Suuria kaloja

Uusikylän – Patsolan kalastuskunta etsii suuria kaloja

Mainitulla tavalla otsikoi kalastuskunnan kokousuutisen Tohmajärven – Värtsilän lehti 26.03.1997. Kalastuskunta siis käynnisti kaikille kalastajille ja kaikille kalalajeille avoimen kilpailun, jonka ensisijaisena tarkoituksena oli ja on edelleen kartoittaa, mistä ”sitä suurta” kannattaa pyytää. Nyt lienee jo jonkinlaisen väliraportin aika.

Rekisteriin on kertynyt tähän mennessä 220 ilmoitusta viidestätoista eri kalalajista. Ylivoimaisesti eniten on ilmoitettu haukia; 49 kpl. Ahvenia rekisterissä on 32, kuhia 28, mateita 21, siikoja 20, säyneitä 17, lahnoja 16, särkiä 15 ja taimenia kahdeksan kappaletta. Lisäksi tiedot löytyvät viidestä muikusta, kolmesta harjuksesta, kahdesta ruutanasta, kahdesta korpiaisesta (seipi), yhdestä pasurista ja yhdestä kiiskestä. Kunkin lajin suurimman yksilön saajaa on vuosittain muistettu pienellä palkinnolla; lisäksi on palkittu nuoria kalastajia, vaikka sarjavoittoa ei olisi tullutkaan. Kilpailun ulkopuolelta on tietenkin tullut tietoja hirmuisista kaloista, mutta ne on joko pyydystetty ennen vuotta 1997 tai dokumenttien puuttuessa jutut on jätetty ”omaan arvoonsa”.

Suuria kaloja osakaskunnan vesistä on siis löytynyt, valtakunnallisestikin arvioiden esimerkiksi hauki- ja etenkin siikasarjassa on ollut todella kova taso. Kilpailu jatkunee toistaiseksi ennallaan, oheiset tulokset innostakoot kalamiehet ja –naiset liikkeelle. Tervemenoa kalaan!

kalakilpailu

Share

14 comments for “Suuria kaloja

  1. Pertti Keränen
    22.1.2013 at 6:58

    Upea tilasto ei muutakun ilmotukset kymppikerhoon. Olko omatekoset vieheet. Jatkoa vaan tilastoihin, on kiva seurata näitä entisenä jänisjoen onkijana.

  2. Kalevi Tikka
    22.1.2013 at 8:44

    Komeita kaloja on saatu erityisesti tuo Kukkolammin siika on komea. Sisävesien tilastollisesti suurimmat siiat ovat hieman yli 10 kg joten näinkin verraten se on suuri kala.
    Sen sijaan mahti säynäviä ei vielä ole osunut tähän listaan. Toki komeita ovat listan ykköset, mutta noista vesistä on mahdollista saada yli kahden kilon säynäviä. Ilmeisesti säyneen saajat eivät punnitse kalojensa painoa.

  3. Sakari H
    22.1.2013 at 8:58

    Olikin mielenkiintoista nähdä,mitä kalaa tutuista paikoista on viimevuosina kiskottu ylös.

    En muista aikoinaan 1950-luvulla kuhaa tai siikaa olleen Sääperissä. Toisaalta ei ainakaan onkeen tarttunut koskaan lahnaa Kolmsoppisella tai Kukkolammella.

    Seipi ja Kangasjoki ovat itselleni tuntemattomia. Varmaan kommentointienne kautta saadaan lisäselvitystä, samoin alkanee kaloille löytyä pyytäjiäkin 😉

  4. alpoaatos
    22.1.2013 at 9:47

    Onpa noita kiva katsella. Huomio kiinnittyy tietenkin niihin paikkoihin mistä itsellä on jotain kokemuksia. Hiukan ihmettelin kun Hernelampea ei ole listoilla. Ainakin 50-60 luvuilla siinä oli mahottoman isoja särkiä. Kun seisoi rannalla kelluvan suolautan päällä niin näkyi kun särkiparvet lipuivat jalkojen alitse varjoon. Silloin aivan tien puoleisessa rannassa oli vettä lähes pari metriä.

  5. Jussi Raerinne
    22.1.2013 at 10:45

    Kiitos Eiralle; esitin pyynnön julkaista oheinen muutaman vuoden takainen yhteenveto matikkajutun yhteydessä, mutta tämä tulikin omana juttunaan joka on tietysti ehdottomasti parempi ratkaisu.

    Kyseessä on siis n. kolmen vuoden (25.01.2010) takainen väliraportti. Muutamien lajien kohdalla kärkeä on tietenkin tullut hätyyttelemään jo uusia yksilöitä; yritän pyrkiä päivittämään tilaston viimeistään maalis-huhtikuun vaiheessa, kunhan v. 2012 tulokset julkistetaan osakaskunnan vuosikokouksen yhteydessä.

    Tilaston tarkoituksena on ollut tuoda julki se, minkä lajisia ja minkä kokoisia kaloja mistäkin osakaskunnan alueen vesistöstä on saatu. Pyytäjien nimet, pyyntiajankohdat tai pyyntitavat eivät siinä näy. Nekään eivät tietenkään ole mitenkään sinänsä salattua tietoa, vaan mainitut tiedot ovat vapaasti saatavilla osakaskunnan arkistoista.

    Jänisjoki ja siihen liittyvät vesistöt ovat todellakin olleet aikanaan tunnettuja suurista säyneistään, mutta laji on nykyisin jostakin syystä melko lailla taantunut. Pikku säynäviä tulee kyllä yhä saaliiksi muun kalastuksen yhteydessä, mutta suursäynettä halajavien on käsittääkseni viisainta keskittää pyynti Juvanjoen alueelle Kaustan vesiin.

    Pirtajärvien ja muutamien mainittujen metsälampien lahnanmötikät ovat varttuneet Sääperistä viedyistä istukkaista (kirjoitin aiheesta matikanopiskelujutun kommentissa). Seipi on särjen sukuinen ja näköinen virtaavissa reittivesistöissä esiintyvä kovaruotoinen kala. Erotuksena särkeen on hieman solakampi rakenne ja keltaiset silmät, evät ovat mustat. Vanha kansa on tuntenut mainitun kalan paremmin nimellä korpiainen tai korpisärki. Kangasjoki on pohjois-eteläsuuntainen polvekkeinen pitkä kapea joki joka kerää lähtövetensä Kiihtelysvaaran puolelta Kangaslammen alueelta. Ahvenvaarassa sijaitsevien Murtojärvien kautta se virtaa Kenraalinkyläntien alta Tervavaaraan ja sieltä edelleen Suurisuota pitkin Pykälävaarantien alta (Murtokoski) Patsolankankaan ohi Jänisjokeen.

  6. Jussi Raerinne
    22.1.2013 at 11:04

    Alpolle tiedoksi; Hernelampi on yksityisomistuksessa eli yksityisen maanomistajan alueella eikä näin ollen sisälly Uusikylän – Patsolan osakaskunnan hallinta-alueeseen. Kyseinen maanomistaja on joskus vuosikymmeniä sitten istuttanut sinne omaa käyttöä varten eri kalalajeja, tietääkseni ainakin kirjolohia, lahnoja ja ankeriaita. Mitään näistä ei enää siellä kuitenkaan tavattane, kalastus siellä vaatii kuitenkin ehdottomasti edelleen maanomistajan luvan.

    Tässä yhteydessä lienee vielä tarpeen korostaa, että ennätyskalatilasto koskee vain v. 1997 tai myöhemmin Uusikylän – Patsolan vesialueilta pyydettyjä ja kalastajien itsensä ilmoittamia kaloja, mitään kylän puheita ei ole siis noteerattu!Kilpailu jatkuu edelleen, ilmoituksia ottaa vastaan Kolehmaisen Jukka.

  7. Mirja Pusa
    23.1.2013 at 8:08

    Kiitos kalajutuista. Lienenkö kertonut jo aikaisemmin, että omalta isältäni kyseltiin vielä kalatilastoja, kun hän oli ollut jo muutamia vuosia mullan alla – huvittavaa, mutta niinhän ne tilastot,kulkevat jälkijunassa. Isäni oli kova kalamies ja useimmiten äiti aina mukana niin kalassa, marjassa kuin sienessä.
    MirjaSisko

  8. Pentti Pakarinen
    23.1.2013 at 9:07

    Kerron tässä tilastoimattoman kalajutun,eräs entinen kalastaja
    kertoi saaneensa Kaustajärvestä ”pöytäveitsen”mittaisia kiiskijä.
    Kyllä ne pikkupoikana ja myöhemminkin saamani kiiskit oli lähinnä
    tulitikku laatikon mittaisia.
    Mittayksikkönä tulitikku laatikko,on minusta todenperäisempi mitta.

  9. Pertti Keränen
    23.1.2013 at 11:25

    Tässä toinen tilastoimaton kalajuttu: Näverin Matin entisen sahan jäleltä on lampi, joka on yhteyvessä jänisjokeen. Me tunnettiin se nimellä Pasonki.Keväällä siihen nous hauvet kutemaan,ja kesällä ne tykkäs siinä oleskella. Läksin kerran sinnen ongelle, ja otin salaa isän uistimen mukaan ajatuksena ottaa hauki. Kuinka kävikään, heti ekalla heitola jysähti hauki kiinni. Tunsin heti, että nyt on isokala, se tempas niinkovasati ,ja minä tei virheen, ja yritin nostaa sitä niinku onkikalaa ylös, ja eiku vapa poikki. Vavan pätkä ujelsi kohti jänisjokee ,mutta siinä ol veenpinnalla heinikkoo se tarttu siihe. Minä juosin pätkään kiinni, van kun hauki tuns että siima kiristyy se ryntäs jänisjokeen, vavan tynkä lähti minun kädestä jääden raja-aitaan,mutta hauki meni menojaan.Kovinta kalareissussa ol, että sain selkään uistimen luvatta otosta, ja uistimen menetyksestä,asiaan ei auttanu yhtää minun vetoomus isosta hauesta.Ne kuulema aina karkaa. Siitä Raja-aijasta joka on siinä suomen puolella, kerron joskus tarinan meillä pojilla ol sen tuloon siihen vaikutus Tapahtuma aika 1954

  10. Ilmari
    23.1.2013 at 14:07

    Tänään ilmestyi Vapaa-ajan Kalastaja lehti joka ilmestyy 7kertaa
    vuodessa lehti tulee niille jäsenille jotka kuuluvat johonkin
    kalaseuraan.Joka on taas jäsenenä Suomen Vapaaajan-Keskusliittoon.
    (SVK)seurojen jäsenmaksut ovat ihan kohtuulliset lehdessä on
    paljon hyvää ja asiallista tietoa ja kannanottoja myös lain-säädäntö puolelle.
    Asiasta toiseen tunnettu PK Eräkirjailija Matti Kettunen.
    Otti kantaa Kalastuslupa asiaan kun sen saaminen on turhankin
    vaikeaa mm Pk-Kalatalouskeskus myi lupia aikaisemmin mutta ei
    enää. Kenellä on nettiyhteydet se on vielä helppoa.Mutta muutenhan se on hoidettava jollakin lailla pankin kautta.Ainakin
    isommilla vesillä kalastaeassa sitä usein kysytään.Kun taas
    yksikköluvat saa taas paikalliselta Kalastuskunnalta.Joka määrää
    näille hinnan se on taas eriasia lunastaako kaikki ne jotka kalastavat.Mutta naapurin silmä on näissä asioissa hyvin tarkka, näistä saaduilla tuloilla istutetaan taas kalanpoikasia
    tällä lailla turvaamme sen että tulee muutakin kuin kokemusta.
    Lupaasiat ja niiden saatavuus on jokus tosi vaikeaa mutta kun
    pääset vesille ja jotakin saalista tulee niin se antaa myös hyvän olon tunteen kalatkin maistuvat sen jälkeen paljon paremilta.
    Lisätietoja mm: ketkä tarvitsevat kalastusluvat ja missä niitä ei tarvita. http://www.mmm.fi/kalastus/luvat.

  11. Jussi Raerinne
    23.1.2013 at 15:20

    Keräsen jutussa kaikkien haukien äiti ”loikkasi” Neuvostoliittoon. Suuren kalan karkaamisesta meillä useimmilla kalamiehillä ja -naisilla on jos jonkinlaisia kokemuksia. Asiaa ymmärtämättömät irvistelevät näille tapauksille tyyliin ”ainahan ne suurimmat karkaavat” tai ”millä konstilla sinä sen sinne veteen mittasit?”.
    Asiallehan on kuitenkin hyvin luonnollinen selitys; suuri kala on yleensä erittäin voimakas. Se repii suhteellisen helposti itsensä ainakin ohutrihmaisista pyydyksistä irti tai katkaisee siiman eli vavan. Sen tärppi yllättää monesti herpaantuneen kalastajan, joka ei sitten paniikinomaisessa tilanteessa osaakaan välttämättä toimia kalan ehdoilla. Monesti isomukset ovat myös erittäin varovaisia syömään, jolloin ne tarttuvat koukkuun kiinni erittäin heikosti; esim. ahvenpilkillä ollessa ne hengityksenomaiset värähtelyt siimassa saattavatkin olla nimenomaan todellisten kyrmyniskojen aiheuttamia.
    Suuren saaliin pakeneminen syystä tai toisesta tietenkin harmittaa enemmän tai vähemmän. Kuitenkin ainakin kaltaiseni kalastaja, joka pyörii samoilla pienvesillä kesät talvet vuodesta toiseen voi hävityn taistelun jälkeen lohduttautua sillä että ”eihän se umpivedestä mihinkään katoa, otetaan myöhemmin uusiksi!”

  12. Mirja Pusa
    23.1.2013 at 23:08

    Olet Jussi saattanut sinäkin ottaa uusiksi, mutta onko tärpännyt?
    MirjaSisko

  13. Jussi Raerinne
    24.1.2013 at 10:02

    Sitä, että saako tai olenko saanut nimenomaan saman kalan tarttumaan uudelleen, on tietysti sadan prosentin varmuudella yleensä mahdoton sanoa. Luulen, tiedän ja uskon että näinkin voi käydä ja on joillekin käynyt; eloon jääneen kalan täytyy kuitenkin ennemmin tai myöhemmin ruveta liikkumaan ja syömään normaalisti.

    Sallittakoon pieni tositarina:
    Muutama vuosi sitten olin talviongella Jänisjoella. Ongitin pikku pilkillä kissalle käypäistä kalaa, jota kertyikin jo jonkin verran. Sitten tarttui jotakin suurempaa; hauen tärpiltä vaikutti. Kala ei tahtonut antautua, joten sille oli pakko antaa siimaa. Se veti vavasta kelan tyhjäksi, mutta kuin ihmeen kaupalla samalla hetkellä pysähtyi. Rupesin hinaamaan kalaa lähemmäksi avantoa lappamalla hitaasti siimaa käsin jäälle. Jonkin matkaa tällä tavoin asiassa edettiin, mutta sitten kala teki kertakaikkisen stopin. Odotin hetken, joko lähdettäisiin taas liikkeelle, mutta mitään ei tapahtunut. Päätin antaa vastapelurilleni selkeämmän signaalin ja nytkäyttää sen siten uudestaan uimaan. Tämä oli liikaa, ohut siima rapsahti poikki. Voi voi sentään, taistelu hävittiin ja meni vielä tosi hyvä pilkki!
    En tahtonut antaa periksi, vaan otin mukanani olleen paksusiimaisen vavan ja tasapainopilkin käyttöön. Uutta tärppiä ei kuitenkaan toiveikkuudestani huolimatta tullut ja hämäräkin painoi jo päälle. Mitäs nyt keksittäisiin? Iskukoukku! Kalastuskokemusta mainitulla värkillä ei minulla juuri ollut, mutta kokeillaan, kun pari, kolme koukkua kuitenkin kalasaunaltani löytyi. Saaliinhimon siivittämänä viritin ne pilkkipaikalle pyyntiin.
    Parina seuraavana päivänä koukkuja oli lauottu ja syöttejä näpelöity, mutta mitään konkreettisempaa ei vielä tapahtunut. Uudet täkykalat vaan paikalleen ja jahti jatkuu. Seuraavana iltapäivänä mentiin pyytöjä entistä suuremmin toivein katsomaan. Nyt oli yhden koukun luokilta siima purkautunut ja näytti vielä lupaavan kireältä. Jytinähän siellä alkoi kun nykäisin. Kohta jäälle keinoteltiin metrinen hauenmötky, jolle painoa kaupan digivaaka näytti 7,200 kg. Positiiviset pettymykset eivät siihen vielä päättyneet vaan seuraavana päivänä samasta paikasta tuli n. viiden kilon hauki ja sitä seuraavana päivänä vielä kuusikiloinen kurikka. Mainittu kuutoshauki oli saanut yhden koukun siiman vedeltyä poikki, mutta oli onnettomuudekseen sotkeutunut viereisessä avannossa olevaan toiseen koukkuun. Tuurintynkää, voisi joku sanoa.
    Kadonnutta pilkkiäni ei näiden krokotiilien päistä eikä suolenmutkista kylläkään löytynyt, mutta uskon jonkin niistä kuitenkin sitä huulikoruna pidelleen ja sitten irti ravistelleen.
    Mainiota purkkikalaa näistä saatiin mukava määrä, joten koko tämän tapahtuman voi sanoa ihan oikeasti antaneen ”makeaa mahan täydeltä”!

  14. 25.1.2013 at 18:41

    Tämä ei ole kalajuttu. Tämä on tarinamiehen juttu silloin,kun ihmiset kävivät kylässä ilman kutsua. Kylässä käynti oli jokapäiväistä normaalia elämää. Ei ollut televisiota,vaan oli läheinen kyläyhteisö.
    Minä olin pieni lapsi ja muistan tämän tarinan,jonka haluan kertoa. Eero tarinamies kertoi meillä istuessaan minulle,miten kaksi teertä saadaan ammuttua samaan puuhun yhdesti laukeavalla kiväärillä,jos ne ovat alekkain samassa puussa. Tähtää alempaa teertä ja roilauta kivääriä ylöspäin hallitusti. Tämä oli tapa virittää lapsia ajattelemaan tarinoiden kautta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *