlaa!

    Jos Värtsilän Nuorisoseura ry ei ole Nuorisoseurojen liiton jäsen, sen on muutettava nimensä, ja käytännössä se merkitsisi Suomen vanhimpiin kuuluvan nuorisoseuran lakkaamista.

    Kysymys: Miten voi liittyä jäsenneksi?

  36. Sauli Lindfors
    17.12.2015 at 10:22
  37. Uudenkylän nuorisoseura
    17.12.2015 at 11:30

    Värtsilässä näyttää olleen ainakin vuonna 1904 myös Uudenkylän nuorisoseura olemassa oheisen lehtiartikkelin mukaan. Milloin lie se perustettu ?

    Artikkeli löytyy kansalliskirjastosta:
    http://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/677404?term=Nuorisoseuraan&term=Nuorisoseuran&term=Nuorisoseurain&term=nuorisoseuran&term=W%C3%A4rtsil%C3%A4&term=nuorisoseura&term=W%C3%A4rtsil%C3%A4st%C3%A4#?page=3

    Teksti kopioitu vanhalla fraktuuralla kirjoitetusta artikkelista. Tekstimuunnos ohjelmallisesti ei fraktuurasta ole ihan täydellistä. Yrittäkää ymmärtää muunnos kuitenkin.

    N:o 32
    POHJOIS-KARJALA
    Joensuussa, Torstaina 17 p. Maaliskuuta 1904

    Uudenkylän nuorisoseura
    pani toimeen perheiltamien yhteydessä hiihtokilpailut 6. päivänä
    maaliskuuta Uudenkylän lamminjäällä.
    Siinä kilpailtiin 2 eri sarjassa.I sarjaan kuuluivat 16 ikävuodesta ylöspäin olevat pojat.
    II sarjassa kilpailivat tyttöset.
    I sarjaan ilmoittautui 9 urheilijaa,
    II sarjaan 6 pulleaposkista tytöntylleröistä. I sarjan hiihdettävä matka oli 5 kilometriä, ll sarjan1 kilometri.

    1. palkinnon sai pojista Matti Piewiläinen Watalan kylästa ennätyksellä 22 m. 45 s.
    2. palk. Juho Katkonen Uudestakylastä, ennätys 22 m. 50 s.
    3. palk. Juho Kolehmainen Kemien kylästä, ennätys 23 m. 55 s
    4. palk. Matti Pyykönen Patsolan kylästä, ennätys 24 m.
    5. palk .Mikko Turunen Uudestakylastä.
    Neljä hiihtäjää jättivät kesken matkan suorituksen.

    Nyt seurasi tyttöjen vuoro lähteä taivalta tekemään ja näyttämään kuinka Suomen neitostenkin tulee olla rintamassa urheilukentällä, eikä katsella sivulla toimettomana. Sitten luettiin yks, kaks, kolme! ja silloin läksivät tyttösten sukset livustamaan eteenpäin ja koettamaan kenen sukset ennen perille pääsisi. Waan eipä pojat malttaneet jäädä lähtöpaikalle katsomaan, vaan läksivät rinnalla
    hiihtämään ja näyttämään mahtiaan neitosille, mutta kiireppä se tulikin pojille, jos mieli pysyä yhdessä matkassa, sillä tytöilläkin oli sukset jaloissa, joilla pääsivät yhtähyvin eteenpäin kuin pojatkin.

    1. palkinnon sai neiti HiljaPitkänen Patsolasta, ennätys 6 m. 3s
    2. palk. neiti Katri Koukkari Patsolasta, ennätys 6 m. 4 s
    3. palk. neiti Miina Kettunen Patsolasta, ennätys 6 m. 9 s
    4. palk. neiti lida Nousiainen Uudestakylästä, ennätys 6 m. 10 s.
    Lähinnä seurasi neiti Heleena Nousiainen Uudestakylastä, ennätys 6 m. 14 s.

    Sitten keräsivät keskuudessaan syrjästäkatsojat pienoisen rahasumman pienten poikain kilpailua varten.
    Tähän kilpailuun otti osaa 7 poikaa 12 ikämuotta nuoremmat; näitten hiihtomatka oli 800metriä.

    1. palk.sai Tauno Waronen Wärtsilästä, ennätys 4 m. 14s.
    2. palk. Matti Nupponen Uudestakylästä,ennätys 4 m. 50 s
    3. palk. Pekka Painunen Wärtsilästä, ennätys 5 m. 10 s
    4. palk. Yrjö Lonkainen Uudestakylästä, ennätys 5 m.25 s.
    5. palk. Tauno Parkkinen Uudestakylästä, ennätys 5 m. 34s.
    6. palk. Juho Lonkainen Uudestakylästä, ennätys 5 m. 4N s.
    7. palk. Eino Waronen Wärtsilästa hywästä lähtöyrityksesta, joka näytti kerrassaan miehekkäältä.

    Nyt käännettiin sukset taloa kohden ja mentiin A. W.Koskisen taloon suorittamaan perheiltaman
    ohjelmaa. Samuli Karminen otti meitä siellä vastaan muutamilla tervehdyssanoilla, jonka jälkeen
    jaettiin palkinnot; sitten piti neiti Siiri Koskinen puheen urheilun tarkoituksesta, lausuttiin muutama
    runo, kerrottiin satu ja luettiin kertomus Koiton Joulu-Albumista, kuinka urheilijan täytyy olla raitis Väkijuomista ja tupakasta, jos mieli suoriutua päivän kilpailussa. Lopuksi oli yleinen kokous,
    jossa valittiin Nuorisoseurain vuosikokoukseen Niittylahteen edustajat, johon tulivat valituiksi I. A. Koskinen. Juho Pitkänen ja neiti Maria Waronen.
    Y. A. K

  38. erkki lintunen
    17.12.2015 at 16:12

    Todella mielenkiintoista!!! KJiitos!!!

  39. PartaMatti
    21.1.2016 at 14:58

    Miulla on metallinpaljastimella löytynyt puhdetyötuppi (lentokonealumiinia) jossa on kaiverrus SVL-10 jonka arvelen olevan juuri tuolta sotavankileiri 10:ltä…Tuppi löyty Tikkalasta paikasta jossa on ollut junan pysähdys paikka ja sotilaat pitäneet leiriä.

  40. muistelija
    21.1.2016 at 16:21

    Tuttuja nimiä : Juho Pitkänen, ö
    Eino ja Tauno Waronen m.m.

    Lisää näitä historian havinoita!

  41. erkki lintunen
    7.11.2016 at 21:06

    Värtsilässä on ollut kaksi patruunaa: Nils Ludvig Arppe ja Wilhelm Wahfors. Viime mainittu otti Wärtsilä-Yhtymän komentoonsa tasan 90 sitten. Voisi luetella aika pitkän listan, miten Wahfors on toiminut eri tavoin Värtsilän hyväksi. Kävin tänään Värtsilän kirkossa tapaamassa talkoolaisia, jotka Kotiseutyhdistyksen keräämillä varoilla lämpöeristävät kirkkosalin ja seurakuntakodin välistä seinää. Kiertelin kirkkoa eri paikoissa ja katselin, mitä kaikkea Wärtsilä-Yhtymä on antanut kirkkoomme. Niitä on paljon. Värtsilän kirkko on lahjoituskirkko sanan täydessä merkityksessä, ja on suoranainen velvollisuus pitää se kunnossa.

  42. erkki lintunen
    27.2.2017 at 13:55

    Palautan tämän pikakurssin Värtsin ruudulle siksi, että vietämme itsenäisyyden 100-vuotisjuhlaa. Siinä tarinassa on Värtsilällä oma mielenkiintoinen paikkansa. Mielenkiintoinen paikka myös osana Tohmajärven kuntaa ja seurakuntaa!!!

  43. Tuula
    27.2.2017 at 16:35

    Tämä oli hyvä ruudullepalautus, kiitos

  44. poikamies jo kolmannessa polvessa
    27.2.2017 at 16:46

    Voisko käyttee jopa nimitystä ruutukaappaus:-)

  45. 27.2.2017 at 20:12

    Selasin vaihteeksi tämän osion alusta loppuun oli hyvää kertausta. Jussi Raerinteelle, ei ole Värtsilässä ollut vankileiriä 1918. Lähin punavankileiri oli Sortavalassa. Värtsilän sotatoimet olivat vajaan päivän pituiset ja joitakin kuoli ja joitakin pidätettiin ja lähetettiin eteenpäin. Tämän alueen punavangit koottiin Sortavalaa.

  46. Jussi Raerinne
    27.2.2017 at 22:51

    Kiitos Kaleville tiedosta/täsmennyksestä!

  47. 28.2.2017 at 7:38

    Minun isäni oli tampereen leirillä vankina,Isältä vei keripukki osan hampaistaan ne nousivat ylös ikenistä.Erkin papan ansiosta sain pitää isäni.Uusivärtsilän rautatehtaasta senverran,kun ammattiliitto laittoi julistuksia pylväisiin, että haluamme isän kotiin lauantaisin.Silloin tekivät kuusipäiväistä viikkoa.Tehdas päästi isät kotiin lausntaiksi, perjantaiksi ja torstaiksi,eli siirtyi kolmipäiväiseenviikkoon.Muuttui ääni kelloissa,kun alkoi raha loppua Katri Helenan äiti oli asiakkaamme, muistan tytön pitkät letit

  48. 28.2.2017 at 11:58

    Reino sinun isäsi palasi Tampereen leiriltä elossa. Hänen vankitovereistaan Tampereen leirillä kuoli 1326 henkeä, joista lapsia 101.

  49. erkki lintunen
    28.2.2017 at 13:25

    Kalevin antama tieto järkyttää mielen. Toivottavasti haavat ovat umpeutuneet. Välikäden tietona: Kun Värtsilän kirkon eteiseen laitettiin Wärtsilä-Yhtymän lahjoittamat talvi- ja jatkosodissa kaatuneiden nimilaatat, oli Wilhelm Wahlforsin toivomus, että siellä olisi myös kansalaissodan sekä punaisten että valkoisten nimilaatat. Ei toteutunut. Ehkä syynä oli tilanpuute?

  50. 1.3.2017 at 3:59

    Erkki sinätiedät aivan hyvin ettei tilan puute ollut syynä.Kuinka olisivat valkoiset hyväksyneet punaiset samaan tauluun, kun rovasti varonen isäni hautajais puheessa sanoi ettei punikkeja saa päästää samaan helvettiinkään.Varonen saa pitää oman helvettinsä, isä oli Herran oma,ei hänen tavinnut tunkeutua varosen helvettiin,hänelle oli varattuna osa autuaitten joukossa.Kuinka ne haavat voisi parantua kun itse kirkon mies niitä repii auki.Minulla ei ole mitään ketään vastaan,jokainen joutuu vastaamaan omista teoistaan ,tai tekemättä jättämisitä.Minun aikani on vähissä pian pääsen pois kotiin.Silloin kun heräsin sydän leikkauksesta olin pettynyt kun huomasin että olen vielä täällä.Olisin niin mielelläni jo mennyt Herrani luo.GOD BLESS YOU

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *