Kaikella on aikansa

taskukello

Aika rientää. Ajankulkua ei voi käsin koskettaa, mutta ajanhampaan työn näkee vaikkapa vilkaistuaan omaa peilikuvaansa. Pian on aika siirtyä talviajasta kesäaikaan. Vanhaan hyvään aikaan talouksissa riitti yksikin kello ajannäyttäjäksi, mutta nykyisin kelloja on kaikissa mahdollisissa laitteissa. Meilläkin on kello joka huoneessa, jopa useitakin kelloja. Siirrettävää riittää.

Huomaan usein sanovani: aika menee kuin siivillä, en ehdi tekemään kaikkea aikomaani, en ainakaan ajallaan. Nykyaika on kiireistä. Tosin odottavan aika on pitkä, se tuntuu matelevan. Aika on tässä ja nyt, mutta sillä on erinomainen taito kullata muistot. Tulevaisuutta ajatellen, olisi hyvä olla aikaa jäljellä, mutta sen aika näyttää.

Vaatteita ostaessani pyrin usein ostamaan jotain ajatonta, ja siten pidentää niiden käyttöikää. Elämää rytmittävät erilaiset aikataulut: lähtö- ja paluuaika. Työaika ja vapaa- aika on hyvä pitää myös erillään. Varataan eläkkeelle jäämisen jälkeen tehtäviä asioita, silloin arvellaan olevan aikaa niille yllin kyllin. Jää aikaa ajanviettoonkin.

Urheilulajeissa on peliaika, aikaa suoritukselle. Joissakin lajeissa otetaan aikalisä. Nopeuslajeissa urheilija alittaa entisen ennätyksen tai hän tulee voittajaksi parhaalla loppuajalla. Formuloissa on aika- ajot. Voitto se on sadasosankin voitto.

Syntyessäni sain itselleni henkilötietoihini merkityn syntymäajan. Se säilyy koko elämänajan samana. Elämä tuo mukanaan muutoksen aikoja. Joskus tuntuu aika olevan kortilla. Jonkin järkyttävän elämänkokemuksen kohdatessa aika kirjaimellisesti pysähtyy paikoilleen. Aika ei silloin kulu eikä juokse. Ajalla on taipumusta parantaa haavat. Toisaalta taas joinakin hyvinä aikoina tunnen eläväni elämäni parasta aikaa.

Kirjallisuudessa ja filmeissä on mahdollista tehdä aikamatka. Onkohan tämä hetki, menneisyys ja tulevaisuus tässä koko ajan läsnä? Matkustetaan aikakoneella. On vain hetki, joka on ikuisuus.

Elämään saattaa mahtua hyvin aikojen lisäksi pula- aikoja tai muutoin kovia aikoja. Sota- aikakin on monilla vielä muistissa, jolloin aika oli armoton.

Nykyaikaa elävänä tarvitsen kellon ja kalenterin. On hyvä tietää, milloin aurinko laskee tai on uudenkuun aika. Syytä on olla selvillä vuorokaudenajoista, viikoista kuukausiin ja vuodenaikoihin. En voi elää ilman kelloani, josta näen sekunnit, minuutit ja tunnit. Elän ajan hermolla.

Kerran aika tiimalasista loppuu, silloin on aika siirtyä ajasta ikuisuuteen.

Maija- Liisa

Share

53 comments for “Kaikella on aikansa

  1. Erkki Lintunen
    5.4.2013 at 18:50

    P.S. Selasin kirjoitustasi ja huomasin unohtuneen asian: kellohan on Neuvostoliitosta, jonka aika on pysähtynyt. Kremlin kellot paukuttavat nyt Venäjän aikaa. Anna siis kellon olla rauhassa. Se on aikansa näyttänyt eikä enää ilkeä palata ajan näyttäjäksi. Punastelee vielä menneiden aikojen vuoksi.

    Mutta on se kello arvokas museotavara!

    Ierikka, joka tänään kävi tankkaamassa Venäjän Värtsilässä.

  2. Maija- Liisa
    5.4.2013 at 20:25

    Tämä kello on tosiaan Neuvostoliiton ajoilta oleva
    keräilyesine. Saattaisi se suostua käymään Suomenkin aikaa,
    mutta emme ole sitä vetäneet, siinähän ei ole patteria,
    joka hoitaisi ajassa pysymisen.

    Venäjä ei tainnut siirtyä kesäaikaan, lienee aikaero 2 tuntia?
    Olisi itselläkin viisumin hankkiminen ajankohtainen.

  3. Evakko
    5.4.2013 at 22:06

    Yksi tunti on nyt aikaero kun me siirryttiin kesäaikaan. Torstaina kävin tankilla ja Ruskealan kirkolla kahvilla.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *