Pian tulee kuluneeksi 73 vuotta tämän valokuvan ottohetkestä. Kuva on sen taakse tehdyn merkinnän mukaan kopio armeijan tallentamasta tilanteesta Kaurilan aseman lähiympäristöstä kaksi viikkoa (25.3.1940) talvisodan päättymisen jälkeen.
Taustalla näkyvä talo on Yhtyneitten Paperitehtaitten toimihenkilöiden asunto- ja virkatalo. (Virmantalo) Talon, nyt jo purettu, oikealla puolella kulkee Tohmajärveltä Värtsilään kulkeva maantie. Kuvan alareunassa n. sadan metrin päässä oli Kaurilan rautatieasema, joka sekin on purettu ja siirretty yksityisasunnoksi Helsingin Mäntyniemeen.
Virmantalon ja rautatieaseman välinen peltoaukea on täynnä Värtsilän ja Pälkjärven alueilta tuotua evakkotavaraa. Niitä ystävät ja ”kylänmiehet” kävivät pitkälle kesää etsimässä ja pelastamassa parempaan talteen.
Kerrottiin tarinaa, jossa Värtsilässä ennen evakkoa oli oltu kahvikesteillä istuen pehmustetuilla tuoleilla ja yllättäen samat kalusteet olivat istuimina myöhemmin uudessa kahvikestipaikassa Suomen puolella.
Virmantalo oli vielä sotapakolaisten käytössä, kun Hyrsylän mutkaan vangiksi jääneitä asukkaita palautettiin Suomeen.
8.3.2013 Aarre Partanen
Jopa on hieno muistelu. Kuvassa näkyy tavaraa ihan valtavasti. Kasat ovat korkeampia kuin ensi silmäyksellä arvaisi, mutta ovat ihan parin metrin luokkaa, kun vertaa taustalla olevaan henkilöautoon. Tämän aamuiset pojot lähetän kiitoksin Aarrelle.
Minulla on täällä senkki, joka on tehnyt kaksi kertaa
tuon matkan. Kaikki osat ovat ehjät ja alkuperäiset. Ensimmäisen
reissunssa se teki Maaningalle ja toisen Laihialle.
Kiinnitin huomiota tuohon Aarre Partasen kertomuksen viimeiseen kohtaan Hyrssylän mutkan siviilisotavangit. Heidät palautettiin 30.05.1940 Värtsilän kautta yhteensä 1267 henkeä. Sotavankeudessa heitä kuoli 42 henkeä. Aluksi nämä sodanjalkoihin jääneet ihmiset saivat asua kotonaan. Vankileireille heitä alettiin siirtämään 14.02. eli vajaa kuukausi ennen sodan päättymistä.
Etsin Sotatieteellisen laitoksen julkaisusta TALVISODAN HISTORIA vuodelta 1976 tietoa Hyrssylän mutkan sotavangeista ja ei siellä sanallakaan mainittu tästä tapahtumasta. Se on eräs niitä asioita joista silloinen sota- ja siviilijohto ei mielellään muistele. Toinen minulla oleva kolmiosainen kirja vuodelta 1989 KANSAKUNTA SODASSA ei myöskään tunne Hyrssylän mutkan sotavankeja vaikka molemmissa kirjoissa muutoin sotavankiasiaa käsitelläänkin.
Yrjö Jylhän runokokoelma talvisodasta KIIRASTULI siellä on LAULU JOESTA
Taipaleenjoki, Tuonelanjoki-
niin äiti lauloi ja lapset pirtissä hoki,
kun suvi saapui ja suvi hiipui,
mut isä vain yhä viipyi.
–
–
Minulla on myös muistoja talvisodan päättymisestä,nämä muistelut on
Kaustajärveltä.Olin mäenlaskussa kun huomasin ,että Ukonlahdesta
hiihti sotilasjoukkue meidän rantaa kohti.
Sotilaat oli väsyneitä ja nälkäisiä,he saivat ruokaa josta ei olut
puutetta ja sitten sauna ja sitten nukkumaan,oli ahdasta mutta
mutta kyllä siitä selvittiin.Aamulla he lähtivät jatkamaan komento
paikalleen.
Ullukassa on mummon piironki, jonka taakse kirjoitetussa osoitteessa mainitaan Kaurila. Jatkosodan aikana ollessamme evakossa, kodin kalusteet, tai ainakin suurin osa niistä, oli siirretty talon kellariin ja sinne johtanut ovi muurattu umpeen. Evakosta palattuamme huomasimme, että muuri oli osittain murrettu, mutta mitään ei oltu viety eikä säretty. Talon sisällä oli kylläkin eletty epäsiististi.
Erikoinen muisto on mielessäni säilynyt inkeriläisestä pakolaisperheestä, joita asui Lintulassa, ennenkuin heidän piti lähteä takaisin. He olivat kalastajia. Niiden verkoissa oli taitavasti tuohesta tehdyt kohot. Pikku Ierikkaa olivat ilmeisesti ilahduttaneet juuri nuo tuohituotteet, koska muuta en noista pakolaisista muistakaan.
Lapselle annettakoon anteeksi, että hän ikävöi niitä verkon kohoja enemmän kuin verkot mukanaan vieneitä vieraita.
Eilisessä TV-ohjelmassa selitettiin, miten Suomi voi romahtaa 15 sekunnissa, jos vihollinen – tai terroristiryhmä – iskee tietojärjestelmään ja sähköihin. Jos niin käy, niin ei taida näkyä maanteillä ja ratapihoilla muuttokuormia.
Ohjelmassa rauhoiteltiin mieliä sanomalla, että tarvitaan motivaatiota, jos sellaista pääsee tapahtumaan. Minä taas olen sitä mieltä, ettei motivaation puutetta välttämättä ole. Uhkat eivät piile vain valtakuntien rajoilla, vaan myös niiden sisällä. Jossain kammarin pöydän äärellä joku saattaa jo opetella netissä pommia, jonka voi heittää verkkoaidan yli sähkömuuntajan päälle. Jos hän kuuluu johonkin jengiin, on mahdollista suunnitella moneenkin kohteeseen yhtaikainen isku. Toivottavasti olen totaalisesti väärässä.
Ierikka
Tämä on muisto vuodelta 1946
Mari-mummon rukki oli tehnyt onnistuneesti evakkomatkan
Pälkjärven Ilmakasta Laihian Jokikylään, mutta rauhan
tultua, junassa matkalla Seinäjoelta Hämeenlinnaan, se
katosi salaperäisesti. Muistan vieläkin mummon murheen
kun tuo rakas ja tarpeellinenkin sidos entiseen kotikontuun
kulkeutui teille tietämättömille. Mummo joutui hankkimaan uuden rukin joka ei koskaan kuitenkaan onnistunut täyttämään entisen paikkaa hänen sydämessään.
Mummo keträsi sillä aikansa, sen jälkeen rukki oli pelkkänä
koristeena milloin kenenkin huushollissa. Loppujen lopuksi
se päätyi aittaamme Kaustan mökille.
Muutama vuosi sitten eräs saarivaaralainen pariskunta
pistäytyi mökillämme ja teimme yhdessä tupatarkastusta
tontillamme. Heti kun avasimme aitan oven vieraamme kiinnostui
Mari-mummon rukista. Hän tunnisti sen oitis pohjalaiseksi
ja Kurikassa valmistetuksi. Täysin mahdollista, sillä Mari-mummo
asui uutta rukkia hankkiessaan vielä evakkona pohjanmaalla.
Saamani tieto rukin valmistuspaikasta on lähentänyt omaakin suhdettani siihen. Toisin sen sisätiloihin jos se vain mahtuisi.
Muistan tuon vuoden 1940 ensimmäisen evakkoon lähdön, jolloin ei edes tiedetty, minne meitä viedään. Isäni, joka oli evakuoimassa Pälkjärven kunnan arkistoja, on myöhemmin kertonut, että vasta saatuaan kunnan arkistot ym. kahdessa umpivaunussa Kaltimon asemalle hän soitti Weli Ruuthille ja kysyi tältä tietoa siitä, minne pälkjärveläiset viedään. Vasta Ruuthilta hän sai tietää, että pälkjärveläisten evakuointikunta tulisi olemaan Maaninka.
Niinpä sitten alkukeväästä alkoi Maaningan kirkonkylän tienvarsille kerääntyä valtavia röykkiöitä pälkjärveläisten tavaroita, joista evakot päivittäin kävivät etsimässä omaa omaisuuttaan. Pitäjän karjahan oli hajoitettu laajalti Suomen puolelle jääneisiin Kuopion läänin pitäjiin, joista sitten kukin aikanaan etsi saatujen lutteloiden perusteella omiaan.
Muistissani ei kuitenkaan ole tietoa siitä, että siirtolaisten omaisuutta olisi rosvottu, vaikka siihen olisi ollut mahdollisuus. Sen sijaan toisen evakon ajalta, syksyltä 1944, näitä siirtolaisten omaisuuteen puuttumisia kyllä esiintyi.
Kiitos Aarre kertomuksestasi ja kuvista.Minä olin varmaan näihin
aikoihin evakkona Virtain Koronkylässä.Me emme joutuneet etsimään
tavaroitamme näistä röykkiöistä, koska ne tulivat osuusliikkeen
tavaroiden mukana Tohmajärvelle.Isä oli saanut vuokratuksi
pienen, puolilahon mökkipahasen, jossa eleltiin kesä -40. Siinä
asumista ei voinut ajatellakaan ilmojen viilennyttyä ja niin
muutettiin suutari Hyttisen rakennuttamaan kaksikerroksiseen taloon Tohmajärven asemalla.Asunto oli aivan liian pieni ja
siinä ei ollut mitään säilytystiloja eikä saunaa, joten
itsenäisyyspäivänä -40 muutettiin taas vähän isompaan asuntoon.
Siinä oli saunakin, jota oli ehditty monesti kaivata.Talo sijaitsi aivan aseman koulun vieressä. Siitä kävin sitten pari
vuotta kansakoulua ennen kuin muutimme takaisin Pussinpohjaan.
Monissa evakkopaikoissa oli myös ystävällisyyttä ja ymmärrystä
evakkoon joutuneita kohtaan. Äidilleni oli annettu Laihialta
lehmä lahjaksi evakkojen pois lähtiessä. Heitä oli jopa pyydetty
jäämään pysyvästi asumaan siihen evakkotaloon. Äitini ei kuitenkaan ollut halunut jäädä niin pitkälle eroon sukulaisista.
Pysäyttävä näky tuossa kuvassa!
Meidän perhe: mummo, Sirkka täti, Arvo setä sekä tätiToini Pulkkinen, joka asui Miikkulammen rannaallaolivat evakossa Pielavedellä. Isä ja setä Toivo ( kaatui 07.03.1940 ) sekä Anni täti olivat sodassa. Serkkupoika Toivo Pulkkinen syntyi Pielavedellä. Olen yrittänyt selvitellä missä talossa Pielavedellä populaatio oli sijoitettuna, mutta en ole saanut selvyyttä asiaan. Olisiko jollakin tietoa ko.asiasta? Eero
Lintusen Erkki. Sain äsken surusanoman. Suistamon tyttö Impi Halt os. Mämmi Koiton kykältä on nukkunut pois. Hän on ollut Teillä 40-luvun alussa piikana, ja oletettavast hoitanut sinuakin. Eero
En kyllä muista Impiä. On hoitanut minua hyvin. Muuten varmaankin muistaisin. Minulla on valokuva, jossa Lintulan väkeä on heinätauolla. Siinä kaksi venäläistä vankia sulassa sovussa toisten kanssa. Taustalla seisoo nuori neitonen, joka äidin antaman tiedon mukaan oli Aino Mämmi. Lieneekö Impin sisar tai muu sukalainen? Sulkuihin olen merkinnyt: likkatyttö.
Ierikka
Kuule, saattaapi olla että oikea nimi on Aino. Mummoni Lyyli ja ”Impi” pagisivat usein teistäkin. Impi lienee ollut tuolloin 17—18 vuotias. Eero
Aino ja Impi Mämmi ovat sisaruksia.
Ierikka, olen 99%:lla varmuudella mukana, että kuvassa on Impi Mämmi. En tiedä hänen syntymävuottaan, mutta oletan sen olevan +/-1v 1926. Eero
Mitäs Ainolle kuuluu?
Ierikka
Ierikka, Impin nuorin tyttö asuu Vaasassa ja ketoi että sisaruksista on elossa ainoastaan norin Aino ja hän asuu Joensuussa. Jos haluat, voin kysäistä hänen osoitteen ja nykyisen sukunimen? Eero
Olen kiinnostunut Ainon tapaamisesta. Yhteystiedot olisi kiva saada. Kiitos!
Ierikka
Tänään tuli 73-vuotta talvisodan päättymisestä.Kunnioitus kaikille veteraaneille sekä sinä aikana eläneille kotirintamajoukoille.
On todella vaikuttava kuva. Hienoa, että tuokin kuva otettu ja talletettu.
Mikä lie evakuoitikäskyssä käsketty ottaa mukaan?? Vain tärkeimmät tavarat vai koko omaisuus. Jokainen otti varmaankin kaiken mitä ehti.
Katselen Värtsiä tuhansien kilmometrien päässä ja netit toimii 10 min eurolla jos sitäkään. Kaikkia kommenttejakaan ei ehdi kovin tarkkaan tutkia.Ehkä pikku kommentin ehdin lähettämään.
Kiitokset Aarnelle kun otit tämänkin muiston ”pöydälle”
Evakkotielle joutuneille eläimille matka oli kova.
Eräs sukulaiseni oli kuljettanut lehmät Tohmajärvelle
jalkaisin, mutta lämpimän karjasuojan ja ravinnon puutteen
vuoksi joutunut myymään ne makkaratehtaalle. Silloinhan
olivat ne kuuluisat tulipalopakkaset. Edeltävä kesä oli
ollut erittäin lämmin ja vähäsateinen.
Vaikka rintamalinjat olivat aluksi Pälkjärvellä tuntuneet
kaukaisilta, olivat ”Molotovin linnut” käyneet pommittamassa
Wärsilän tehdasta, lentokenttää ja rautatieasemaa. Pälksaaren
sotasairaalakin oli saanut SPR:n lipusta huolimatta osansa,
joten lippu oli täytynyt tervata.
Äitini ensimmäinen aviomies oli haavoittunut kuolettavasti
15.3.1940, paikalla oli ollut mm. Einari Tarvainen. Onko hän
sukua Eero Tarvaiselle?
Tässä on osa taas lainattu Sulo Niskasen muistelmista.
Maija-Liisa, en tiedä. Antti-vaari oli syntynyt v.1888 Tuupovaarassa,joka silloin kuului Ilomantsiin ja köpötellyt Wärtsilään Käihkölään rengiksi ja aviotui mummon Lyyli Käihkön s.1894 kanssa. Vaarilla näyttää olleen eloonjääneinä velipoikina Heikki s.1875 sekä Olli s.1881 ja siskot Kaisa s.1877 ja Anna s.1883. Isävainaan serkuista ei mitään tietoa. Tietääkseni Olli asusteli Wärtsilässä. Eero
Pääsetkö Tarvaisten sukua taaksepäin eli löytyykö nämä kolme Anttia, 1 Antti syntynyt 15.12.1723 – k 21.05.1791 Eimisjärvi
2 Antti syntynyt 29.06.1760 – k 08.04.1810 Eimisjärvi
3 Antti syntynyt 10.11.1787 Eimisjärvi k 11.03.1858 Kaustajärvi.
Jos löytyy olemme samaa sukuhaaraa Tarvaisia, minä äidin puolelta.
Jep, minulla paperi vuodelta 1968, siinä seisoo näin. Talollinen Antti Tarvainen Eimisjärvi N:o 7 s.28.04 1810 avioliitossa Kaisa Hakkaraisen kanssa. Heillä lapset Maria s.22.2.1838 aviossa Pekka Vatasen kanssa. Konnunniemi N:8 Anna 30.5.1840 Aviossa Mikko Tarvaisen kanssa.Olli s.1842 k.1843 Mikko s.21.4.1844 aviossa Vappu Tarvaisen kanssa. Ompi Antti-vaarin isä. Sitten homma jatkuu Olli s.1847 aviossa Anna Vatasen kanssa. Heilla kuusi lasta. Kustaa s.1850 k.1858 Kaisa s.1852 naimisissa Tuomas Vatasen kanssa Heillä neljä lasta Antti s.5.5 1858 k.Pitkässärannassa v.1900 naimisissa Kaisa Leinosen kanssa.Heillä neljä lasta. Juho s.2.7.1862 aviossa Maria Tarvaisen kanssa. Heillä lapsi Juho. Vataset ja Tarvaiset ovat ”naineet” niin ristii, että häjyä tekeepi. Vaarin Anna sisko oli naimisissa Vatasen kanssa.Ierikka:Ei ihme, että on kirjoiteet:Tulitikkuja nainaamassa.Aihetta kyllä riittää. Eero
Kysymäni Einari Tarvainen vaimonsa Liisan kanssa oli jotain
sukua äidilleni, luullakseni asuivat samalla Naatselän kylällä.
Myöhemmin heidän asuinpaikakseen tuli tila Haapajärven rannalla
Pyhäselässä. Heidän luonaan asui kornetisti Mikko Kempas viimeiset vuotensa. Taisivat olla koko kylä sukua keskenään!
Minulla ei ole Tarvaisista muuta tietoa kuin suora linja isä – poika. Ensimmäinen Tarvainen on Tapani Tarvainen s 1695 – k 1763. Sitten olivat nuo Antit ja nuorimman Antin poika Mikko Tarvainen s 16.07.1823 – k 23.12.1891, hänen poika Olli Tarvainen s 29.05.1867 – k 09.11.1938 ja sitten seuraakin minun äiti Emma.
Eimisjärveltä lähteneet Tarvaiset varmaankin kytkeytyvät toisiinsa sukusitein jossakin kohdassa sukuluetteloa.
Kalevi, näin varmaan on. Keski-Suomessa Karstulassa on peräti tekniikan tohtori Hannu Tarvainen tehnyt sukututkimuksen. Johtopäätös on: Tarvaiset ovat levinneet idästä. Sukunimi tarkoittaa peuraa tai hirveä, vanhassa suomenkielessä, esim. hirvenhiihto oli ennen tarvaksenhiihto. Viittaan vielä AkseliGallen-Kallelan Tarvapäähän.Lisäksi meillä on oma taivaankappale Taurus. PS. minulla näyttää olevan rompulla Hannun tutkimus vuodelta 2006. Eero
Eero tarvainen,
Olisin kiitollinen jos voisit mailata minulle tohtori hannu tarvaisen sukututkimuksen.
Meidän suku on Kutemajärveltä Torppa 20#
Veli-Matti, kyllä homma onnistuu. Minun sähköpostiosoite on pataassa@kolumbus.fi ja puh 0500-701458 Eero
Kalevi Tikalle tiedoksi, että Suo-Säätiön kustantama teos ”Tasavallan panttivangit” (Gummerus Kirjapaino Oy Jyväskylä 1990) on Ari Haasion ja Erkki Hujasen tutkimus evakuoimatta jääneiden suojärveläisten vaiheista talvisodan aikana.
Varsin mielenkiintoista. Minun esi- isäni ovat Pielavedeltä. Ts. isäni, isoisäni ja hänenkin isänsä tietääkseni.
Nostanpa esille julkaisun, 6 vuotta sitten on muisteltu vuoden 1940 maaliskuuta.
Onko kellään tietoa misää saksalaiset tarkalleen majaili Kaurilassa 1941
Hei. Antti Tarvainen s.1858 mainittiin aiemmin. Hänellä 4 lasta. Näitä lapsia en löydä mistään. Keitä he olivat? Itse todennäköisesti hänen jälkeläisiään..
Minulla on papitodistus vuodelta 2006..Antti s.5.5.1858.vih.7.4.1878 Kaisa Leinosen kanssa..Lapset:Olli s.1884,Maria s.1887 k.1899.Iida s.12 .8 1891 Anna Kaisa s.1.2.1879 k.1897. Antin kohdalla epävirallinen merkintä. död Pitkäranta 4.6.1900. Tiedot saatu Ilomantsin srk.sta. Tuupovaara kuului silloin Ilomantsiin.
Suurkiitos Eero Tarvainen!! Tämä Iida on juuri etsimäni ihminen. Hän on mummoni äiti, joka kuoli mummoni syntymän jälkeen 1918.
Kiitos. Me olemme kaukaista sukua. Tarvaiset Eimisjärven Kokinvaarasta. Osta minulta Tarvaisten sukukirja ”ShemeikkaTarvainen”möi minulle tyhmälle kaksi. Minä pärjään yhdellä. Olen yrittänyt myydä S. Tuupaiselle ei mokoma osta.
Kirja kyllä kiinnostaisi. Oisko miten tyyris? 🤔