Hyvää itsenäisyyspäivää!

Suomen itsenäistä 95 vuoden taivalta juhlistetaan tänään eri puolilla maata.

Värtsilän kirkolla sankarivainajien muistoa kunnioitettiin laskemalla seppeleet sankarivainajien muistomerkille Jumalanpalveluksen jälkeen.

 

Kunnan ja asukkaiden seppeleen sankarivainajien muistomerkille laskivat Saara Mämmi ja Jussi Raerinne.

 

Pohjois-Karjalan Rajavartiolaitoksen seppeleen laskivat rajavartiomestari Esa Juntunen ja ylirajavartija Timo Päivinen.

Kunniavartiossa vanhempi rajavartija Topi Veikkola ja ylirajavartija Esa Huovinen.

Kylätalolla juotiin juhlakahvit seppeleenlaskun jälkeen.

 

Teksti ja kuvat Eira Varonen.

 

Share

4 comments for “Hyvää itsenäisyyspäivää!

  1. muistelija
    6.12.2012 at 13:16

    Hyvää itsenäisyyspäivän jatkoa! Kiitos vapaasta isänmaasta, jossa olemme jo lähes sata vuotta saaneet asua ja tehdä työtä.

  2. Sinikka
    6.12.2012 at 15:38

    Rakkaudentunnustus isänmaalle / Raili Malmberg

    Kun olin ihan pieni tyttö,
    minun isänmaani oli pähkinän kokoinen.
    Se oli niin pieni,
    että sen sisään juuri ja juuri mahtui
    minun maailmani ydin:
    Koti ja äidin syli,
    isän käsi ja yhdessä luettu iltarukous.
    Kun olin pieni,
    minun isänmaani maistui mansikkamaidolta
    ja tuoksui niin kuin vastaleivottu leipä,
    eikä kulkusten kilinä koskaan kokonaan lakannut siellä kuulumasta.

    Kun minusta tuli aikuinen,
    minun isänmaani kasvoi Suomen kokoiseksi
    ja sai ihan uudet ulottuvuudet.
    Minä opin rakastamaan sitä aikuisen naisen rakkaudella.
    Opin löytämään yhä uusia vastauksia kysymykseeni:
    mikä on minun isänmaani
    ja miksi se on minulle niin rakas.

    Minun isänmaani on tietysti tämä maa,
    alue, jota kartalla kutsutaan Suomeksi,
    sen järvet ja metsät, vainiot ja viljapellot,
    kylät ja kaupungit.
    Suven suloisuus ja talven kuurainen kimallus,
    kevään liekehtivä vihreys ja syksyn purppurakulta.

    Mutta minun isänmaani on muutakin.
    Minun isänmaani on itsenäisyys.
    Minun isänmaani on vapaus,
    sananvapaus, liikkumisenvapaus, vapaus olla omaa mieltäni asioista.
    Minun isänmaahani kuuluu kaikki se,
    missä ihmisen henkiset juuret ovat,
    kulttuuri, kieli,
    tämä murteista rikas, vivahteikas ja sointuva suomen kieli,
    jota niin monet runoilijat ovat käyttäneet kuin jaloa instrumenttia:
    ” Ruislinnun laulu korvissani/ tähkäpäiden päällä täysi kuu/
    kesäyön on onni omanani/kaskisavuun laaksot verhouu…”

    Isänmaani on lippu ja laulu, itku ja nauru,
    rukous ja kirous,
    syntyminen ja kuoleminen,
    työnteko, viha ja rakkaus.
    Se on Sibeliuksen sinfonia ja Porilaisten marssi,
    mutta se on myös suvivirsi ja Monosen Satumaa-tango
    haikeasti haitarilla soitettuna.

    Isänmaani on suomalainen kansa,
    minun kansani,
    kaikki suomalaiset ikään, ammattiin, asuinpaikkaan katsomatta,
    puoluekannasta riippumatta,
    työläinen ja talonpoika, palkansaaja ja johtaja,
    maalainen ja kaupunkilainen, nuori ja vanha.

    Minun isänmaahani kuuluu myös suomalainen menneisyys.
    En voi puhua isänmaasta muistamatta
    menneitten sukupolvien työtä.
    Tuhannet ja taas tuhannet esivanhempamme,
    eivät vain merkkimiehet ja -naiset,
    vaan aivan tavalliset kansannaiset ja -miehet,
    ovat tekemällään työllä ja uurastuksella
    luoneet sen pohjan, jolle kaikki tässä maassa loppujen lopuksi rakentuu.

    Minun isänmaahani kuuluvat myös sankariristien rivit,
    niiden veljiemme ja sisartemme muiston kunnioittaminen,
    jotka eivät väistäneet vastuuta silloin,
    kun isänmaa heiltä vastuunkantamista ja uhrauksia vaati,
    ja joita saamme kiittää siitä,
    että nyt voimme elää vapaan maan vapaina kansalaisina.

    Eläköön, kauan eläköön Suomi!

    Raili Malmberg (s. 22. marraskuuta 1926) on suomalainen toimittaja. Koululainen – ja Kotiliesi -lehtien entinen päätoimittaja. Hänelle on myönnetty opetusneuvoksen arvo. Hän on ollut muun muassa Kalevalaisten Naisten Liiton puheenjohtaja vuosina 1991–1997.

    ”lempirunoni”, joka sopii Itsenäisyyspäivään.
    Hyvää Itsenäisyyspäivää”

  3. Pentti Pakarinen
    6.12.2012 at 15:59

    Sota-ajan muistoja 1944
    Meidän väki + sotavangit ja vartija lähtivät heinäkuun alkupäivinä -44 rajantaakse jäävälle suopellolle heinätöihin.
    Lähtivät kahdella veneellä soutaen Ukonlahteen, josta oli matkaa pellolle noin 0,5 km.
    Veneisiin ei mahtunut kaikki, joten minut ja Vasili lähetettiin kiertämään Säkkivuoren kautta Värtsilä-Korpiselkätielle. Olin 9-vuotias, minulla ei ollut asetta, ei edes jousipyssyä. Mutta sitä ei kaivannutkaan. Vasili oli 20-vuotias, meillä riitti käsinpuhumista, tulihan sieltä joku sanakin.
    Tultiin sitä oikopolkua maantielle, niin Värtsilästä päin tuli musta henkilöauto, joka pysähtyi kohdallemme ja siitä nousi kaksi upseeria. He tiedustelivat, että mihin olemme menossa. Minä selitin, että olemme menossa läheiselle pellolle heinätöihin. Siitä selvittiin hyvin, vähän hymyillen upseerit vetivät kättä lippaan ja sanoivat, että jatkakaa.

    Hyvää Itsenäisyyspäivän iltaa kaikille!

  4. Tuula-Riitta Kärkkäinen
    6.12.2012 at 21:55

    Ja tässä, täss’ on tämä maa,
    sen näkee silmämme;
    me kättä voimme ojentaa
    ja vettä, rantaa osoittaa
    ja sanoa: kas tuoss’ on se,
    maa armas isäimme!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *