Muisto vuodelta 1940

Pian tulee kuluneeksi 73 vuotta tämän valokuvan ottohetkestä. Kuva on sen taakse tehdyn merkinnän mukaan kopio armeijan tallentamasta tilanteesta Kaurilan aseman lähiympäristöstä kaksi viikkoa (25.3.1940) talvisodan päättymisen jälkeen.

Kaurilan asemalla

Värtsilästä evakuoitua tavaraa Kaurilassa 25.3.1940  SA-kuva

Taustalla näkyvä talo on Yhtyneitten Paperitehtaitten toimihenkilöiden asunto- ja virkatalo. (Virmantalo) Talon, nyt jo purettu, oikealla puolella kulkee Tohmajärveltä Värtsilään kulkeva maantie. Kuvan alareunassa n. sadan metrin päässä oli Kaurilan rautatieasema, joka sekin on purettu ja siirretty yksityisasunnoksi Helsingin Mäntyniemeen.

Virmantalon ja rautatieaseman välinen peltoaukea on täynnä Värtsilän ja Pälkjärven alueilta tuotua evakkotavaraa. Niitä ystävät ja ”kylänmiehet” kävivät pitkälle kesää etsimässä ja pelastamassa parempaan talteen.

Kerrottiin tarinaa, jossa Värtsilässä ennen evakkoa oli oltu kahvikesteillä istuen pehmustetuilla tuoleilla ja yllättäen samat kalusteet olivat istuimina myöhemmin uudessa kahvikestipaikassa Suomen puolella.

Virmantalo oli vielä sotapakolaisten käytössä, kun Hyrsylän mutkaan vangiksi jääneitä asukkaita palautettiin Suomeen.

8.3.2013 Aarre Partanen

39 comments for “Muisto vuodelta 1940

  1. Jopa on hieno muistelu. Kuvassa näkyy tavaraa ihan valtavasti. Kasat ovat korkeampia kuin ensi silmäyksellä arvaisi, mutta ovat ihan parin metrin luokkaa, kun vertaa taustalla olevaan henkilöautoon. Tämän aamuiset pojot lähetän kiitoksin Aarrelle.

  2. Minulla on täällä senkki, joka on tehnyt kaksi kertaa
    tuon matkan. Kaikki osat ovat ehjät ja alkuperäiset. Ensimmäisen
    reissunssa se teki Maaningalle ja toisen Laihialle.

  3. Kiinnitin huomiota tuohon Aarre Partasen kertomuksen viimeiseen kohtaan Hyrssylän mutkan siviilisotavangit. Heidät palautettiin 30.05.1940 Värtsilän kautta yhteensä 1267 henkeä. Sotavankeudessa heitä kuoli 42 henkeä. Aluksi nämä sodanjalkoihin jääneet ihmiset saivat asua kotonaan. Vankileireille heitä alettiin siirtämään 14.02. eli vajaa kuukausi ennen sodan päättymistä.
    Etsin Sotatieteellisen laitoksen julkaisusta TALVISODAN HISTORIA vuodelta 1976 tietoa Hyrssylän mutkan sotavangeista ja ei siellä sanallakaan mainittu tästä tapahtumasta. Se on eräs niitä asioita joista silloinen sota- ja siviilijohto ei mielellään muistele. Toinen minulla oleva kolmiosainen kirja vuodelta 1989 KANSAKUNTA SODASSA ei myöskään tunne Hyrssylän mutkan sotavankeja vaikka molemmissa kirjoissa muutoin sotavankiasiaa käsitelläänkin.

    Yrjö Jylhän runokokoelma talvisodasta KIIRASTULI siellä on LAULU JOESTA
    Taipaleenjoki, Tuonelanjoki-
    niin äiti lauloi ja lapset pirtissä hoki,
    kun suvi saapui ja suvi hiipui,
    mut isä vain yhä viipyi.

  4. Minulla on myös muistoja talvisodan päättymisestä,nämä muistelut on
    Kaustajärveltä.Olin mäenlaskussa kun huomasin ,että Ukonlahdesta
    hiihti sotilasjoukkue meidän rantaa kohti.
    Sotilaat oli väsyneitä ja nälkäisiä,he saivat ruokaa josta ei olut
    puutetta ja sitten sauna ja sitten nukkumaan,oli ahdasta mutta
    mutta kyllä siitä selvittiin.Aamulla he lähtivät jatkamaan komento
    paikalleen.

  5. Ullukassa on mummon piironki, jonka taakse kirjoitetussa osoitteessa mainitaan Kaurila. Jatkosodan aikana ollessamme evakossa, kodin kalusteet, tai ainakin suurin osa niistä, oli siirretty talon kellariin ja sinne johtanut ovi muurattu umpeen. Evakosta palattuamme huomasimme, että muuri oli osittain murrettu, mutta mitään ei oltu viety eikä säretty. Talon sisällä oli kylläkin eletty epäsiististi.

    Erikoinen muisto on mielessäni säilynyt inkeriläisestä pakolaisperheestä, joita asui Lintulassa, ennenkuin heidän piti lähteä takaisin. He olivat kalastajia. Niiden verkoissa oli taitavasti tuohesta tehdyt kohot. Pikku Ierikkaa olivat ilmeisesti ilahduttaneet juuri nuo tuohituotteet, koska muuta en noista pakolaisista muistakaan.

    Lapselle annettakoon anteeksi, että hän ikävöi niitä verkon kohoja enemmän kuin verkot mukanaan vieneitä vieraita.

    Eilisessä TV-ohjelmassa selitettiin, miten Suomi voi romahtaa 15 sekunnissa, jos vihollinen – tai terroristiryhmä – iskee tietojärjestelmään ja sähköihin. Jos niin käy, niin ei taida näkyä maanteillä ja ratapihoilla muuttokuormia.

    Ohjelmassa rauhoiteltiin mieliä sanomalla, että tarvitaan motivaatiota, jos sellaista pääsee tapahtumaan. Minä taas olen sitä mieltä, ettei motivaation puutetta välttämättä ole. Uhkat eivät piile vain valtakuntien rajoilla, vaan myös niiden sisällä. Jossain kammarin pöydän äärellä joku saattaa jo opetella netissä pommia, jonka voi heittää verkkoaidan yli sähkömuuntajan päälle. Jos hän kuuluu johonkin jengiin, on mahdollista suunnitella moneenkin kohteeseen yhtaikainen isku. Toivottavasti olen totaalisesti väärässä.

    Ierikka

  6. Tämä on muisto vuodelta 1946

    Mari-mummon rukki oli tehnyt onnistuneesti evakkomatkan
    Pälkjärven Ilmakasta Laihian Jokikylään, mutta rauhan
    tultua, junassa matkalla Seinäjoelta Hämeenlinnaan, se
    katosi salaperäisesti. Muistan vieläkin mummon murheen
    kun tuo rakas ja tarpeellinenkin sidos entiseen kotikontuun
    kulkeutui teille tietämättömille. Mummo joutui hankkimaan uuden rukin joka ei koskaan kuitenkaan onnistunut täyttämään entisen paikkaa hänen sydämessään.

    Mummo keträsi sillä aikansa, sen jälkeen rukki oli pelkkänä
    koristeena milloin kenenkin huushollissa. Loppujen lopuksi
    se päätyi aittaamme Kaustan mökille.

    Muutama vuosi sitten eräs saarivaaralainen pariskunta
    pistäytyi mökillämme ja teimme yhdessä tupatarkastusta
    tontillamme. Heti kun avasimme aitan oven vieraamme kiinnostui
    Mari-mummon rukista. Hän tunnisti sen oitis pohjalaiseksi
    ja Kurikassa valmistetuksi. Täysin mahdollista, sillä Mari-mummo
    asui uutta rukkia hankkiessaan vielä evakkona pohjanmaalla.

    Saamani tieto rukin valmistuspaikasta on lähentänyt omaakin suhdettani siihen. Toisin sen sisätiloihin jos se vain mahtuisi.

  7. Muistan tuon vuoden 1940 ensimmäisen evakkoon lähdön, jolloin ei edes tiedetty, minne meitä viedään. Isäni, joka oli evakuoimassa Pälkjärven kunnan arkistoja, on myöhemmin kertonut, että vasta saatuaan kunnan arkistot ym. kahdessa umpivaunussa Kaltimon asemalle hän soitti Weli Ruuthille ja kysyi tältä tietoa siitä, minne pälkjärveläiset viedään. Vasta Ruuthilta hän sai tietää, että pälkjärveläisten evakuointikunta tulisi olemaan Maaninka.
    Niinpä sitten alkukeväästä alkoi Maaningan kirkonkylän tienvarsille kerääntyä valtavia röykkiöitä pälkjärveläisten tavaroita, joista evakot päivittäin kävivät etsimässä omaa omaisuuttaan. Pitäjän karjahan oli hajoitettu laajalti Suomen puolelle jääneisiin Kuopion läänin pitäjiin, joista sitten kukin aikanaan etsi saatujen lutteloiden perusteella omiaan.
    Muistissani ei kuitenkaan ole tietoa siitä, että siirtolaisten omaisuutta olisi rosvottu, vaikka siihen olisi ollut mahdollisuus. Sen sijaan toisen evakon ajalta, syksyltä 1944, näitä siirtolaisten omaisuuteen puuttumisia kyllä esiintyi.

  8. Kiitos Aarre kertomuksestasi ja kuvista.Minä olin varmaan näihin
    aikoihin evakkona Virtain Koronkylässä.Me emme joutuneet etsimään
    tavaroitamme näistä röykkiöistä, koska ne tulivat osuusliikkeen
    tavaroiden mukana Tohmajärvelle.Isä oli saanut vuokratuksi
    pienen, puolilahon mökkipahasen, jossa eleltiin kesä -40. Siinä
    asumista ei voinut ajatellakaan ilmojen viilennyttyä ja niin
    muutettiin suutari Hyttisen rakennuttamaan kaksikerroksiseen taloon Tohmajärven asemalla.Asunto oli aivan liian pieni ja
    siinä ei ollut mitään säilytystiloja eikä saunaa, joten
    itsenäisyyspäivänä -40 muutettiin taas vähän isompaan asuntoon.
    Siinä oli saunakin, jota oli ehditty monesti kaivata.Talo sijaitsi aivan aseman koulun vieressä. Siitä kävin sitten pari
    vuotta kansakoulua ennen kuin muutimme takaisin Pussinpohjaan.

  9. Monissa evakkopaikoissa oli myös ystävällisyyttä ja ymmärrystä
    evakkoon joutuneita kohtaan. Äidilleni oli annettu Laihialta
    lehmä lahjaksi evakkojen pois lähtiessä. Heitä oli jopa pyydetty
    jäämään pysyvästi asumaan siihen evakkotaloon. Äitini ei kuitenkaan ollut halunut jäädä niin pitkälle eroon sukulaisista.

  10. Meidän perhe: mummo, Sirkka täti, Arvo setä sekä tätiToini Pulkkinen, joka asui Miikkulammen rannaallaolivat evakossa Pielavedellä. Isä ja setä Toivo ( kaatui 07.03.1940 ) sekä Anni täti olivat sodassa. Serkkupoika Toivo Pulkkinen syntyi Pielavedellä. Olen yrittänyt selvitellä missä talossa Pielavedellä populaatio oli sijoitettuna, mutta en ole saanut selvyyttä asiaan. Olisiko jollakin tietoa ko.asiasta? Eero

  11. Lintusen Erkki. Sain äsken surusanoman. Suistamon tyttö Impi Halt os. Mämmi Koiton kykältä on nukkunut pois. Hän on ollut Teillä 40-luvun alussa piikana, ja oletettavast hoitanut sinuakin. Eero

  12. En kyllä muista Impiä. On hoitanut minua hyvin. Muuten varmaankin muistaisin. Minulla on valokuva, jossa Lintulan väkeä on heinätauolla. Siinä kaksi venäläistä vankia sulassa sovussa toisten kanssa. Taustalla seisoo nuori neitonen, joka äidin antaman tiedon mukaan oli Aino Mämmi. Lieneekö Impin sisar tai muu sukalainen? Sulkuihin olen merkinnyt: likkatyttö.

    Ierikka

  13. Kuule, saattaapi olla että oikea nimi on Aino. Mummoni Lyyli ja ”Impi” pagisivat usein teistäkin. Impi lienee ollut tuolloin 17—18 vuotias. Eero

  14. Aino ja Impi Mämmi ovat sisaruksia.

  15. Ierikka, olen 99%:lla varmuudella mukana, että kuvassa on Impi Mämmi. En tiedä hänen syntymävuottaan, mutta oletan sen olevan +/-1v 1926. Eero

  16. Ierikka, Impin nuorin tyttö asuu Vaasassa ja ketoi että sisaruksista on elossa ainoastaan norin Aino ja hän asuu Joensuussa. Jos haluat, voin kysäistä hänen osoitteen ja nykyisen sukunimen? Eero

  17. Olen kiinnostunut Ainon tapaamisesta. Yhteystiedot olisi kiva saada. Kiitos!

    Ierikka

  18. Tänään tuli 73-vuotta talvisodan päättymisestä.Kunnioitus kaikille veteraaneille sekä sinä aikana eläneille kotirintamajoukoille.

  19. On todella vaikuttava kuva. Hienoa, että tuokin kuva otettu ja talletettu.
    Mikä lie evakuoitikäskyssä käsketty ottaa mukaan?? Vain tärkeimmät tavarat vai koko omaisuus. Jokainen otti varmaankin kaiken mitä ehti.
    Katselen Värtsiä tuhansien kilmometrien päässä ja netit toimii 10 min eurolla jos sitäkään. Kaikkia kommenttejakaan ei ehdi kovin tarkkaan tutkia.Ehkä pikku kommentin ehdin lähettämään.
    Kiitokset Aarnelle kun otit tämänkin muiston ”pöydälle”

  20. Evakkotielle joutuneille eläimille matka oli kova.
    Eräs sukulaiseni oli kuljettanut lehmät Tohmajärvelle
    jalkaisin, mutta lämpimän karjasuojan ja ravinnon puutteen
    vuoksi joutunut myymään ne makkaratehtaalle. Silloinhan
    olivat ne kuuluisat tulipalopakkaset. Edeltävä kesä oli
    ollut erittäin lämmin ja vähäsateinen.

    Vaikka rintamalinjat olivat aluksi Pälkjärvellä tuntuneet
    kaukaisilta, olivat ”Molotovin linnut” käyneet pommittamassa
    Wärsilän tehdasta, lentokenttää ja rautatieasemaa. Pälksaaren
    sotasairaalakin oli saanut SPR:n lipusta huolimatta osansa,
    joten lippu oli täytynyt tervata.

    Äitini ensimmäinen aviomies oli haavoittunut kuolettavasti
    15.3.1940, paikalla oli ollut mm. Einari Tarvainen. Onko hän
    sukua Eero Tarvaiselle?

    Tässä on osa taas lainattu Sulo Niskasen muistelmista.

  21. Maija-Liisa, en tiedä. Antti-vaari oli syntynyt v.1888 Tuupovaarassa,joka silloin kuului Ilomantsiin ja köpötellyt Wärtsilään Käihkölään rengiksi ja aviotui mummon Lyyli Käihkön s.1894 kanssa. Vaarilla näyttää olleen eloonjääneinä velipoikina Heikki s.1875 sekä Olli s.1881 ja siskot Kaisa s.1877 ja Anna s.1883. Isävainaan serkuista ei mitään tietoa. Tietääkseni Olli asusteli Wärtsilässä. Eero

  22. Pääsetkö Tarvaisten sukua taaksepäin eli löytyykö nämä kolme Anttia, 1 Antti syntynyt 15.12.1723 – k 21.05.1791 Eimisjärvi
    2 Antti syntynyt 29.06.1760 – k 08.04.1810 Eimisjärvi
    3 Antti syntynyt 10.11.1787 Eimisjärvi k 11.03.1858 Kaustajärvi.
    Jos löytyy olemme samaa sukuhaaraa Tarvaisia, minä äidin puolelta.

  23. Jep, minulla paperi vuodelta 1968, siinä seisoo näin. Talollinen Antti Tarvainen Eimisjärvi N:o 7 s.28.04 1810 avioliitossa Kaisa Hakkaraisen kanssa. Heillä lapset Maria s.22.2.1838 aviossa Pekka Vatasen kanssa. Konnunniemi N:8 Anna 30.5.1840 Aviossa Mikko Tarvaisen kanssa.Olli s.1842 k.1843 Mikko s.21.4.1844 aviossa Vappu Tarvaisen kanssa. Ompi Antti-vaarin isä. Sitten homma jatkuu Olli s.1847 aviossa Anna Vatasen kanssa. Heilla kuusi lasta. Kustaa s.1850 k.1858 Kaisa s.1852 naimisissa Tuomas Vatasen kanssa Heillä neljä lasta Antti s.5.5 1858 k.Pitkässärannassa v.1900 naimisissa Kaisa Leinosen kanssa.Heillä neljä lasta. Juho s.2.7.1862 aviossa Maria Tarvaisen kanssa. Heillä lapsi Juho. Vataset ja Tarvaiset ovat ”naineet” niin ristii, että häjyä tekeepi. Vaarin Anna sisko oli naimisissa Vatasen kanssa.Ierikka:Ei ihme, että on kirjoiteet:Tulitikkuja nainaamassa.Aihetta kyllä riittää. Eero

  24. Kysymäni Einari Tarvainen vaimonsa Liisan kanssa oli jotain
    sukua äidilleni, luullakseni asuivat samalla Naatselän kylällä.
    Myöhemmin heidän asuinpaikakseen tuli tila Haapajärven rannalla
    Pyhäselässä. Heidän luonaan asui kornetisti Mikko Kempas viimeiset vuotensa. Taisivat olla koko kylä sukua keskenään!

  25. Minulla ei ole Tarvaisista muuta tietoa kuin suora linja isä – poika. Ensimmäinen Tarvainen on Tapani Tarvainen s 1695 – k 1763. Sitten olivat nuo Antit ja nuorimman Antin poika Mikko Tarvainen s 16.07.1823 – k 23.12.1891, hänen poika Olli Tarvainen s 29.05.1867 – k 09.11.1938 ja sitten seuraakin minun äiti Emma.
    Eimisjärveltä lähteneet Tarvaiset varmaankin kytkeytyvät toisiinsa sukusitein jossakin kohdassa sukuluetteloa.

  26. Kalevi, näin varmaan on. Keski-Suomessa Karstulassa on peräti tekniikan tohtori Hannu Tarvainen tehnyt sukututkimuksen. Johtopäätös on: Tarvaiset ovat levinneet idästä. Sukunimi tarkoittaa peuraa tai hirveä, vanhassa suomenkielessä, esim. hirvenhiihto oli ennen tarvaksenhiihto. Viittaan vielä AkseliGallen-Kallelan Tarvapäähän.Lisäksi meillä on oma taivaankappale Taurus. PS. minulla näyttää olevan rompulla Hannun tutkimus vuodelta 2006. Eero

  27. Eero tarvainen,
    Olisin kiitollinen jos voisit mailata minulle tohtori hannu tarvaisen sukututkimuksen.
    Meidän suku on Kutemajärveltä Torppa 20#

  28. Kalevi Tikalle tiedoksi, että Suo-Säätiön kustantama teos ”Tasavallan panttivangit” (Gummerus Kirjapaino Oy Jyväskylä 1990) on Ari Haasion ja Erkki Hujasen tutkimus evakuoimatta jääneiden suojärveläisten vaiheista talvisodan aikana.

  29. Varsin mielenkiintoista. Minun esi- isäni ovat Pielavedeltä. Ts. isäni, isoisäni ja hänenkin isänsä tietääkseni.

  30. Nostanpa esille julkaisun, 6 vuotta sitten on muisteltu vuoden 1940 maaliskuuta.

  31. Onko kellään tietoa misää saksalaiset tarkalleen majaili Kaurilassa 1941

  32. Hei. Antti Tarvainen s.1858 mainittiin aiemmin. Hänellä 4 lasta. Näitä lapsia en löydä mistään. Keitä he olivat? Itse todennäköisesti hänen jälkeläisiään..

  33. Minulla on papitodistus vuodelta 2006..Antti s.5.5.1858.vih.7.4.1878 Kaisa Leinosen kanssa..Lapset:Olli s.1884,Maria s.1887 k.1899.Iida s.12 .8 1891 Anna Kaisa s.1.2.1879 k.1897. Antin kohdalla epävirallinen merkintä. död Pitkäranta 4.6.1900. Tiedot saatu Ilomantsin srk.sta. Tuupovaara kuului silloin Ilomantsiin.

  34. Suurkiitos Eero Tarvainen!! Tämä Iida on juuri etsimäni ihminen. Hän on mummoni äiti, joka kuoli mummoni syntymän jälkeen 1918.

  35. Kiitos. Me olemme kaukaista sukua. Tarvaiset Eimisjärven Kokinvaarasta. Osta minulta Tarvaisten sukukirja ”ShemeikkaTarvainen”möi minulle tyhmälle kaksi. Minä pärjään yhdellä. Olen yrittänyt myydä S. Tuupaiselle ei mokoma osta.

  36. Kirja kyllä kiinnostaisi. Oisko miten tyyris? 🤔

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *