Paratiisi

paratiisi

Olotila iisi
se mulle on paratiisi.
Se on mielen kukkatarha
eikä mikään illuusio ja harha.

 Paratiisi on oma pieni kotikolo,
se on autuas ja hyvä olo.
Elämä on tässä ja nyt
poissa turhat hötkyilyt.

Paratiisi on olotila rento
ja vapaa ajatuksen lento.
Soi ihana biisi
eikä oo päällä kriisi.

 Voi se olla myös puiston penkillä
tai pitkällä metsälenkillä.
Se on hetki hiljainen
äärellä veden sinisen.

Paratiisi on mun mielentila
eikä mikään aprillipila.
Siitä se riippuu
mitä mun päässä liikkuu.

Kuva ja runo Lissu Kaivolehto

11 comments for “Paratiisi

  1. Oikein olet oivaltanut, Lissu!

  2. Runo ja kuva ovat kuin osa suomalaista sielunmaisemaamme.
    Tämä ”Eedenistä itään” -kuva voisi olla melkein minkä vesistön rannalla hyvänsä…
    *
    Eihän sitä tiedä vaikka sävellysinto valtaisi taas
    jonkun Värtsin lukijan.

  3. Muistella voi illoin
    kuinka meni silloin.
    Kuinka suksi luisti
    jalkoja kun siirtää muisti.

    Nyt täytyy kyllä myöntää
    vaikka kuinka sauvoilla työntää.
    Vauhti vähentynyt on vähän
    tyytyä täytyy kyllä tähän.

    Illalla on kaunis rusko
    sammunut ei ole usko.
    Sänkyyn sitten ei kun unta
    yöllä sataa varmaan lunta.

    P.P.

  4. Tellervon kommenttiin viitaten:

    Minulla ei ole mitään sitä vastaan, jos joku innostuu säveltämään paratiisini.

    Kuva on Lammin Kuohijärveltä.

  5. Hyvänä mielentilana paratiisi kulkee aina mukana,
    mikäpä sen parempaa.

  6. On iltahetki, kello viisi,
    auringon vei pois jo hiisi.
    Takan hehku ompi iisi,
    on tunnelmainen paratiisi.

    Kohta kello käypi kuusi,
    kukko orreltansa huusi;
    -Huomenna on päivä uusi,
    lounaalla on nakit, muusi.

    Naulakkoon on viety lakki,
    sitten vessaan vielä kakki.
    Uneen vaipuu koko sakki,
    uupunut kuin tyhjä takki.

  7. ”Hanget soi, hanget soi,
    jo kevät yli kenttien tuulee.
    Rintani lyö, rintani käy,
    taas sieltä jo kuohua kuulee.” jne. Eino Leino

    Kiitos mukavista runoista! Malla

  8. Nyt alkaa pian tuntuu,
    niinkuin tuuli kääntäis huntuu.
    Aurinko vihdoin heräs,
    säteet hangelle se keräs.

    Kevättä päin tässä ollaan menossa,
    varmalta se tuntuu lintu emosta.
    Sitten kuuluu laulu rastaan,
    toinen siihen sitten vastaa.

  9. Kevättä ilmassa!

    Pellon laidassa istui kaksi varista,
    näistä toinen alkoi narista.
    Kaikki alkaa olla pilalla,
    myös tämän isännän tilalla.

    Ei näy tunkiota aitoja,
    on vain haisevia raitoja.
    Sieltä kun kupunsa täyteen nokkii,
    kyllä vatsahapot menee sokkiin.

    P.P.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *