Talvi

IMG_0299

Syksy sitä muhitteli,
sylissänsä sylkytteli.

Vihdoin vaipat poies potki
tenava tosi tomera.

Pakkasen pan´ paukkamahan
nurkat kaikki napsamahan
jäät järven jymisemähän,
tuulen tuiman tuivertamaan
tietkin täysin tasaisiksi.

Pihamailta polut pyyhkii,
jäljet juoksusta jänisten.

Ikkunoihin ihanaiset
pitsiverhot pisteleiksee,
kuurankukin kuvioitsee.

Puut ne seisoo selin suorin,
jännittynein, jäykin oksin
lumitaakkaa kannatellen,
paakut paksut piätellen.

Kansa kotiin käpertyypi,
sovittautuu sohvan nurkkaan.

Toiset menee menojansa
pahaa säätä säikkymättä..

Lyhyt päivyt pitenevi,
hämäryyden haitat haihtuu.

Aurinkoinen armahainen
paistaa puiden pylväiköstä,
koristelee koivun latvat
punaisella puunnoksella.

Päätteheksi pimeyden
alkoi hanget hohtaella,
kimallella kirkkahasti.

Jopa saikin valo voiton
mielen mustasta murasta,
kylvi kaihon keväimestä,
opasteli oottelemaan.

Share

8 comments for “Talvi

  1. Arja-Leena
    27.1.2013 at 10:51

    Kiitos, Irene.
    Miten hyvin osaatkin pukea tuntemukset sanoiksi.

  2. Pussinpohjan Masa
    27.1.2013 at 12:41

    Irene,hyvä!

    Eipä ole runoratsu kompuroinut. Hyvää luonnonkuvausta, jota hyvä
    kuva vielä täydentää.Piti lukea ihan useampaan kertaan.

    Terveisin Pussinpohjan Masa

  3. jouko varonen
    27.1.2013 at 13:16

    Olipa kiva runo. Reijo Erttola oli Karjalan Maan entinen päätoimittaja ja kalevalaisen runon taitaja. Näyttää olevan
    taitajia muitakin. 🙂

  4. Lissu
    27.1.2013 at 13:29

    Hieno runo jota täydentää ihana kuva! Kiitos Irene.

  5. Erkki Lintunen
    27.1.2013 at 15:22

    Kyllä taipuu sana Selänteenpolun mutkassa! Tai Pirtajärven tienkumpareilla! Kiitokset taas sinne Värtsilän vaaroille täältä talvikämpän käppärältä, Jakokosken jahtiukolta, Pyytivaaran paikkehilta! Pentille terveisiä! – Ierikka

  6. irene peuhkurinen
    27.1.2013 at 20:20

    Kiitos kannustuksesta! Nyt ei haittaa, vaikka jambit eivät aina kohdallaan olisikaan.

  7. Pentti Pakarinen
    28.1.2013 at 11:55

    Kohti kevättä kun mennään,
    muistot poika vuosilta ne herää.
    Pellon laidassa virtas pieni puro,
    kauvempaa kuului kosken pauhu.
    Kuunnellessa sitä tuli mieleen ajatus,
    teenpä puroon oman vesimyllyn.
    Tarvikkeita sitten hankkimaan,
    puupalikka ja siihen siivet päreestä.
    Siitä tuli nelisiipi ratas,
    naulat palikan päihin akseliksi.
    Sitten haaratolpat joitten varaan,
    laskin sitten nelisiiven.
    Siivet meloi vastavirtaan,
    onnistuneeni siinä tunsin.
    Sitten virtaus purossa väheni,
    ja rattaan vauhti hiljeni.
    Mietin sitä sitten siinä,
    tuleehan se uusi kevät.
    Joskus miettinyt oon sitä,
    laittaisinko vielä myllyn puroon.
    Vaimo varmaan ajattelisi,
    ukosta on tullut täysin pimpo.
    Kutsu kuuluu kahville,
    täytyy sitten mennä.
    Näin hän se käy,
    rattaan pyörintä hidastuu.

  8. Kalevi Tikka
    28.1.2013 at 20:27

    Pentiltä elämänläheistä arki proosaa. Alkoi kuulumaan keväinen puron lorina ja kauempaa Mellitsan pauhu. Vesimyllyjä värkättiin ja odotan josko se aika tulee, että Ukki saa näyttää taitoja pienille ihmettelijöille.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *