3 comments for “Viikon puheenaiheet vko 51/2012

  1. JOULUTULET KUTSUVAT!

    Alempana mainittujen yhdistysten puheenjohtajana käytän hyväkseni laajalevikkistä verkkolehteämme ja esitän kutsun seuraaviin tapahtumiin:

    Tohmajärven Reserviläisten Joulutulet syttyvät torstaina 20.12 klo 19.00 Simosen poikien laavulla Oravaarassa. Käynti sinne on Kirkkotieltä Kemien liikuntahallin ja Simosen talon välisen peltoaukean yli johtavaa metsäautotietä myöten. Ohjelmassa on mm. jouluhartaus sekä yksin- ja yhteislaulua. Tarjolla on nuotiokahvit pullan ja piparien kera sekä glögiä ja makkaraa.

    Värtsilän Riistamiesten Joulutulet syttyvät sunnuntaina 23.12 klo 19.00 Värtsilän Riistamajalla os. Selkäkyläntie 76. Onko tapahtuman toteutus pääosin ulkona vai sisällä, riippuu säätilasta. Täälläkin tarjotaan torttukahvit, makkaranpaistoon on myös mahdollisuus. Ohjelma sisältää jouluhartauden, yhteislaulua ja Joulurauhan julistuksen metsän eläimille, miksei tietysti samalla myös ihmisille.

    Molempiin kekkereihin ovat ehdottoman tervetulleita kaikki , ketä asia vain suinkin kiinnostaa. Iän, sukupuolen, uskonnon, kansalaisuuden, asuinpaikan, ihonvärin, harrastusten, varakkuuden tai minkään muunkaan seikan vuoksi emme siis aseta mitään rajoitteita.

    Tuosta Joulurauhan julistuksesta sen verran, että se on metsästysseurassamme jo vuosikymmeniä jatkunut perinne. Kun metsästystorvi aatonaattona törähtää, siitä hetkestä alkaa Tapaniniltaan kestävä hengenvetotauko niillekin elukoille, joiden metsästysaika muutoin on menossa. Ele on tietysti lähinnä symbolinen, metsästyslaki ei tietenkään jahtia joulunakaan kiellä.
    Vaikka käytännöllä ei siis ole mitään juridista merkitystä, Joulurauha on pitänyt todella hyvin. Yhden ainoan kerran muistan sitä rikotun, johon itsekin syyllistyin: Tapaninpäivän aamuna 2002, siis kymmenen vuotta sitten nuorukaiset olivat motittaneet Varolanvaaraan suden ja etsivät miehiä sitä pyydystämään. Poliisilta oli lupa kuulemma puhelimessa saatu. Meillekin soitettiin ja jahtiveri kun joulunakin valitettavasti tahtoo muun veren seassa kiertää, niin tuli luvattua; täytyyhän sellainen peto muulta kuolemalta armahtaa! Vanhemman poikani kanssa lähdettiin sovitulle kokoontumispaikalle ja ei kun vain pyssyjen kanssa passirinkiin. Pääsimmekin ratkaisijan rooleihin; suksimiehen ylösajama susi tuli poikani passia kohden, kuuli hänen rykäisynsä ja muutti suuntaa minun passiini. Eläimen ilmestyminen yllätti minut niin, että aseen kerkisin hätäselti nostaa, mutta puristus jäi tekemättä, kun kohde jo hyppäsi ulos ringistä ja suuren puun taakse näkösuojaan josta edelleen Jänisjoen jäälle ja pakoon.
    Jahtia jatkettiin pimeään saakka ja tosi tuikeassa pakkassäässä vielä useiden päivien ajan, mutta lopulta hukka kyllästyi saamattomuuteemme ja luikki Petravaaran kautta entiseen Neuvostoliittoon. Kuinka sille lie siellä käynyt, ei ole tiedossamme.
    Mainitusta joulujahdista jouduimmekin ”luokalle” heti helmikuulla seuran talvikokouksessa. Mitään lakia ei siis oltu rikottu, mutta hyvää tapaa kuitenkin. Asiasta käytiin keskustelu, joka osin humoristisesti päättyi käyttämääni puheenvuoroon: ”Minähän päästin sen suden terveenä jatkamaan matkaa, joten eihän tässä mitään vahinkoa kenellekään tullut. Eiköhän anneta asian olla ja otetaan opiksemme!”

  2. Tänään 18. päivä joulukuuta on kansainvälinen siirtolaispäivä. Sata vuotta sitten paljon suomalaisia läksi siirtolaisiksi maailmalle.

    Otto Rummukaisen sisar ja minun tätini Aina(Aino) Alina Rummukainen s.10.4.1896 läksi myös maailmalle. Lähtöpäiväksi on merkitty 18.11.1912. Määränpääksi on matkustusasiakirjoihin merkitty Ontario Kanada. Muuta tietoa hänestä ei ole. Laitan tähän koko nimen syntymäaikoineen jos vaikka joku hakukone löytäisi Ainon mahdollisia jälkeläisiä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *