Kiminkisen päivärutiineja
Maalaislääkäri avoimena
Kyläkoulusta diabetekseen
Tapani Kiminkinen: Maalaislääkärin päivää, Tammi 2012
Kiminkinen tunnetaan maalaislääkärinä, joka ei paljoa kursaile puheissaan tai toimissaan. Nytkin kirja on kuin päiväkirjaa, jossa yhden päivän tapahtumat, herääminen, ”kepillisen” heitto vessanpyttyyn ja maallisten halujen häivähdys vaimon paljaan reiden pilkottaessa peiton alta, tulevat kerroruksi yksi yhteen.
Paljon kirjaan mahtuu lääkärien kirjoittamille kirjoille tyypillistä sairauskertomusten kopsaamisia. Itse olen ajatellut tämäntapaisesta tavasta kirjoittaa, että se on vastoin potilaan intimiteettisuojaa. Toisaalta, näyttävät Kiminkisen potilaat kertovan avoimesti vaivoistaan jopa tv-ruudussa, joten eipä hätää.
Mistäpä muusta lääkäri kertoisi kuin työstään ja ihmisten sairauksista. Joskus Kiminkiseltä lipsahtaa vähän ”luvattomia” niin kuin kerran, kun hän antoi ohjeen, että potilas voi itse vähentää verenpainelääkitystä ilman lääkärin apua. Apteekissa hymyilivät viistosti, kun kerroin tästä maalaislääkärin ohjeesta.
Kirjassa tulevat eteen niin kuukautisvaivat, kuin Marevanin käyttö, puhumattakaan byrokratiasta, kaavakkeiden täytöstä, lääkärintodistuksista, lapsen erityishoitorahasta, sydänoireista, jne jne…
Jutustelun lomasta voi napsia kultajyviä pitkin matkaa, jos suodattaa ensin pois Kiminkisen vuolaan sanatulvan, muistumat tv-esiintymisistä, arjen sattumukset, haastattelutapaamiset, tv-ohjelmien ruotimiset, ym…
Joo, tuttua kiminkistä tuntuu tämä kirja olevan, joskus toistoista, joskus epäselvää kuin lääkärin puukstaavit reseptissä tai lääkärinlausunnon terminologiassa. Maalaislääkäri on tullut ilmiöksi, jota siivittää televiojulkkiksen imago. Kirja ei ole erityisen jäntevä kokonaisuus.