Sotilaan ammatti

Kirjan kansi kuvaa maastoon sulautuvaa sotilasta.

Kirjan kansi kuvaa maastoon sulautuvaa sotilasta.

Harri Kotosen kuvituksia lastenkirjassa
Maasotakoulusta lapsille
Kahvi ja telamiina

Timo Härkönen/ Harri Kotonen/ Antti Tahvanainen: Vanhempani työpaikka on maasotakoulu, 2012

Harri Kotonen on palvellut valtiota 27 vuotta Puolustusvoimien hommissa. Siinähän sitä kehittyy tietoa ja taitoa vaikka lastenkirjan kuvittamiseen maasotakoulun asioista.

Timo Härkönen vastaa kirjan teksteistä ja Antti Tahvanainen lienee ollut mukana kuvituksen värittäjänä. Harrin kuvilla on ilmestynyt Härkösen firman kustantamana useitakin lastenkirjoja.

Harri istahtaa sohvalle ja ojentaa uutuuskirjan luettavaksi. Hän tuumii, että kirjan sisältö on suunnattu lapsille ja tietysti ennen muuta sotilaiden lapsille.

Itse huomasin kirjan luettuani, että siinä riittää antia kyllä muillekin, jopa aikuisille. Parhaimmillaan kirja on yhdessä isän tai äidin kanssa tutkittuna.

Harri Kotonen selaa uutuuskirjaansa.

Harri Kotonen selaa uutuuskirjaansa.

Kotonen (s. 1956 ) Sai ylioppilaan paperit vuonna 1975. Kauppaoppilaitoksen ylioppilaslinja kutsui nuorukaista ja sieltä hän valmistui vuonna 1978. Sitten tuli mieleen hakea puolustusvoimiin töihin ja paikkahan löytyi.

Eläkevuodet koittivat menestyksekkään sotilasuran jälkeen vuonna 2005. Nyt on aikaa rakkaalle piirtämisharrastukselle ja lastenkirjojenkin tekemiselle, sekä remonttihommille.

Kotosella on kiire asioille ja jutteluhetkemme vaatineekin vielä täydennystä. Sen verran miestä tunnen, että hän on sinnikäs sissi, joka tekee huolella sen mihin ryhtyy, vaikka sitten muotokuvien tekoon. Ja Harrin kun tunnen, niin tiedän, että hän ymmärtää myös siviilissä sotilaiden lausahduksen: ”Kaveria ei jätetä.”

 

 

1 comment for “Sotilaan ammatti

  1. Viime perjantain-lauantain seutuun vilkaisin kiireen keskellä Värtsiä ja näin tämän otsikon ja kirjan kannen. Ajattelin, että jopa sattui osuva nimi minun tilanteeseen ”MAASTOKOULU” Minähän olen siellä koulussa parhaillaan! . Vasta myöhemmin huomaan ettei se ollutkaan ”MAASTOkoulu” vaan ”MAASOTAkoulu”. Oli tullut lukemishäiriö.

    Oli kirjan nimi mikä hyvänsä, mutta sain siitä oivallisen ”aasin sillan” ajatukselleni. Olin nimittäin partiolaisten taitokilpailuissa avustajana. Siellä vahvistui käsitys, että partioharrastus se vasta on oikea ”maastokoulu”. Voi sitä intoa ja yhdessä tekemisen riemua. Heitä ei haitannut vaikka yöllä ei ehtinyt yhtään nukkua.

    Tämä kyseinen partiokilpailu käytiin Liperissä Paloaukealla ja sen ympäristössä. Monet tehtävistä sivusivat jollain tavoin Paloaukean historiaa ja sen tapahtumia.

    Värtsilän ja Tohmajärven kilpailupartioita ei valitettavasti ollut mukana. Olisin kyllä kannustanut heitä. Kiteeläiset veivät monta voittopalkintoa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *