Latu 1. osa

Latupieni_AR

Iäkkäällä ystävälläni on läheisen järven saaressa metsäpalsta ja vanhat rakennukset. Olen käynyt siellä silloin tällöin vilkaisemassa paikkoja. Olen pudottanut lumet katolta ja tarkastanut metsäpalstan taimikot.

Sinne olen matkalla nytkin. Jätin auton tien varteen mistä oli järvelle lyhyt matka. Kyseiseen saaripalstaan ei enää kuulu kunnollisia rakennuksia. Ränsistynyt saunamökin pahanen vain. Rannassa verkkovaja, lieneekö enää pystyssä sekään. Viimeksi käydesäni sekin oli jo melko vinoon painunut.

Saunamökissä on löylyhuoneen lisäksi pikku huone, jossa tiukkapaikassa voisi yöpyä. En aikonut olla yötä, mutta kaiken varalta otin makuupussin reppuun.

Pakkasin reppuun vara-alusvaatteet jos vaikka tulisi hiihtäessä hiki, tulitikut ja sytykkeitä. Tietysti kahvipannun ja kirveen. Paketin grillimakkaraa. Sinappi unohtui, mutta mökillä varmaankin olisi. Muuta evästä en viitsinyt kantaa, koska olin edellisellä reissulla jättänyt kertausharjoituksista jääneitä armeijan hyviä sissimuonia. Siellä on alumiiniin pakattua näkkileipää ja keitto- ja juomapusseja. Kotona en mielellään natustele näkkäriä, mutta maastossa ne tuntuvat maistuvan.

Kyllä on mukava hiihdellä..

Sää on hyvä ja nautin maisemien katselemisesta. Oikeastaan olisi pitänyt mennä jo aikaisemmin talvella. Olisi voinut pudottaa lumet mökin katolta. Jäällä oli kuitenkin niin paljon lunta ja paikoitellen vettäkin ettei huvittanut lähteä umpihankea polkemaan. Pääsiäisenä tänne tulevat mökkiläiset kesämökeilleen moottorikelkoillaan. Silloin järven jää on täynnä kelkan jälkiä, mutta nyt niitä ei ole.

Talven ensimmäinen kunnon suvikeli alensi hanget myös järven jäältä ja tarjosi minullekin hyvän hiihtokelin. Lunta on vain kymmenisen senttiä. Nyt eletään jo hyvän matkaa maaliskuuta.. Lumet ovat saattaneet jo sulaa katoltakin tai pahimmassa tapauksessa pudonneet katon kanssa sisään.

Latu_kelkanjalki

Rannasta lähtee moottorikelkan jälki selälle päin. Ei mene ihan sinnepäin minne olen matkalla, mutta hiihdän sitä myöten ainakin jonkun matkaa koska sukset luistavat siinä paremmin.

Kohta kelkan jälki kaartaa kuitenkin niin paljon vasemmalle, että poikkean omille poluilleni pohjoisen suuntaan. Mieleen tulee milloin mitäkin, varmaan pätkiä lauluista tai runoista ”minä hiihtelen hankia hiljalleen”.. Olikohan sekin joku laulu tai runo? Koulussa opittu varmaan, enenpää en muista.. Tai ”sukuvika on kun suksi ei luista” .. tuohon minä en kyllä usko enkä tahdo syyllistää esivanhempiani. Kyllä se on kuljettajasta kiinni jos suksi ei luista, sanon minä.

Oikealta rannan suunnalta tulee heiveröinen latu, menee myös pohjoiseen. Näyttäisi olevan vain yksi hiihtäjä kyseessä. Valmiilla ladulla on paljon mukavampi hiihdellä. Kiitokset vain edellä hiihtäjälle, kuka lienetkin. Somman jäljistä päätellen hiihtäjällä on vanhan malliset sauvat, tai ainakin sompa on sellainen missä on kaksi remmiä ristissä. Latu_sompaOlisiko peräti rottinkisauvat. Suksen jäljetkin kohtalaisen leveät. Arvostan edellähiihtäjää, koska hänellä näyttää olevan ihan kelpo hiihtovälineet eikä sellaiset kapeat nykysukset ja pienikerkkäiset sauvat, joilla ei täällä luonnossa tee yhtään mitään.

Ohitan pienen saaren. Sen lähellä on kahdet eläimen jäljet lumessa. Jäniksen jäljet tunnen, mutta toiset jäljet ovat erilaiset. Samaa matkaa ovat juosta jolkottaneet. Taitaa olla kettu Repolaisen jäljet nuo toiset. Olisiko kettu tavoitellut jänistä lounaakseen vai kysellyt vain lenkkikaverikseen..

Saaren takaa kaartaa kaukana näkyviin toinen hiihtäjä aluksi pienenä pisteenä. Liekö menossa vai tulossa. Mikä lie miehiään. Tuskin pilkkimieskään näin kaukana rannasta. Sitä paitsi nykyiset pilkkimiehet taitavat liikkua vain moottorikelkalla. Sitten huomaan, että hiihtäjä tuleekin reppu edellä vastaan. Tavoitan edelläni latua tekevän hiihtäjän. Kylläpä hiihtääkin hitaasti. Rottinkisauvat sillä on, ja vanhat Karhun sukset ja niissä Y-siteet.

Pysähdytään ja pyyhitään hikeä. Sehän on nainen! Pieni nainen. Ikä varmaan lähempänä 80 kuin 70.

No miten sitä näin kaukana hiihdellään, kysyn. Kalaanko sitä? Tuolla arvelin käydä mökillä katsomassa paikkoja kun ei ole tullut käydyksi koko talvena. Jäällä on ollut paksulti lunta ja kuulemma vettäkin. Ei ole päässyt aikaisemmin. Samaan hengenvetoon nainen kerkiää moittia kuinka kaikki on muuttunut. Ennen suksetkin luistivat paremmin eikä ylämäet olleet niin jyrkkiä kuin nyt. Nyt on ylämäkeä järven jäälläkin. Naurahdetaan vähän, sellaista se on nykyisin. Tiedämme molemmat mistä ne ylämäet johtuvat.

Siirryn avaamaan latua. Nainen huutelee takaa, että onpa paljon helpompi hiihtää valmiilla ladulla. Minä siihen, että kiitoksia vain itsellenne. Minäkin sain hiihtää pitkän pätkän hänen latuaan. Ehkä kilometri siinä mentiin peräkanaa. Naisen mökki jo näkyikin saaressa. Kiitteli ladun avaamisesta ja sanoi vielä, että mielellään tarjoaisi matkaseuralaiselle kahvit mökillä, jos ei ole kiirettä. Eipä tässä kiirettä, sanoin. Pitäisi ehtiä valoisalla tuonne Paavalinsaareen. Ei sinne ole enää kuin pari kilometriä, joten on tässä vielä päivää.

jatkuu..

Teksti ja kuvat: Alpo Rummukainen

5 comments for “Latu 1. osa

  1. Jännitys tiivistyy. Miten Alpo selviää tästä eteenpäin? Viipyykö niin, että tulee veneellä takaisin?

  2. Hyvä on hiihtäjän hiihdellä, kun hanki on hohtava alla,
    kun taivas kirkkaana kaareutuu.
    Mut hauskempi hiihtää, kun ruskaapi puu,
    tuul ulvoopi, polku on ummessa ja tuisku on taivahalla.

    Hyvä on hiihtäjän hiihdellä…

    – Eino Leino-

  3. Maltankohan huomiseen odottaa jatkoa? Vaan pakkohan se on.

  4. Kyllä nyt on hiihtäjän todellakin hienoa hiihdellä. Sakarille ja toisillekin jännittäjille voin kertoa, että pois on päästy.

    Joskus pidän repussa pientä navigaattoria, joka välittää paikkatietoa missä lenkkeilen. Ja jos en palaa, niin siitä voi päätellä mihin olen jäänyt.

  5. Oho, onpas monet ladut sulaneet sen jälkeen kun kirjoitin ylläolevan jutun. Nelisen vuotta.

    Tuolla jutun lopussa mainitaan, että ”jatkuu”… se jatkui seuraavana päivänä 11.4.2013, mutta eihän se näin vuosien päästä ”seuraavana päivänä ” jatku.

    Tässä linkki Latu 2. osa
    https://www.vartsi.net/2013/04/11/latu-2-osa/

    Kolmas osa käsittelee sitäyönviettoa siellä päätepisteessä eli Paavalinsaaressa

    Alpoaatos Rummukainen

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *