Arkisen elämän Vapahtaja

Jes. 9: 1-2, 5

Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valon. Niille, jotka asuvat kuoleman varjon maassa, loistaa kirkkaus.

Sinä teet runsaaksi riemun, annat suuren ilon.

Sillä lapsi on syntynyt meille, poika on annettu meille. Hän kantaa valtaa harteillaan, hänen nimensä on Ihmeellinen Neuvontuoja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhan Ruhtinas.

Kristikansa!

Jesajan kirjan kohta, profetia tulevasta Messiaasta, oli varmaankin tuttu sille miesjoukolle, joka pimenevässä ja viilentyvässä illassa valmistautui viettämään yötään vartioidakseen lammaslaumaansa. Nuotio loi valoa ja lämpöäkin lähipiiriin, mutta pimeys ja kylmä pyrki tunkeutumaan yhä lähemmäksi.

Muistiinpanoja ei ole jäänyt noiden miesten jutusteluista, mutta eiköhän ne koskettaneet aivan tavallisia arkisia asioista. Joku saattoi pohdiskella petotilannetta, toinen taas lammaslaitumien riittävyyttä, joku saattoi jo torkkua päivän töistä väsyneistä. Ehkä siinä käytiin ajankohtaista talouspoliittista keskustelua, kuinka paikallisten sandaalien kysyntä oli romahtanut jerusalemilaisten halpasandaalien tultua markkinoille tai miten viiniruukkuja tehtiin halvemmalla naapurikylässä. Viinitarhoillakaan ei riittänyt töitä pakkasen vietyä rypäleet. Töitäkin piti jaksaa painaa nuorten tapaan, vaikka ikää oli kertynyt ja pitäisi päästä vähän huokaisemaan.

Tuttua eikö totta…

Viime päivien uutiset ovat välittäneet ikäviä uutisia työmarkkinoilta. Talouden kasvuprosentteja on jo pienennetty Lomautukset, irtisanomiset, osa-aikaisuus, lyhennetty työaika ovat kaikki sitä todellisuutta, jota eivät aina avaudu viranomaisten numeroiden takaa. Jokaisen työttömyysprosentin taustalla on todellista huolta ja turvattomuutta niin yksittäisissä ihmisissä kuin perheissäkin, tinkimistä jokapäiväisistäkin menoista ja hankinnoista, jopa ruuastakin. Ja vaikka aineellinen turvallisuus olisikin olemassa, niin luohan se epävarmuutta. Edessä on arvioiden mukaan vielä ankea vuosi työllisyyden kannalta. Rintamaiden kuntien numerot tuntuvat moninkertaistuvan täällä Pohjois-Karjalassa ainakin kun kyseessä ovat muutokset huonompaan suuntaan. Taantumat ovat täällä syvempiä kuin muualla ja nousukaudet loivempia, ainakin siltä tuntuu.

Onko mikään sittenkään muuttunut….

Kaukaa välkehtivät läheisen kaupungin valot tavallista kirkkaammin. Ehkä joku paimenista muisti mainita kuulleensa, että jotain merkillistä oli tapahtumassa, kun väkeä tuli kaupunkiin joka puolelta. Keisari oli kuulemma määrännyt, että kaikkien piti kirjautua omissa kaupungeissaan. Sellaiset määräykset eivät yleensä tienneet hyvää — no, onneksi paimenilla ei ollut omaisuutta mitä kirjata eikä heistä itsestäkään kukaan juuri välittänyt. Keisari Augustus, Gaius Julius Octavianus, oli käynnistänyt verotuksen kokonaisuudistuksen, sillä Rooman valtakunnan talous oli retuperällä ja moninaiset suunnitteilla olevat uudistukset vaativat veropohjan laajentamista. ”Kaikki on pantava verolle ja kirjattava veroluetteloihin”, kuului keisarin käsky.

Ja sen vuoksi oli lähdettävä liikkeelle. Oli matkattava oman suvun kaupunkiin merkittäväksi luetteloon. Kansa oli liikkeellä. Ja niin lähtivät matkaan myös eräs nasaretilainen nuoripari vaaralliselle ja raskaalle matkalle kohti Betlehemiä. Betlehem tarkoittaa muuten nimenä ”leivän taloa”. Betlehemistä tuli hän, joka sanoi: ”Minä olen elämän leipä”.

Evankeliumin Joosefin tavoin moni on joutunut ja joutuu edelleenkin lähtemään oman perheensä luota hakemaan elantoa muualta. Joosef on niin kuin vanhassa käännöksessä sanotaan Daavidin huonetta eli sukua, mutta jokin syy oli hänet ajanut Nasaretiin Galileaan. Siellä hän oli kihlannut nuoren naisen. Perhekin oli kasvamassa, vaikka juuri se oli aiheuttanut Joosefissa omat epäilyt ja oli jopa johtaa kihlauksen purkamiseen.

Ehkä kihlaparilla ei ollut ketään, joka olisi pitänyt Mariasta huolta Joosefin poissaollessa, tai ehkä Joosef halusi esitellä kihlattunsa suvulleen, tai ehkä Joosefin ajatuksena olikin jäädä pidemmäksi aikaa Juudeaan ja odottaa, että lapsi syntyisi siellä. Evankeliumit eivät Joosefin ajatuksista juuri kerro, mutta ne kertovat, miten arkiseen ympäristöön Jumalan Poika oli syntyvä.

Näin arkisen ympäristön keskellä, arkisen aherruksen keskellä mekin muistamme Jumalan maailmaan tuloa. Evankeliumin pintakerroksen ja ehkä kiiltokuvamaisenkin pinnan alta paljastuu ristiriitainen, vaikeuksien ja vastakohtaisuuksien täyttämä ihmisen tie. Tarvitsemme ja kaipaamme Vapahtajaa arkisen elämämme keskelle.

Joulun ihmeitä eivät ole enkelien ilmestymiset, vaan Joulun ihme on Jumalan syntyminen ihmiseksi maailmaan. Seimen lapsi ei ollut mikään ihmisen kuvajainen, vaan lihaa ja verta oleva lapsi, joka tarvitsi jokapäiväistä äidin ja isän huolenpitoa.

Joulun suuri sanoma ei ole siinä miten kaikki tapahtui, vaan miksi kaikki tapahtui, miksi Jumala tuli maailmaan. Hän tuli sinun vuoksesi ja minun vuokseni, meidän vuoksemme, jotta meillä olisi toivo. Vapahtaja ei tullut vapauttamaan maallisen hallitsijan vallasta, Hän ei ole sellainen Herra, joka taistelee miekka kädessä ja puuttuu maalliseen hallintoon.

Kristuksen valtakunta julistaa armoa ja rauhaa. Hän hallitsee armollisella rauhan julistuksellaan. Meitä kristittyjä, Kristuksen seuraajia, se kutsuu elämään niin kuin Hän eli, täynnä rakkautta ja hyvää tahtoa. Maailman pelastaja ja vapahtaja on tullut maailmaan pienen lapsen hahmossa. ”Kristus omaksui meidän ihmisyytemme, syntiä lukuun ottamatta, että hän ei pelottaisi meitä, vaan lohduttaa ja rohkaisee meitä rakkaudellaan ja armollaan. Tuskin voidaan ihmiselle antaa suurempaa rohkaisua, kuin että tämä Kristus tuli ihmiseksi, lapseksi, imeväiseksi, joka leikkii herttaisen äitinsä sylissä ja lepää hänen rinnallaan. Ketäpä tämä näky ei liikuttaisi ja lohduttaisi? Synnin, helvetin, omantunnon ja syyllisyyden valta on voitettu, kun lähestyt tätä leikkivää lasta ja uskot, että hän on tullut – ei tuomitsemaan vaan pelastamaan”, sanoo Martti Luther.

Pientä lasta ei tarvitse pelätä, pieni lapsi tarvitsee hoivaa ja huolenpitoa, rakkautta ja ravintoa. Siinä meille keskinäisen elämän toimintamallia: hoivaa, huolenpitoa, rakkautta ja ravintoa, niin ruumiille kuin hengellekin. Tänään jouluna maa ja taivas koskettavat. Siinä on jouluilon ja ylistyksen lähde, johon taivas ja maa yhtyvät.

Miten alussa kuultu Jesajan profetia toteutui, siitä kerrotaan jouluaatosta alkaen kirkoissamme. Suuri kertomus alkaa sanoilla: ”Siihen aikaan antoi keisari Augustus käskyn, että koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano…” ( Luuk. 2:1).

 

Joulurukous

Armon ja rakkauden Jumala.

Joulun odotus tiivistyy näihin päiviin.

Sielumme kaipaa pyhää hiljaisuutta

ja todellista rauhaa ja riemua.

Jumala, armahda meitä.

Avaa silmämme näkemään,

mitä sinä olet meille valmistanut.

Opeta meitä jakamaan joulun iloa keskenämme

ja antamaan yltäkylläisyydestämme niille,

joilla on tyhjät kädet

ja joiden elämä huutaa lähimmäistä.

Tätä pyydämme rakkaan Poikasi Jeesuksen nimessä.

Amen.

Markus Kontiainen

 

 

 

 

 

7 comments for “Arkisen elämän Vapahtaja

  1. Markus kiitos Joulusaarnasta, ”Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme”.

  2. Markuksen jouluhartaudessa tulee esiin mielestäni varsin erinomaisella tavalla seikka, joka yleensä liian helposti unohtuu tai peittyy; vaikea maailmanaika, johon Jumalan Poika syntyi.
    ”Syttyi siunattu Joulutähti, yöhön maailman raskaaseen…”, kuuluu vanhan joululaulun säe. Tämäkin aika, jota itse elämme, kaipaa totisesti Joulutähden syttymistä konkreettisesti ihmisten sisimmässä. Siinä ja vain siinä on meidän mahdollisuutemme!

  3. Saimme joulukortin, jossa lukee: ”Kristus syntyy, kiittäkää!”
    Kortin ovat lähettäneet Venäjältä Suomeen muuttaneet sukulaiset. Olen mietiskellyt tätä ”Kristus syntyy”. Mikä ero tällä preesens-muodolla ja imperfekt-muodolla (syntyi) on? Päädyin podinnoissani jouluyön messuun. Sen asetussanoissa (leivän ja viinin pyhittämisessä) lausutaan Kristuksen sanat: ”Tämä on minun ruumiini”. Tämä ON. ”Hoc est”, painotti Martti Luther ja vastusti jyrkästi ajatusta, että leipä ja viini ovat vain vertauskuvia.

    Ehtoollinen on sakramentti eli mysteerio, niinkuin joulukin on suuri mysteerio. Jokainen messu on suuri mysteerio ja joulu. Ei siis ihme, että jouluyön messu on tulossa kirkkoihimme. Sen mukana erityisesti nuoriso on löytämässä oikean joulun. Ehkä he ovat valmiita tarjoamaan kyytejä meille vanhoille, jos ajokorttia ei enää ole. Siinä uusi joululahjan muoto: kirkkokyyti jouluyönä!

    E.L.

  4. Rauhaa ja rakkautta kaikille (ja kyytejä tarvitseville)
    Joulun iloa lapsille toivoo Pusan Mirja

  5. Minun joulukirkkoni oli tänään Juha Tapion joululaulut radiossa.
    kuuntelin sen kokonaan, kesti noin puolitoista tuntia.
    Jouluisin terv. MirjaSisko

  6. Rajattomien lauluesitys aattona TV:ssa oli kaunis ja toi ihan uudenlaisen joulutunnelma. Joulutarina TV:ssa toiseenkin kertaan katsottuna tuntui tuoreelta. Radion ja TV:n joululaulujen määrä ja taso on suuren kiitoksen väärtti! Saamme elää vielä rauhassa kristillisen kulttuurin keskellä!!! Ierikka

  7. Kuuntelin toiseen kertaan tänä aamuna Juha Tapion saman konsertin
    (tuttuja joululauluja) MirjaSisko

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *