Seuraavassa muutamia kuvia koululaisten tammikuun aikana tekemistä ”kuvistöistä”.
Heti Uudenvuoden jälkeen 3-4 luokkalaiset muistelivat vuodenvaihteen ilotulitusta.
1-2 luokkalaiset taiteilivat lumiukkoja.
Sekä askartelivat lumi/jääkuningattaria.
Kettuja ja kuusia tehtiin erikokoisista ja – näköisistä kolmioista.
Eläinmaailmassa pysyivät myös 3-4 luokkalaiset. He taiteilivat jääkarhuja seikkailemaan
jäälautoille.
Myös talvisia ”touhuja” muisteltiin.
5-6 luokkalaiset kuvasivat talvista luontoa eläinten jälkineen. Puunrunkoihin on käytetty
sanomalehtien tekstejä.
Vuokko Väänänen
Hyvää huomenta Vuokko ym. Kyllä on kivoja kuvia ja hyvännäköisiä.
Sillä lailla Mirja Sisko
Kiva, kun koulu esittäytyy. Harva meista saa ajoiksi lähteä paikanpäälle. Eritysesti viehättivät askartelutyöt sekä puun rungot. Niitä lasten aineita kaipaan edelleen.
Omalta uraltani on jäänyt tämä mieleeni. Aihe oli ”Jos olisin presidentti” Kirjoitus kuului: Jos olisin resitentti ostaisin ratorin sellaisen kuin setorin.
Nyt asianomaisella kirjoittajalla taitaa olla montakin traktoria, joita osaa myös huoltaa ja korjata. Hienoa!
Senioriopettajana olin iloinen näistä töistä. Erityisesti puunrunkokuvat kolahtivat ( siis nämä viimeiset).
Hyvä esitys.
Odotellaan lisää, vaikkapa oppilaskirjoituksia esim. aiheesta: Tämän haluan kertoa Värtsiläisille.
Kiitos tekijöille!Kuvanne piristivät päivääni.Olen näkeväni kuvissa tekijöiden läheisen,mutkattoman suhteen luontoon.Kiven koulun oppilaat Helsingin Kalliossa tekevät hiukan erillaisia kuvia samoista aiheista.
Yhdyn edellisten kommentoijien toiveisiin.Voitaisiinko koulussa järjestää leikkimielinen Värtsilä aiheinen kirjoituskilpailu.
Voin toimittaa muutaman kivan palkinnon kisaan,jos niin halutaan.
Kiitos, Vuokko! Kuvat lämmittävät vanhan mieltä. Mieleen tuli ehdotust: Lähettäkää ystävänpäivän (14.2.) tervehdyksenä valokuvat noista taidteoksista opetus- ja kulttuuriministereille Helsinkiin.
Tervehdystekstin voi kirjoittaa suomeksi!
Ierikka
Mukava katsella noita konstailemattomia kuvauksia. Kävin viime keväänä eräällä koululla ja siellä taidenäyttelyn aineena näytti olleen Kalevala. Aihetta ei kuvien perusteella ollut rajattu mitenkään. Taiteilijoitten mielikuvitus liidellyt linnun lailla. Joihinkin oli kirjoitettu pätkä kyseisestä runosta, mutta kuvista olisi kyllä hyvin selvinnyt mistä tarinasta oli kysymys.
Minusta ne ketut ja kuuset ovat kuin luonnonystävien juliste. Ihastuin sen selkeään sommitteluun.
Vuokko-opelle!
On hyvä¨, että oppilaiden töitä arvostetaan ja tuodaan
esille.Musiikin ja urheilun harrastajat ehkä pääsevät
paremmin näyttämään taitojansa, mutta kuvittajat ja
kirjoittajat tulevat harvemmin esille.Missä ovat koulujen
kultturikilpailut? Miksi niitä ei enää järjestetä?
Emme osaa aina aavistaa, mitä lahjakkuuksia niissä pienissä
piileekään.Omakohtaisena kokemuksena voin sanoa, että vuoden
2012 vuoden nuoreksi taiteilijaksi valittiin entinen
oppilaani Ari Pelkonen. Olen hyvilläni siitä, etten
pystynyt kitkemään hänestä syntymälahjana saatua
taiteilijan tainta.Niinkin olisi voinut käydä.
Palkintoja löytyy minultakin, jos tarvis vaatii Värtsilä-aiheiseen kirjoitus- ja kuviskisaan. Sovitaan tarkemmin, jos kiinnostaa.
Masan muistelun rinnalle omakohtainen kokemukseni. Keskimmäinen poikani Markku alkoi ala-asteen oppilaana soittaa viulua, sittemmin siirtyen alttoviuluun. Kun lähdettiin kouluun tai soittotunneille, hän vaati, että koteloon turvaan kätketty soitin piti laittaa auton peräronttiin piiloon. Miksi? Etteivät pojat näe!
Muullakin tavalla piti harrastuksen kanssa luovia. Mutta nyt hän soittaa päätoimisesti musiikin maisterina alttoviulua oopperan orkesterissa. Ja hänen lapsensa: Leevi viulua ja sähkökitaraa, Ella selloa (kun ennättää jalkopallo-, ratsastus- ja kuorolauluhimoltaan) ja pikku Anna viulua.
Petri-kanttorin Erik Jalmari soittaa pianoa, urkuja (taitavasti) ja lyömäsoittimia, joiden ammattilaiseksi hän akatemian kautta pyrkii.
Musiikki on ollut iloni! Ja on edelleenkin! Vaikka olenkin intohimoinen jääkiekkofani! Odotan jo kiihkeästi MM-otteluja!
Ierikka, 2,37,9 tonnilla v. 1954 Joensuun kentällä.
Joskus kauan sitten rovasti Julius Karsten ilmoitti koolla olleille värtsiläisille lahjoittavansa rahaa tarkoitukseen, jota en nyt muista. Tähän penkistä hihkaisi Wilhelm Wahfors: ”Minä myös!” – Ja kyllä vuorineuvos myöhemminkin Värtsilälle antoi, niinkuin kiitollisin mielin muistamme ja tiedämme. Miten saisimme, ja mistä, Tohmajärven seurakunnan tyhjään kassaan avustusta Värtsilän kirkon korjaustarpeisiin? Tässä on tuhansien eurojen paikka!!! Tikan Teuvon perilliset olivat jo kerran asialla. Missä on jatkoa?
Tulkoon mainituksi, että rovasti Karsten lahjoitti rahaa myös Patsolan rukoushuoneen rakentamiseen. Tämä hyvin merkittävä kokoontumispaikka on nyt siirretty Ilomantsin tieltä Selkien kylään johtavan oikotien varteen.
Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys on teollaan kunnioittanut vanhan rovastin ja piirisihteeri Vilho Muttosen muistoa. Rakennus on kaunis ja täydentää tien toisella puolella sijaitsevan leirikeskuksen toimintaa – eikä vain täydennä vaan myös hengellisesti syventää. Tulen hyvin hartaalle mielelle, kun ajelen (useinkin) paikan ohi Jakokoskelle.
Tämä tarinani ei vähättele Joren ja Joukon halua olla anteliaita Värtsilän koulun kulttuuriharrastuksia kohtaan. Voisinpa sanoa, niinkuin Vauhtiville, että minä myös. Vaan kun en ole ainakaan vielä keksinyt, mitä antaisin. Ainakin sydämeni.
Voisinpa houkutella entistä seurakuntanuortani Hämeenlinnan ajoilta, Kai Kuju Hyttistä. Jospa hän tulisi laulamaan oppilalle ja heidän kotiväelleen. Minä lämmittäisin hänelle savusaunan Ullukassa! Kukaan ei kiellä haaveilemista eikä innovatiivista intoilua!
Ierikka
Niin, antoihan se Niinistökin rahaa valtion käyttöön, mutta se olisi pitänyt korvamerkitä vaikka Hurstille. Nyt se menee
vaikka viemäritöihin, niin kuin minun entisen koulun säästöt
koulumenoista. Arveltiin ostaa talouspäällikölle kullattu viemäriputki ja kirjoittaa siihen kaikkien opettajien nimet.
Niinistö taitaa tulla jo vanhaksi, kun alkaa joutavia höperehtiä.
Ierikka: oliko Värtsilän seurakunnan siirtyessä Tohmajärveen vielä Nenosenlammen rannalla maaomaisuutta. Minun nuoruudessani tiettävästi oli Isän kertomana. Mikäli oli vielä liittymisen yhteydessä,olisiko mahdollista, että myös sieltä myytäisiin tontteja, ja varat käytettäisiin värtsilän seurakunnan hyväksi esim kirkon korjaukseen.
Muistelen Värtsilän Pitäjäyhdistyksen hallitsevan Otto Rummukaisen stipendi-tiliä.Tililtä jaetaan pieniä stipendejä Värtsilän koululaisille erilaisista kirjoituksista.Tälle tilille kannattaa ohjata lahjoituksia vaikka pienempiä summia.
Pertti K.
Ei Värtsilän seurakunnan maat ulottuneet Nenosenlammen
rantaan asti.
Hienoja töitä kaikki. Lumiukot veikeine ilmeineen sekä puunrungot ihastuttivat minua eniten. Kiva idea käyttää puunrunkoihin sanomalehtien tekstejä.
Pertti, herättämäsi kysymys on mielenkiitoinen. Mutta, mutta, luin juuri tänään liittomme CRUX -lehdestä eläkkeelle siirtyneen kirkkoherran tarinan, miten ei saisi puuttua seuraajansa työasioihin. Olen tästä tietämättä rikkonut hänen neuvoaan. Aion tehdä parannusta. Mutta jospa joku luottamushenkilö ottaisi asian hoitaakseen.
Minä yritän opetella mainitussa jutussa kerrottua erään toisen rovastin toteamusta eläkkeelle siirtymisensä alkuvaiheista: ”Ensimmäisen viikon istuin keinutuolissa ja toisella viikolla rupesin vihdoin keinuttamaan sitä.” – Sattuipa nilkkaan! Olen nimittäin ilmoittanut teologimatrikkelissa harrastuksekseni keinutuolifilosofian. Tosin viimeisimmässä laitoksessa olen lisännyt siihen: ja Pyhän Kolminaisuuden ihmettely. Siis selvää hengellistä syventymistä!?
Siltainssi rakensi hyvän sillan rahalähteelle. Kannattaa kulkea sen yli.
Ierikka
Saattapi olla että tätä Värtsin Kuvis -juttua tutkailvat
nyt nuoretkin koska siinä on esillä heidän omia hienoja
töitään. Tsemppiä vain kaikille taiteenharrastajille,
miten olisi kuva- ja ruonäyttely vaikkapa Kylätalolla?
*
Uusimmassa Et-lehdessä on juttu ”Hannu Väisänen kirjoittaa
ja maalaa Ranskassa” myös tämän päivän Karjalaisessa on
juttua koululaisten taideharrastuksista. Toivottavasti taideopetukselta ei viedä kaikkia määrärahoja.
Oton stipendirahaston kartuttamiseen löytyy tilinumero ja ohjeet mm. täältä https://www.vartsi.net/2012/04/17/onnea-otolle-nimipaivana/
KUULE IERIKKA KERRO SINÄ VAAN NIITÄ ”EVAKKOJUTTUJASI?”
Terv. MirjaSisko
MirjaSisko, minulla on vain yksi evakkomuisto, joka on kertomisen arvoinen. Olen sen kertonut kahdessa arvokkaassa tilaisuudessa: Pitkäsen Eevan muistotilaisuudessa ja 6.2.13 Värtsiläisten Seuran tilaisuudessa. Mutta evakkotarinoitahan saa kuunnella sitten Kososen Auliksen ilmoittamassa kokoontumisessa. Jos satun olemaan silloin paikalla, varoita etten tarinoi samaa, jonka olen jo kaksi kertaa kertonut. Tässä iässä toistaa helposti itseään, kun ei muista, mitä aiemmin on tullut tehdyksi. Ulla kyllä siitä muistuttaa. Valitettavasti vasta jälkikäteen.
Mutta isketään Värtsissä tarinaa eri aiheista aina, kun sille tuulelle tulee.
Jään korvat höröllä kuulolle, mitä Värtsilän koulun oppilaat mahdollisesti kirjoittavat, jos heiltä sellaista pyydetään. Vaikkapa kilpailun muodossa.
Eiralle kiitos Oton rahaston osoitteesta. Otto on opintokerhotyön veteraani, ja hän on vaikuttanut aikanaan myös kirjoittamisen harrastukseen kerhoissaan. Jatketaan hänen perintöään rahastoa kartuttamalla!
Ierikka
Kiitos innostavista ja kannustavista kommenteista. Katsotaan, saadaanko jotakin julkaistavaa tehtyä arkisen koulutyön ohessa. Ensi viikolla koululaisilla on lukujärjestyksestä poikkeavia päiviä; mm. laskiaistiistain iltakoulu Kylätalolla, uimahalli sekä Vanhojen tanssien ihailua Tohmajärvellä. Ehkäpä juttua saadaan Värtsiinkin. Lupailee koulunkäyntiavustaja Vuokko