Kahden linja-autollisen verrran Värtsilä-seuran väkeä Helsingistä kävi 10. elokuuta 1974 istuttamassa muistopuun, hopeakuusen, Värtsilän kunnantoimiston edustalle.
Mitä lienee puulle tapahtunut, tienneekö kukaan, istutuspaikallaan se ei enää ole meitä tuosta tapahtumasta muistuttamassa.
Pääkaupunkiseudun värtsiläiset lienevät hetikohta muistelleet vierailuaan tällaisen kronikan muodossa. Sain tekstin käyttööni Ulla Tuuliluodolta, ja arvelen sen olevan lähtöisin Hilkka Malmin kynästä. Aivan varmaa tietoa tekijästä ei ole. Teksti on tässä siinä muodossa kuin on alkuaan kirjoitettukin, ilman lausejakoa ja ilman välimerkkejä. Lienee tekijä ajatellut sen esittäjän tauotuksin ja painotuksin vain kuultavaksi eikä luettavaksi.
Nyt Sinä Värtsin lukija voit käyttää luovuuttasi ja eläytyä lukiessasi, panna paikoilleen painot, tauot ja luoda tunnelman.
Hopeakuusi on istutettu. Vasemmalla Värtsilän kunnan luottamushenkilöitä. Puhumassa kuusen äärellä hallitusneuvos Kasanen.
Hyvät värtsilän herrat ja rouvat
teitä kaikkia kiittäen
temme retken tässä uudelleen
kotiseutuun kun kaipuumme meidät toi
sinne värtsilään rajan pintaan
niin taivaskin kanssamme karkeloi
retken teimme myös halpaan hintaan
kas kun paikkakunnalla vallitsee
vielä voimakas talkoohenki
kunnanhallitus vieraitaan hallitsee
ollen itse nyt vieraiden renki
oli huolella harkittu hetket nuo
mitä tehdään kun perille tullaan
siitä vaan sitten vanhustentalon luo
jossa käydäänkin kahviin ja pullaan
majapaikat ja sitten saunomaan
sitten kirkolle soppaa syömään
sieltä seuramme kuusta istuttamaan
sitten paremmin kättä lyömään
mentiin juhlatalaolle juhlimaan
oli ohjelmaa monenmoista
oli puheet ja soitot paikallaan
runonlausuntaa suuremmoista
yksinlaulu ja tanssin taiturit
kuka heistä sen kilpailun voitti
heitä säesti pk:n pelimannit
tippavaara taas suutansa soitti
no sitten jo päästiinkin tanssihin
parit pyörivät lattialla
ja paikkoja riitti kuitenkin
vaikka väki oli kaikkialla
piha täynnä ja porstua pullollaan
puhvettikin kuin nuijalla lyöty
oli kiiltävä lattia kallellaan
sillä oltiinhan vasta syöty
valot välkkyivät vastaisen värtsilän
tuolla notkelman toisella puolen
rajan rikkoissa syntymäpitäjän
piti peukalo siitä näet huolen
nyt kuitenkin kaukaa katsella sai
yli rajan seutua siellä
jossa vietettiin ensi lauantai
taikka kuljettiin koulutiellä
ne tunteet tietää jo toinenkin
vieras muualta tänne tullut
miten herkkänä sykkivin sydämin
tuumiit: tuolla on kotini ollut
sitten kohta jo koittikin sunnuntai
kuka missäkin vietti yönsä
moni perhe myös meistä yövieraan sai
moni meistä sai löysätä vyönsä
oli kirkolle katettu kahvit taas
siellä herkut sai martoilta maistaa
joka perhe taas kotonaan kahvia kaas
eikä voinut siellä herkkuja laistaa
perhekirkko myös meille mieleen jäi
isä poika kun tekstiä luki
monen silmässä silloin kyynel käi
sanat kauniiks kun kasanen puki
kukat laskettiin kunniaks kaatuneen
lähiomaisen taikka vain tutun
tuo hetki sai silmään taas kyyneleen
se hiljenemään sai jutun
taas tehtiin kai päivän tärkein työ
kun marttojen herkkuja syötiin
taisi katketa monelta mieheltä vyö
vielä evääksi piirakat myötiin
tuli tutuksi kunnanhallitus
ja sen hiivatin herttaiset rouvat
ihan jäi tuonne syömmeen kuin kuiskutus
lähe käymään taas kohta kun jouvat
sitten siitä jo siirryttiin autoihin
rajaluutnantti joukkoa johti
kertoi kuinka voi joutua rautoihin
valokuvaten vain rajaa kohti
no asemalla seistiin tietenkin
jossa päällikkö kertoili meille
sen toiminnan mielenkiintoisen
eikä kahta värtsilää rautateille
niinpä niirala nimensä antaa sai
suomen värtsilän asemalle
se peukalonpitäjää miellytti kai
jäihän vanhempi vasemmalle
vuoden rajamies vei meitä eteenpäin
ihan paaluille rajan pintaan
siinä vanhan aseman nyt eessäin näin
ja se oudon tunteen sai rintaan
siellä vartijat vahtivat tornissaan
se oli heille niin tuttua työtä
oli hauska kun lensmanni tosissaan
oli ollut näin seuralle myötä kiitos!
sieltä jatkoi joukkomme taivaltaan
pitkin sääperin raja-aitaa
sieltä bussi ei selvinnyt kuitenkaan
koska tie oli kurjaa ja kaitaa
nähtiin sirpin ja vasaran kilvet nuo
jossa proletaarit kutsutaan yhteen
sekä mutkassa leijonakilpemme tuo
jossa rajakierros tulikin täyteen
sitten kiireesti vanhustentalolle taas
vielä lähtökahvia juomaan
monet kupposet seuramme sisäänsä kaas
kiitti häipyi taas herran huomaan
olen oppinut runon rytmin kansainvälisessä runoillassa vieraskielisiä runoja kuunnellessa. tässä runossa on rytmiä jokaiselle omansa ilman kehoitusta: vedä henkeä välillä.
Niin on hyvä runo, että meinaa itse pääasia jäädä huomiotta. Eli mihin kuusi on kadonnut. Ehkä joku tietää. Ainakin nykyisellään myyrät pitävät huolen ettei pihassa kasvateta heihää kummenpaa.
Etevan Runonikkarin kynästä tuo tarina kyllä on lähtöisin. Ihan valmis sävellettäväksi. Käy tuollaisenaan jenkan tempoon. Kokeilkaa vaikka
Minulta ei ole kuusi kadonnut mutta sitä vastoin kaipailen paria vanhaa valokuvaa Kemien mäeltä.
Osuusliike Sisä-Karjalan pitkähkön puisen liiketalon kuvaa sekä Talluksen talon kuvaa joka olisi otettu ennen kuin Kuikan Kauko talon osti ja remontoi sen rumaksi liike ja asuin rakenukseksi.Me olemme kaksi erikertaa asuttu Talluksen talossa mutta äiti ei ole huomannut taloa kuvata vaikka meillä on ollut aina jonkilainen kamera.
Terveisi
Liisa Timonen