Näyttää olevan ihan kunnon tekstiä.
Mie en vain saanut selvää. On niin
pientä pränttiä. Voisko sitä suurentaa
tai tummentaa.
Kalle,
työkaluista vaan zoomaus vaikka 200%,
niin johan näkyy.
Kallelle ja miksei muillekin vielä helpompi tapa:
Ctrl näppäin pohjaan ja hiiren rullasta pyöritys
takaisin normaalikokoon pääsee:
Ctrl näppäin pohjaan ja painetaan 0 näppäintä
Nyt pitäisi muistaa ja osata siirtää kellon viisareita kesään päin. Sillä vuorokauden vaihteessa alkaa kesäaika, vaikka lunta onkin ihan talveksi asti.
Tasan 22 vuotta sitten pääsiäisaamuna, 31.3.1991, menin Ullan ja anopin kanssa Värtsilän kirkkoon. Kun tulimme kellotapulin luo, alkoi kirkosta kuulua loppuvirren veisuu. Kellomme oli jäänyt siirtämättä kesäaikaan.
Seuraavana päivänä, 2. pääsiäispäivänä 1.4.1991, piispa Kalevi Toiviainen asetti minut kirkkoherran virkaan. Minut siirrettiin Värtsilän aikaan, ja se jatkuu: eilen aloitimme asumisen Ullukassa, evakkoajan jälkeen.
Ierikka
Onhan tuo teidän ”Ullukka” yksi Värtsilän upeinpia asuinpaikkoja!
Siinä viereisen lahdukan pohjassa on myös venepaikkani ja kesällä taas sinne ison Kaustajärven ahvenen pyyntiin!
Rajavartiosto hyvää hyvyyttään on myöntänyt minulle vyöhykeluvat siellä kalastukseen!
Pääsiäisyön messu Tohmajärven kirkossa. Tuntui ylösrakentavalta, kun kuoro lauloi koko sen ajan, kun pääsisäiskynttelistä sytytettiin kirkon muut kynttilät: ”Kristus nousi kuolleista, kuolemallaan kuoleman voitti”. Ei ollut kiirettävä. Annettiin laulun valloittaa mielen. Seurakuntakin yhtyi vähitellen kuoron lauluun.
Nuorille oli annettu runsaasti tehtäviä. Messu on yhteinen ja yhdessä toimitettu juhla.
Katsoin kellosta, kuinka kauan messu kesti. 2 tuntia 10 minuuttia, klo 23 – 1.10. Siirsin nimittäin kellon kaikessa hiljaisuudessa kesken messun kesäaikaan.
Se mistä annan pyyhkeitä talouspäällikölle, on huono kuuluvaisuus. Niin Värtsilän kuin Tohmajärvenkin kirkoissa ei saanut puheista selvää. Eikä se johtunut vain nopeasta temposta, sanojen loppuosien nielemisestä, vaan nimenomaan kovaäänisten kehnosta tehosta. Vanhempi väki, minä mukaan lukien, ei päässyt kunnolla kuulovaltakuntaan. Silmille oli kyllä tarjolla sitäkin enemmän, ja kuoro lauloin kuin enkelit.
Yömessun jälkeen nukahdin muutamaksi tunniksi. Sitten avasin radion ja astuin Espoon vanhaan kirkkoon. Todellakin astuin sisälle. Sillä kuulovaltakunta tunkeutui ihan nähtäväksi.
Ensin messun alussa hätkähdin, kun alkoi kuulua rumpujen pauketta. Sitten ymmärsin. Siinä Mooseksen ja Aaronin sisar Mirja iloitsee yhdessä muiden naisten kanssa, kun olivat pelastuneet meren sylistä rannalle pakomatkalla pois orjuudesta. Uuden liiton messu otti vauhtia vanhan liiton ajasta. Se oli hieno ja upea oivallus ja syvästi teologinen.
Piispa Tapio Luoma puhui saarnassa ihmettelystä. Hän viittasi monenlaisiin puheisiin kirkon vioista ja puutteista. Mutta kehotti kirkkoa ihmettelemään Jumalan suunnitelmien toteutumista. Uskonsa menettäneillekin hän suositteli ihmettelyä.
Puhe meni suoraan korvien väliin ja sydämen pohjaan. Olen ilmoittanut teolgimatrikkelissa harrastuksekseni keinutuolifilosofian ja Pyhän Kolminaisuuden ihmettelyn.
Saarnan jälkeen Espoon kirkossa oli aikaa lausua messuun tarkoitettu Nikean uskontunnustus, jonka seurakuntalaiset löytävät virsikirjan lopusta.
Kastettujen, avioliittoon kuulutettujen ja kuolleiden nimet luettiin ennen esirukousta, ja sitten rukouksessa heidät vietiin Jumalan eteen. Se olisi suositeltavaa kaikkiin kirkkoihin. Siis ensin ilmoitus ja sitten esirukous.
Tämän vuotisen pyhän kolmen päivän juhlan aikana olen ehkä liiaksikin kiinnittänyt huomiota siihen, miten messut on suunniteltu etukäteen, miten tehtäviä on jaettu ja miten niitä on hoidettu. Samalla olen tietenkin myös saanut sitä, mitä on tarjottu: hyvän Jumalan siunausta,ylösrakentumista.
Minut on Sanalla ja aterialla ravittuna ihmettelemään. Uskonharjoituksestani en voi erityistä kertoa. Epävarmuutta ja epäilyäkin siihen sisältyy. Mutta olen saanut piispallisen luvan vain ihmetellä.
Kiitos Eiralle, että painoit Värtsiin oman piispamme pääsisäiskirjeen ”Hehkuvan sydämen into”!
Näyttää olevan ihan kunnon tekstiä.
Mie en vain saanut selvää. On niin
pientä pränttiä. Voisko sitä suurentaa
tai tummentaa.
Kalle,
työkaluista vaan zoomaus vaikka 200%,
niin johan näkyy.
Kallelle ja miksei muillekin vielä helpompi tapa:
Ctrl näppäin pohjaan ja hiiren rullasta pyöritys
takaisin normaalikokoon pääsee:
Ctrl näppäin pohjaan ja painetaan 0 näppäintä
Nyt pitäisi muistaa ja osata siirtää kellon viisareita kesään päin. Sillä vuorokauden vaihteessa alkaa kesäaika, vaikka lunta onkin ihan talveksi asti.
Tasan 22 vuotta sitten pääsiäisaamuna, 31.3.1991, menin Ullan ja anopin kanssa Värtsilän kirkkoon. Kun tulimme kellotapulin luo, alkoi kirkosta kuulua loppuvirren veisuu. Kellomme oli jäänyt siirtämättä kesäaikaan.
Seuraavana päivänä, 2. pääsiäispäivänä 1.4.1991, piispa Kalevi Toiviainen asetti minut kirkkoherran virkaan. Minut siirrettiin Värtsilän aikaan, ja se jatkuu: eilen aloitimme asumisen Ullukassa, evakkoajan jälkeen.
Ierikka
Onhan tuo teidän ”Ullukka” yksi Värtsilän upeinpia asuinpaikkoja!
Siinä viereisen lahdukan pohjassa on myös venepaikkani ja kesällä taas sinne ison Kaustajärven ahvenen pyyntiin!
Rajavartiosto hyvää hyvyyttään on myöntänyt minulle vyöhykeluvat siellä kalastukseen!
Pääsiäisyön messu Tohmajärven kirkossa. Tuntui ylösrakentavalta, kun kuoro lauloi koko sen ajan, kun pääsisäiskynttelistä sytytettiin kirkon muut kynttilät: ”Kristus nousi kuolleista, kuolemallaan kuoleman voitti”. Ei ollut kiirettävä. Annettiin laulun valloittaa mielen. Seurakuntakin yhtyi vähitellen kuoron lauluun.
Nuorille oli annettu runsaasti tehtäviä. Messu on yhteinen ja yhdessä toimitettu juhla.
Katsoin kellosta, kuinka kauan messu kesti. 2 tuntia 10 minuuttia, klo 23 – 1.10. Siirsin nimittäin kellon kaikessa hiljaisuudessa kesken messun kesäaikaan.
Se mistä annan pyyhkeitä talouspäällikölle, on huono kuuluvaisuus. Niin Värtsilän kuin Tohmajärvenkin kirkoissa ei saanut puheista selvää. Eikä se johtunut vain nopeasta temposta, sanojen loppuosien nielemisestä, vaan nimenomaan kovaäänisten kehnosta tehosta. Vanhempi väki, minä mukaan lukien, ei päässyt kunnolla kuulovaltakuntaan. Silmille oli kyllä tarjolla sitäkin enemmän, ja kuoro lauloin kuin enkelit.
Yömessun jälkeen nukahdin muutamaksi tunniksi. Sitten avasin radion ja astuin Espoon vanhaan kirkkoon. Todellakin astuin sisälle. Sillä kuulovaltakunta tunkeutui ihan nähtäväksi.
Ensin messun alussa hätkähdin, kun alkoi kuulua rumpujen pauketta. Sitten ymmärsin. Siinä Mooseksen ja Aaronin sisar Mirja iloitsee yhdessä muiden naisten kanssa, kun olivat pelastuneet meren sylistä rannalle pakomatkalla pois orjuudesta. Uuden liiton messu otti vauhtia vanhan liiton ajasta. Se oli hieno ja upea oivallus ja syvästi teologinen.
Piispa Tapio Luoma puhui saarnassa ihmettelystä. Hän viittasi monenlaisiin puheisiin kirkon vioista ja puutteista. Mutta kehotti kirkkoa ihmettelemään Jumalan suunnitelmien toteutumista. Uskonsa menettäneillekin hän suositteli ihmettelyä.
Puhe meni suoraan korvien väliin ja sydämen pohjaan. Olen ilmoittanut teolgimatrikkelissa harrastuksekseni keinutuolifilosofian ja Pyhän Kolminaisuuden ihmettelyn.
Saarnan jälkeen Espoon kirkossa oli aikaa lausua messuun tarkoitettu Nikean uskontunnustus, jonka seurakuntalaiset löytävät virsikirjan lopusta.
Kastettujen, avioliittoon kuulutettujen ja kuolleiden nimet luettiin ennen esirukousta, ja sitten rukouksessa heidät vietiin Jumalan eteen. Se olisi suositeltavaa kaikkiin kirkkoihin. Siis ensin ilmoitus ja sitten esirukous.
Tämän vuotisen pyhän kolmen päivän juhlan aikana olen ehkä liiaksikin kiinnittänyt huomiota siihen, miten messut on suunniteltu etukäteen, miten tehtäviä on jaettu ja miten niitä on hoidettu. Samalla olen tietenkin myös saanut sitä, mitä on tarjottu: hyvän Jumalan siunausta,ylösrakentumista.
Minut on Sanalla ja aterialla ravittuna ihmettelemään. Uskonharjoituksestani en voi erityistä kertoa. Epävarmuutta ja epäilyäkin siihen sisältyy. Mutta olen saanut piispallisen luvan vain ihmetellä.
Kiitos Eiralle, että painoit Värtsiin oman piispamme pääsisäiskirjeen ”Hehkuvan sydämen into”!
Ierikka