Pääsiäisvieraat

paasiaisvieraat

Tiesin tyttöni tulevan
mieluisensa mies muassaan.
Harmaa arkeni hajosi
ilon pikku pisaroiksi.
Ilo innoksi isoni,
pani puhtia elohon.
Seitit seiniltä sivalsin,
paikat pesin puhtahiksi.
Pullat leivoin, piiraat paistoin,
herkkuruuatkin rakensin
pääsiäiseks`pöytään panna
vuotetuille vierahille.

Ruualle kun rupesimme,
tiput tanssi pöydän päällä,
keltakukkaset kukoisti.
Hymy hersyi, nauru raikui,
puhe pulppusi purona.

Ohi pian onnen aika,
työ kun kutsuvi tykönsä.
Pois vei tytön, pois myös pojan,
vilkuttivat viimeiseksi.
Tuolit tyhjät,petit poissa.
Ikävä on ikkunoissa,
kaiho kaikissa kaluissa.
Huoneet huokuu hiljaisuutta,
hiljaisuutta mieli mummon.

Share

Post navigation

10 comments for “Pääsiäisvieraat

  1. Maija- Liisa
    6.4.2013 at 8:43

    Kaunistunnelmainen runo! Kuvaa hyvin mieluisat vieraat.

  2. Päivi K.
    6.4.2013 at 8:44

    Siinäpä oli hienosti ilmaistuna meidän monien mummeleiden fiilikset! Näitä rakkaita tulijoita odotetaan, heidän seurastaan iloitaan ja haikeuden tuntein heidät saatetaan kohti omaa arkeaan. – Mutta onpa meillä tallella mieluisat muistot!

  3. Mirja Pusa
    6.4.2013 at 8:57

    Mepä emme päässeet samanlaiseen tunnelmaan pääsiäisenä, vaikka luulen, että espoolaisetkin tulevat ennen kesää, jos työ antaa myöten. Mutta mepä ponkasemme Kuopioon ensin
    Mike

  4. Erkki Lintunen
    6.4.2013 at 9:42

    Tämä aamu oli kelju. Nousin vuoteesta. Jätin vaimon uneksimaan. Ruokin Ellinooran. Keitin kahvit. Voitelin 30-prosenttisen aleleivän. Kävelin Elisan luo. Näppäilin sitä, niinkuin ennenkin. Ei puhunut, ei pukahtanut. Kutitin edestä ja sivuilta, kaikkia kohtia, jotka vähänkin olivat koholla. Ei mitään. Oli vaiti kuin mykkä.

    Painoin näpykkää nolla, jossa pystyviiva halkaisee kehän. Tuli hiljaisuus. Olkoon mokona Elisa, ajattelin. Vaan en malttanut kauan olla olossani. Painoin samaa nappulaa. Elisa alkoi suhista. Ahaa! Jo taitaa herätä! Ja niin heräsi – hitaasti heijastui silmissä heijastus, se Lissun.

    Rohkenin näppäillä Elisaa lisää. Ja hei, sieltä se Irene lyyritteli iloa isoa ja kaipuuta kaihoisaa.

    Vaimo oli sillä välin lähtenyt hiihtämään jäälle. Ellinoora näytti pöyriskelevän hangella onnellisena. – Menin keittiöön. Keitin toisen kupin kahvia ja popsin suuhuni Tyttöjen kaupasta ostamiani herkkuja. Ja muistin kassalla tapaamaani viehättävää venakkoa, jolla oli kaulassaan krusifiksi. Lausuin hänelle: ”Xristos vaskresen, vaistui vaskreesen!” Hän hymyili iloisesti vastaan. Kehuin Sortavalan ortodoksisen kirkon kuoroa. Hän myönsi, että se laulaa kuin enkelikuoro.

    Mutta palataan jutun puoliväliin. Kiitos, Irene! Olet taitava runon riimittäjä. Runoon istuu yhtä hyvin ilo kuin kaipuukin. Niitä yhdistää kiitollisuus. Tai syvemmin sanottuna: ihmettely.

    Ierikka

  5. Erkki Lintunen
    6.4.2013 at 9:59

    Avasin allakan. Huomasin, että tänään on Konstan kastepäivä. Taivaan Isän siunausta kummipojalle!
    Iloa Päiville ja Hannulle!

    pater F.

  6. Lissu
    6.4.2013 at 10:35

    Ja eilen vietti nimipäiväänsä runon kirjoittaja. Myöhästyneet onnittelut Irenelle!

  7. Päivi K.
    6.4.2013 at 10:43

    Kiitos, isä – Erkki! Tuolloin, 17 vuotta sitten, oli kevät huomattavasti pitemmällä. Me vanhemmat ja kastelapsi olimme myöhästyä kirkosta, kun auto tarttui runsaaseen sohjoon. Onneksi sisarukset olivat jo kirkolla ja tiesivät kertoa, että päähenkilökin on tulossa.

  8. 6.4.2013 at 11:04

    Läsnä kesän hehku
    lapset loiskivat vedessä
    riemunkiljahdukset kaikuvat rantakallioista
    saunan savu väreilee ilmassa.

    Isoäidin viipyilevä askel kasvimaalla
    – helteen hidastama.
    *
    Olen merkinnyt tämän Anja Porion runon
    Muistojeni kirjaan elokuussa 2000, sen jälkeen
    kun auton perävalot vilkuttivat Kiv’sillan
    suolla.

  9. Pussinpohjan Masa
    6.4.2013 at 13:06

    Irene,hyvä!
    Eipä voi enää paremmin kuvata odottamisen onnea,rakkaiden kanssa
    vietettyä pääsiäistä ja sen jälkeistä haikeutta, kuin Sinä
    hienossa runossasi.Oltiinpa melkein kuokkavieraina siellä
    Selänteentiellä lukiessamme runoasi.

    Toivotaan, että näistä yöpakkasista viimeinkin päästäisiin!

    Arja-Leena ja Martti

  10. Erkki Lintunen
    6.4.2013 at 14:43

    Arja-Leena ja Martti, Ullukassa voitte ihan oikeastikin käydä, kun sovitaan sopiva aika. Ei virtuaalisesti eikiä kuokkavieraina, vaan toivottuina ja kutsuttuina. Olisi kiva muistella Värtsilää 1950-luvulta ja Loimalahtea 1960-luvulta.

    Ierikka/Fågeli

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *