Johan nyt jotakin!!! Onko Värtsilän koulu oikea ”taidelukio”? Eihän sellaisia pitäisi syrjäkylillä olla? Nehän ovat keskityksen tuotteita, sellaiset koulut!
Vaan eivät ole tällaiset koulut vain vahvoissa isäntäkunnissa! Niinkuin kuvista näemme! Kiitos, että me elämän jatkoluokkalaisetkin saamme nauttia koululaistemme kauniista luomuksista!
Eivät ole pakolla teetettyjä! On oltu intoa täynnä. Ihan tekemisen intohimoa! Oma osuutensa on varmasti myös innostavilla opettajilla!
Hyvää lukukauden loppupuolta opettajille ja oppilaille – ja keittäjälle!
Ierikka
Aivan upeita töitä!
No, kyllä taas koululaiset ilahduttivat!
Kylläpäs taas osasivat – eikä taida olla aprillia. MOIMOI
Taas valo pimeyden voittaa,
EU-tirektiivitkään ei voi sitä muuttaa.
Siirytty on taas kesä aikaan,
viisareiden siirolla ei voi sitä korjata lainkaan.
Aurinko kulkee omaa rataa,
sen aikataulua ei voi muuttaa.
Ovatpa kauniita töitä! Niin keväisen ihania. Kyllä Värtsilän koulusta löytyy luovuutta ja taitoa!
Kiitos oppilaiden oivalluksista!
Nuo jos mitkä tuovat pääsiäistunnelmaa.
Hienoja töitä!Kiitos kuvista mutta kuinka on mahdollista että ikkunan läpi näkyvät kuusiaidan kuuset ovat noin suuria?
Vuokolla on nähtävästi joku suurentava objektiivi.Älä vaan kuvaa ihmisiä samalla putkella,vanhentaa vielä!
Olen vain harrastelija valokuvaaja ja otan kuvia ihan tavallisella digikameralla; käytössä siis ei ole mitään suurentavia objekteja. Olisikohan siitä jo jokunen vuosi tai vuosikymmen aikaa, kun jore on katselllut kuusia luokan ikkunasta? Komeiksi kuusiksi aidanteen puut ovat kasvaneet.
Täällä Etelä-Hämeessä Pitkäperjantai (19.4.-19) valkeni kirkkaan auringon saattelemana. Auringonpaiste tuntui oudolta, kun muistikuviini liittyy ajatus, että Pitkänäperjantaina aina on huono ilma. Vähintäänkin on harmaata ja synkkää, usein myös sataa, mutta jopa lumi- ja räntätuiskut ovat kuuluneet Pääsiäisen odotukseen ja nimenomaan Pitkäperjantain muistoihin. Lapsena minulle Pitkäperjantain sateista sanottiin, että ”taivas itkee Jeesuksen kärsimyksistä”.
Nyt on jo iltapäivä ja taivas on ”tutun ja turvallisen” harmaa, niinkuin muka vain Pitkänäperjantaina kuuluukin olla.
Lisään tähän Pitkäperjantaipäivään sopivan iki-ihanan Oiva Paloheimon ”pääsiäissaarna-runon”, Jeesus äidissä itkee:
Kirkkotiellä
Kuusivuotias poika ja äiti,
huntua kantain,
kirkosta kotihin käyvät,
kirkosta kotihin.
Päivä on pilvinen,
sillä pitkänäperjantaina
päivä on pilvinen.
Äitinsä kirjaa kantaa
poika ja omiaan miettii.
”Äiti”, hän äkkiä kysyy,
”onko se sama Jeesus?”
”Mitenkä?” – ”Jouluna, äiti,
muistatko, myös oli Jeesus,
sellainen pieni aivan,
eikä hän itkenyt yhtään,
seimessä heinillä nukkui
eikä itkenyt yhtään.
Onko se sama Jeesus,
joka on ristinpuulla
– tällä tavalla, äiti?”
”On, hän on se sama Jeesus.”
Päivä on pilvinen,
sillä pitkänäperjantaina
päivä on pilvinen.
Äitinsä kirjaa kantaa
poika ja omiaan miettii.
”Kirkossa sanottiin, äiti,
että se toinen Jeesus
yrttitarhassa itki.
Ja sitten ne sotamiehet
tulivat sinne, ja sitten
ne veivät hänet ja löivät
nauloilla ristinpuulle
– tällä tavalla, äiti.
Löivät. Varmaan se koski,
varmaan se kovin koski,
sillä hän huusi isää ja itki…
Äiti, hän itkee nytkin,
kuuletko, koko ajan?”
”Mitenkä,? Missä itkee?”
”Sinun kohdallas aivan
kuuluu se itku, äiti.”
”Minun?” Vavahdus puistaa
äitiä niin kuin lyönti.
”Minun? eikö se itku sitten
sinulle, sinussa itke?”
”Ei, se ei itke tässä.
Jeesus heinillä nukkuu
eikä hän itke yhtään.”
Päivä on pilvinen,
sillä pitkänäperjantaina
päivä on pilvinen.
Äitinsä kirjaa kantaa
syytön, huoleton poika
ja nauraa lintua, nauraa…
Varpunen hyppii tiellä,
hyppii… Oi, miten kevyt!
Jeesus äidissä itkee.
Hyvää Pääsiäisen aikaa kaikille
Kiitos Sinikka. Hyvä kun joku muistuttaa myös Värtsin sivulla, että on pääsiäinen. Tuosta runostako lie syöpynyt mieliin Pitkäperjantain pilvisyys. En tiedä. Parhaita pääsiäisrunoja tuo Paloheimon Kirkkotiellä.
Liperissä on yleensä pääsiäisen alla kirkossa tilaisuus ”Runoja ja musiikkia”. Silloin kuulemme myös tuon Paloheimon runon. Olisin pettynyt jos sitä ei kuulisi.
Johan nyt jotakin!!! Onko Värtsilän koulu oikea ”taidelukio”? Eihän sellaisia pitäisi syrjäkylillä olla? Nehän ovat keskityksen tuotteita, sellaiset koulut!
Vaan eivät ole tällaiset koulut vain vahvoissa isäntäkunnissa! Niinkuin kuvista näemme! Kiitos, että me elämän jatkoluokkalaisetkin saamme nauttia koululaistemme kauniista luomuksista!
Eivät ole pakolla teetettyjä! On oltu intoa täynnä. Ihan tekemisen intohimoa! Oma osuutensa on varmasti myös innostavilla opettajilla!
Hyvää lukukauden loppupuolta opettajille ja oppilaille – ja keittäjälle!
Ierikka
Aivan upeita töitä!
No, kyllä taas koululaiset ilahduttivat!
Kylläpäs taas osasivat – eikä taida olla aprillia. MOIMOI
Taas valo pimeyden voittaa,
EU-tirektiivitkään ei voi sitä muuttaa.
Siirytty on taas kesä aikaan,
viisareiden siirolla ei voi sitä korjata lainkaan.
Aurinko kulkee omaa rataa,
sen aikataulua ei voi muuttaa.
Ovatpa kauniita töitä! Niin keväisen ihania. Kyllä Värtsilän koulusta löytyy luovuutta ja taitoa!
Kiitos oppilaiden oivalluksista!
Nuo jos mitkä tuovat pääsiäistunnelmaa.
Hienoja töitä!Kiitos kuvista mutta kuinka on mahdollista että ikkunan läpi näkyvät kuusiaidan kuuset ovat noin suuria?
Vuokolla on nähtävästi joku suurentava objektiivi.Älä vaan kuvaa ihmisiä samalla putkella,vanhentaa vielä!
Olen vain harrastelija valokuvaaja ja otan kuvia ihan tavallisella digikameralla; käytössä siis ei ole mitään suurentavia objekteja. Olisikohan siitä jo jokunen vuosi tai vuosikymmen aikaa, kun jore on katselllut kuusia luokan ikkunasta? Komeiksi kuusiksi aidanteen puut ovat kasvaneet.
Täällä Etelä-Hämeessä Pitkäperjantai (19.4.-19) valkeni kirkkaan auringon saattelemana. Auringonpaiste tuntui oudolta, kun muistikuviini liittyy ajatus, että Pitkänäperjantaina aina on huono ilma. Vähintäänkin on harmaata ja synkkää, usein myös sataa, mutta jopa lumi- ja räntätuiskut ovat kuuluneet Pääsiäisen odotukseen ja nimenomaan Pitkäperjantain muistoihin. Lapsena minulle Pitkäperjantain sateista sanottiin, että ”taivas itkee Jeesuksen kärsimyksistä”.
Nyt on jo iltapäivä ja taivas on ”tutun ja turvallisen” harmaa, niinkuin muka vain Pitkänäperjantaina kuuluukin olla.
Lisään tähän Pitkäperjantaipäivään sopivan iki-ihanan Oiva Paloheimon ”pääsiäissaarna-runon”, Jeesus äidissä itkee:
Kirkkotiellä
Kuusivuotias poika ja äiti,
huntua kantain,
kirkosta kotihin käyvät,
kirkosta kotihin.
Päivä on pilvinen,
sillä pitkänäperjantaina
päivä on pilvinen.
Äitinsä kirjaa kantaa
poika ja omiaan miettii.
”Äiti”, hän äkkiä kysyy,
”onko se sama Jeesus?”
”Mitenkä?” – ”Jouluna, äiti,
muistatko, myös oli Jeesus,
sellainen pieni aivan,
eikä hän itkenyt yhtään,
seimessä heinillä nukkui
eikä itkenyt yhtään.
Onko se sama Jeesus,
joka on ristinpuulla
– tällä tavalla, äiti?”
”On, hän on se sama Jeesus.”
Päivä on pilvinen,
sillä pitkänäperjantaina
päivä on pilvinen.
Äitinsä kirjaa kantaa
poika ja omiaan miettii.
”Kirkossa sanottiin, äiti,
että se toinen Jeesus
yrttitarhassa itki.
Ja sitten ne sotamiehet
tulivat sinne, ja sitten
ne veivät hänet ja löivät
nauloilla ristinpuulle
– tällä tavalla, äiti.
Löivät. Varmaan se koski,
varmaan se kovin koski,
sillä hän huusi isää ja itki…
Äiti, hän itkee nytkin,
kuuletko, koko ajan?”
”Mitenkä,? Missä itkee?”
”Sinun kohdallas aivan
kuuluu se itku, äiti.”
”Minun?” Vavahdus puistaa
äitiä niin kuin lyönti.
”Minun? eikö se itku sitten
sinulle, sinussa itke?”
”Ei, se ei itke tässä.
Jeesus heinillä nukkuu
eikä hän itke yhtään.”
Päivä on pilvinen,
sillä pitkänäperjantaina
päivä on pilvinen.
Äitinsä kirjaa kantaa
syytön, huoleton poika
ja nauraa lintua, nauraa…
Varpunen hyppii tiellä,
hyppii… Oi, miten kevyt!
Jeesus äidissä itkee.
Hyvää Pääsiäisen aikaa kaikille
Kiitos Sinikka. Hyvä kun joku muistuttaa myös Värtsin sivulla, että on pääsiäinen. Tuosta runostako lie syöpynyt mieliin Pitkäperjantain pilvisyys. En tiedä. Parhaita pääsiäisrunoja tuo Paloheimon Kirkkotiellä.
Liperissä on yleensä pääsiäisen alla kirkossa tilaisuus ”Runoja ja musiikkia”. Silloin kuulemme myös tuon Paloheimon runon. Olisin pettynyt jos sitä ei kuulisi.
Hyvää pääsiäistä