Viimeinen ritari

Tuomas Gerdt – viimeinen ritari

Tuomas Gerdtin tarina
Mies paikallaan
Vastaiskun takuumies

Seppo Porvali: Tuomas Gerdt, Viimeinen ritari, Revontuli 2012

Martti Ahtisaari aloitti käytännön kutsua kaikki Mannerheim-ristin ritarit itsenäisyysjuhliin. Aluksi heitä oli monikymmenpäinen joukko, mutta vähitellen viimeinen iltahuuto kohtasi miehiä ja nyt, Niinistön presidenttikaudella oli mukana enää viimeinen ritari, Tuomas Gerdt.

Tuomas Gerdt (s. 1922 Heinävedellä) täytti viime vuonna jo kunnioitettavat 90 vuotta. Hän on ollut erittäin aktiivinen puhuja ja järjestömies. Jo 17-vuotiaana hän oli vartiointi- ja evakuoimistehtävissä, koska rintamalle ei nuorukaista vielä päästetty. Mutta isänmaallinen henki oli hänellä vahva ja sitä vain lisäsivät hautajaistilaisuudet, joissa Gerdt oli mukana toimihenkilönä ja näki myös lapsuustovereidensa hautajaisia, kun nämä olivat kohdanneet matkansa pään rintamalla.

Jatkosotaan Gerdt jo hyväksyttiin ja hän kunnostautui todellisena ”vastaiskun takuumiehenä” hoitelemalla taistelulähetin tehtäviä ja etulinjan taistelutilanteita. Sanotaan, että Gerdtin suurin ansio oli kapteeni Tofferin vieminen suojaan, jossa tämä myöhemmin menehtyi. Mutta mies osasi myös taistelutehtävät ja oli kuulemma pelkäämätön ja rohkea mies ja ”meni aina sinne, missä taistelu oli kuumimmillaan”.

Porvalille on kehittynyt hyvä tyyli, kun hän on tehnyt sotiemme sankareista elämänkertakirjoja. Kuivan elämänkertakirjauksen sijasta hän käyttää paljon dialogia ja sotakirjoille tyypillistä fiktiivistäkin rakentelua, jossa tietysti on mukana suuri osa aitoa ja tapahtunutta asiaa. Niinpä hän on Gerdtinkin matkassa aina nuoruuden päivistä Gerdtin ahdistavimpiin haavoittumiskokemuksiin asti. Tietysti mukaan on otettu myös tunnelmapalanen presidentin kutsuilta, joissa taannoin itse Ehrnrooth johti joukkojaan myös juhlapöydässä.

 

14 comments for “Viimeinen ritari

  1. Kiitos Jouko kirja-arvioistasi.
    Ne ovat asiallisia ja kasvaneet osaksi Värtsiä.

  2. Kiitos, Sakari. Palaute on aina tärkeää.
    Mie luen paljon ja juttua pukkaa.

  3. Hei Jouko oletko lukenut Heidi Ruotsalaisen tekemän kirjan KYLMÄN SODAN AGENTTI kirja kertoo kaukopartiojohtaja Lauri Solehmaisen elämäntarinan.
    Lauri on ollut nuorena poikana renkinä Värtsilän Eero Lintusen talossa.
    Josko tekisit kirjasta esitelmän. ( Kustantaja kustannusosakeyhtiö HAI 2012)

  4. Karjala -lehdessä (nro 3/2013) on pitkä
    ja laadukas kirjoitus Lauri Solehmaisesta.
    Artikkelisssa vilahtaa Kaustajärven naapurikylä
    Saarivaarakin josta hänen äitinsä
    oli lähtöisin.

    Solehmaisen tie vei Korpiselästä Ameriikkaan
    saakka.

  5. En nyt heti pääse kiinni kirjaan ”Kylmän sodan egentti”, eikä netissä ole vielä Karjala-lehden 3 /2013 numeron sisältöä. Kovasti kuitenkin kiinnostaa, oliko Lauri Solehmainen ukkini Erik (Eero) Lintusen talossa töissä. Ukki kuoli vuonna 1938.

    Entä sitten: Meillä oli vuosia vakituisena pyykkärinä Helli Solehmainen, jonka aviopuoliso oli – voin muistaa etunimen väärin – Kauko (???). Ja Saarivaarassahan on / oli Solehmaisen talo!

    Kertokaa Kaustan miehet lisää!!! toivoo Ierikka.

  6. Tuomas Gerdt.
    Tapasin Tuomaksen Senaatintorilla Toivon päivänä 2012.
    Värtsin arkistossa on tästä juttua kesäkuulta sivu 4/9.6.

    Kakku- Paavo

  7. Hieman lisätietoa Lauri Solehmaisesta. Syntyi 22.11.1915 Värtsilässä Mikko Rautiaisen saunassa, piikana työskennelleen Pelagea Beata Solehmaisen aviottomana lapsena. Kävi kansakoulun kaksi ensimmäistä luokkaa Saarivaarassa enonsa Juho Solehmaisen luota. Juho muutti 1929 Värtsilän Uuteenkylään ja Lauri enonsa mukana ja kansakoulun kaksi viimeistä luokkaa Uudenkylän koulussa. 1931 kansakoulun jälkeen vuoden pituinen rengin työ Eero Lintusen talossa. Sieltä Korpiselkään ja suutarin oppiin Feodor Vepsäläiselle.

  8. Lauri Solehmainen oli siis 6 vuotta Toivo-isääni nuorempi ja 5 vuotta talon toista Toivoa (Karppia), jonka ukki oli ottanut lastenkodista taloon. Tämäkin poika oli avioton. Yksi piirre Erik-ukistani saa taas uutta valaistusta.

    Kiitos, Kalevi! Teit minulle arvokkaan palveluksen! – Ierikka

    P.S. Olikohan se Helli Solehmainen Saarivaaran Juhon miniä?

  9. Se Solehmaisen Hellin puoliso oli Hannes, korjaa Ierikka.

  10. Onpa totella hienoa kun tämäkin kirja on kirjoitettu. Vaikka en ole lukenut niin jo pelkkä kirjan kansi ja kirjan nimi vetävät ihmeen hiljaiseksi. Viimeinen ritari… siihen ei ole paljon lisäämistä. Paitsi että kun olisi ollut vielä kirja toisesksi viimeisestä, kolmanneksi viimeisestä,, Kiitokset Joukolle kun otit kirjan tähän esille.

    Kävin vierailulla ritari numero 119 Onni Määttäsen luona hänen täytettyään 100 vuotta Joensuussa. Siinä katsoimme videokoostetta Mannerheimin syntymäkodin maisemista, jossa oli Ritaripuiston vihkiäistilaisuus vuodelta 2007. Siinä eturivissä istuivat kolme muuta viimeistä ritaria ja neljäs, se vanhin istui katsomossa. Siinä oli palvelutalon kaikki muut papparaiset myös katsomassa.

    Olin varannut mukaan myös valokuvia Ritaripuistosta sekä ihan oikeat sota-aikaiset Kyynel radiot. Onnihan oli kaukopartioradisti ja siksi annoin hänelle radion käteen pitettäväksi tutun kapineen.. Kyynel radion.. mitä lie miehen mielessä liikkunut pidellessään kädessään pitkästä aikaa ystäväänsä ja monen hengen pelastanutta esinettä. Radiota.

  11. Myös Karstulainen Tauno Suoranta oli kaukopartiomies, Marskin ritari ja KYLMÄN SODAN AGENTTI. Kaverit varmaan tietävät, miksi täällä toimi Kuohun Pilke ja miten eversti Markkanen poistui maasta?

  12. Oikea nimi Suorannalle Mannerheim-ristin ritari 88 sanoo:

    SUORANTA Paavo Lauri Matias
    Metsäteknikko, yliluutnantti.
    Syntyi 10.12.1917 Karstulassa, kuoli 4.11.2002 Pellossa, haudattu Pelloon.
    Ritari 88, 31.8.1942

    Kansakoulu, varusmies JP 4 1938–39, laskuvarjohyppykurssi Luonetjärvellä 1941, JvAuK 1943–44, Kurun metsäkoulu 1947.

    Erityis- ja koulutustehtävät Osasto Vehniäinen 1940–41.

    Talvisota: partiomies 7.RajaK ja 6.RajaK 1939–40, Rautu, Kiviniemi, Vuosalmi, lomautettu toistaiseksi 20.6.1940. Jatkosota: kaukopartiomies Osasto Vehniäinen 1941–43, kaukopartionjohtaja ErP 4 1943–44, Karjalan kannas, Itä-Karjala, haavoittui 1941 Karjalan kannaksella, kotiutettu 30.11.1944.

  13. Kuu on Murasten aurinko,Saarivaaran kyläkirjasta,
    löytyy tietoa Saarivaaran Solehmaisista.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *