Ves´rinkelit

Vieläkö siellä teillä päin saa kunnon ves´rinkeleitä? Eivät ne tällä puolella Suomea tunne vesirinkeliä eli bagelia ollenkaan. Joskus Tuomaan markkinoilla on ollut joku karjalaistyttö myymässä vesirinkeleitään, ainakin pussin kyljessä luki niin. Kyllä minä niin pahoitin mieleni, kun kotiin päästyäni huomasin, ettei siellä pussissa ollutkaan kunnon ves´rinkeleitä, vaan vesihöyryllä suihkutettuja haalean värisiä rinkuloita.

Silloin muinoin, kun ves´rinkelit olivat vielä oikeita ves´rinkeleitä, meillä oli niitä aina aamukahvipöydässä. Isä murensi rinkelin suureen isän kuppiin, kaatoi maitoa ja kuumaa kahvia päälle sekä sokeria reilusti. Se oli hänen aamupalansa. Minä katselin vierestä isän herkuttelua ja mutustelin omaa rinkeliäni maidon kanssa. Kahvi ei ollut lasten juomaa silloinkaan.

IMG_0480_

Olikohan niin, että kerran viikossa jostain leipomosta tuotiin ”heinähäkillinen” vesirinkeleitä osuusliikkeen varastoon. Sieltä niitä toimitettiin sivumyymälöihin myytäviksi. Kun pienenä poikana näin rinkelikuorman kääntyvän Pussinpohjan tieltä varastolle päin, juoksin kiireesti avaamaan varaston ovea valmiiksi rinkelintuojalle. Sitä hommaa minä tein rinkelipalkalla. Niitä puoliksi syötyjä rinkeleitä löytyi sitten sieltä sun täältä leikkipaikoilta.

Sodan jälkeen parhaat rinkelit leivottiin muistaakseni Öllölässä, Hämäläisen leipomossa. Ne olivat niitä kiiltäväpintaisia ja kauniin värisiä kunnon ves´rinkeleitä. Oi, niitä aikoja!

Nykyään kun tulee oikein kova ves´rinkelin hinku, olen yrittänyt leipoa niitä itse. Siihenhän ei tarvita kun vettä, vehnäjauhoja, voita, hiivaa ja hiven suolaa. Tarvikkeet ovat yksinkertaiset, mutta valmistaminen ei olekaan niin yksinkertaista. Hyvin ne pellillä kohoavat komeiksi ja keitettäessä paisuvat vieläkin komeammiksi, mutta annas kun otan uunista ulos ,niin lopputuloksena ovat ryppyiset ”letut”, jotka eivät muistuta vähääkään kunnon bagelia. Päiväkahvilla vaimo kyllä kehuu niiden makua kun ei halua pahoittaa leipojan mieltä.

Bageli ei muuten ole mikään uutuustuote. Kerrotaan, että jo 1683 niitä tarjoiltiin Puolan kuninkaalle Wienin vierailulla. Ne wieniläisen leipurin bagelit olivat aikanaan ensimmäiset. Meille ne ovat tulleet ehkä Venäjän kautta, koska bagelit ja samovaari mielestäni sopivat hyvin yhteen.

Jospa saisin vielä kerran kunnon ves´rinkeliä, murentaisin isoon isän kuppiin, panisin maitoa ja kuumaa kahvia päälle sekä muutaman hermesetaksen sekaan. Kukaan ei sitä minulta kieltäisi.

Tähän yhteyteen sopii vanha viisaus, ”joka keitetyn paistaa, se makean maistaa.” Tottahan se on. Eikö vain?

Pussinpohjan Masa 

18 comments for “Ves´rinkelit

  1. Meillä täällä Patsolassa kävi kylässä ”helppo” vieras – ope hänkin (joskus yksin joskus vaimoineen), joka jo etukäteen sanoi, ettei tarvitse olla muuta kahvileipää kuin vesrinkeleitä. Ja niin tehtiin – tosin ostin kaupasta tai leipomosta niitä rinkeleitä, mitkä eivät olleet muovipussissa vaan paperipussissa – aah kun olivat rapeita ja hyvänmakuisia.
    Joensuussa ollessani muistan, että haimme hyvät rinkelit Oman Avun kaupasta. Ei paistettu itse – olen kyllä nykyisin kuullut, että jotkut täälläkin paistavat kotona itse.
    Vettä sattaa losottaa.
    Terv. Mirja Pusa

  2. Oikein Masa muistaa Humu-Hämäläisen leipomosta sai parhaat vesirinkelit,nehän olivat muankuuluja.

  3. Tein pari vuotta sitten haastattelua
    Pälkjärveläinen -lehteen, aiheena oli
    Osuusliike Yhteishyvän myymälät Pälkjärvellä.
    *
    Haastattelemani naishenkilön isä oli ollut
    myymälänhoitajana ns. Kassantalossa (Pälkjärvi)
    toimineessa Yhteishyvän myymälässä. Perhe asui
    saman rakennuksen toisessa päädyssä. Haastateltavani
    aloitti muisteluksensa kertomalla kuinka kaupassa
    oli laatikko täynnä rihmaan pujotettuja rinkeleitä.
    Näitä rinkelirihmoja oli pikkutyttökin saanut olla
    apuna ripustelemassa koukkuihin riippumaan, ja
    hyvin olivat rinkelit tehneetkin kauppansa.
    *
    Rinkelienpujottelijatytöstä kasvoi itsestäänkin kauppias, aluksi
    Pälkjärven uuteen Yhteishyvään, myöhemmin erääseen Kaustajärven
    rajan taakse jääneeseen myymäläänkin. Mutta se on sitten
    jo toinen tarina.

  4. Kyllä täällä Itä-Suomessa saa vesirinkeleitä. Ei ehkä aivan joka kaupasta. Useamman valmistajan pussitettuja sekä irtorinkeleitä myös. Mukava niitä on mutustella. Mielestäni näissä nykyisissä on enemmän ilmaa, wanhanajan rinkelit olivat sitkeämpiä. Muisti voi tietysti vääristää asian.

    50 luvun lopulla ollessani Verkkolammen kämpällä, sinne piti tilata Humu-Hämäläisen vesirinkeleitä. Eli niitä joita Pussinpohjan Masa muistelee jutussaan. Ne toimitettiin Irtolan kaupan kautta.

    Otto Rummukainen kertoi aikanaan heillä asuneen ojankaivajan, joka otti päivittän evääksi kilon vesirinkeleitä ja viiden litran peilarin maitoa. Niillä eväillä syntyi parin metrin levyistä ojaa Suurelle suolle.

  5. Minun lapsuuskotini naapurissa asuva pariskunta kävi
    leipomassa 50- luvulla siellä Humu Hämäläisen leipomossa vesirinkeleitä.Ehkä he muutakin leipoivat. Muistan ne rinkelit,
    joita he toivat viikonlopuksi kotiin tullessaan.

    Joensuusta saa vielä irrallaan myytäviä vesirinkeleitä, ovat
    hyviä.

  6. Meillä äiti teki itse vesirinkeleitä ja niiden veroisiahan ei tietenkään muualta saanut.

    Oikein hyviä olivat kyllä nekin mitä isä toi Kiihtelyksessä Jaakkosen kaupasta tai Joensuun markkinoilta.

    Tuossa lähimarketissa on silloin tällöin jonkun joensuulaisen leipomon edustaja myymässä leipomotuotteita. Valikoimiin kuuluvat myös vesirinkelit. Olen nostalgiasyistä ostanut aina pari rinkeliä. Tosin en nauti niistä perinteisellä tavalla vaan halkaisen ne ja laitan leivänpaahtimeen. Sitten oivariinia päälle ja teetä kyytipojaksi.

  7. Tiedättekö muuten, että Selkäkylällä on toiminut aikoinaan Leskisen Leipomo, missä on tehty juuri vesirinkeleitä, en tiedä, onko muuta. Se on toiminut todennäköisesti n. vv. 1924-25 paikkeilla. Äitini on ollut silloin nuorena tyttönä työssä naapurin Tyynen kanssa tässä leipomossa. Se ei liene toiminut kovin montaa vuotta. Sitä ennen ko. rakennuksessa toimi orpojen koti kansalaissodan johdosta. Tähän Leskisen sukuun kuuleman mukaan kuului missinä tunnettu Kaarina Leskinen.

  8. Ves”rinkelit on syöty ja ne olivat kotileipomon tuotteita,leipurikin
    on tuttu pyörii tuossa jaloissa.Rinkelit onistuivat hyvin, niinkuin
    muutkin leivonnaiset on onnistuneet.
    Onko kuka kuullut sanontaa? Kahvi on markan kolatsun kun murrat niin
    kaks.Minun mielestä tämä kolatsu sana viittaa Itä-Karjalaan lähinnä
    Suojärvelle päin ja lienee rinkelin nimi.

  9. Olet Sinä Pentti onnen poika, kun Sulla jaloissa pyörii sellainen
    rinkelipaakari.”Kolatsu tarkoittaa vehnäkakkua ja vesirinkeli
    venäjäksi on paraski”, kertoo paraski kielimies.

    Terveisin Masa

  10. Lemillä oli – lienee vieläkin – Rasan leipomo. Sen vesrinkelit olivat kuuluja. Muistelen, että niitä vietiin Helsinkiin asti.

    Oivariinin sijasta voi teurastetun vesrinkelin päälle levittää myös pihjajanmarjasosetta. Ei tarvitse kärventää paahtimessa eikä grillissä.
    Mutta maistelenpa seuraavan kerran paahtimen kautta käynyttä Benecolin kanssa.

    Ierikka

    P.S. Äkkäs mieleen epäily. Olivatkohan ne Rasan rinkelit Viipurin rinkeleitä? Kertokaa asiantuntijat, onko vesrinkeli ja Viipurin rinkeli sama vai eri tuote! Ruoan laitto- ja leipomisasiat ovat meikäläiselle herkkusuulle aika tuntemattomia. Karjalan piirakan suhteen on asianlaita päinvastoin. Niitäkään en itse leivo/paista. Mutta kuoren ja täytteen määrien välisen suhteen ja ryppyjen lukumäärän aina tutkin ja tarpeen vaatiessa epäkarjalanpiirakoista hutkin.

  11. Kyllä vesirinkeli ja Viipurinrinkeli ovat ihan eri leivonnaisia. Vesirinkelin kypsytys aloitetaan tietääkseni vedessä keittäen ja sitten jatketaan uunissa.

    Muistelen vielä kuinka hyviä ne ovat voin kanssa tuoreena. Mutta kun vesirinkeli oli kuivunut niin eihän sitä saanut poikki kuin kirveellä.

    Inkerinsuomalainen tuttavani sanoi että rinkeli on heidän kielellään kolatsu

  12. Ierikka hyvä, jos et erota ves’rinkellii viipurinrinkelist nii käypä Kemiessä kulkeissas ostamas Tohmajärve Leiväst ves’rinkilöitä. Ovat miust oikein hyvvii. Kyl niit on kaupan Tiilikaisessakkii. En oo päässy maistammaa sit Humu-Hämäläisen leipomo ves’rinkellii enkä voi vertailuu siihe tehä. Vaikk pikkase viipurlaine oonki ni miust oikeen tuore ves’rinkel on paremp ko viipurinrinkel.

  13. Mutkan kautta suoraan!!! Klikkasin nettiin: ensin viipurinrinkeli ja sitten Rasan leipomo. Oppimistulos: Viipurinrinkelissä on kehän sisälle leivottu lisukkeita. Lemiläisen Rasan leipomon päätuote on viipurinrinkeli.

    Ja mitä sitten! Leipuri Jukka Rasa – kaksmetrinen jässikkä – taitaa olla entinen rippikoulupoikani. En ole siitä ihan varma. Mutta jos niin on, niin on se kunnia minulle. Vaikka ei meillä rippiksellä leivottu – eikä liiaksi levättykään.

    Siinä Rasat asuvat ja leipovat ihan Lemin puukirkon lähellä. Kirkon joka on asiantuntijoiden (mm. professori Petterssonin) mielestä yksi Euroopan arvokkaimmista puukirkoista. Ja onhan siellä Lemillä särä, yksi Suomen seitsemästä ihmeestä, ja Karjalan ihme, neliääninen virsilaulu.

    Vaan ei pysynyt Ierikka ihmemaassa. Onneksi viipurinrinkeliä saa Joensuustakin, niinkuin vesrinkeliäkin. Ja parhaat karjalanpiirakat saa Värtsilästä!

    Ierikka

  14. Ennenvanhaan äiti laittoi tämän tytön juoksemaan Viipurilaiseen kotileipomoon paraskeja ostamaan. Se sijaitsi Lahdessa kaupungintalon lähellä. Matkaa kertyi, mutta kannatti juosta. Aitoja ja hyviä olivat rinkelit. Lahden kaupunkiin oli evakuoitu paljon karjalaisia. Sanovat, että he panivat kaupungin kasvun uralle. Nyt saan yhtä hyviä vesrinkeleitä Tohmajärven leipomosta.
    Olet kai, Masakin, niitä maistellut?

  15. Myös Kiteen leipomo myy erinomaisia vesirinkeleitä. Kyllä perinne elää ja voi hyvin.

  16. Tuli taas tänään syötyä touereita ves`rinkeleitä kahvin sekä voin
    kanssa, oli todella maukkaita.
    Huomenna on luvassa ”kukkosia” vai onko pyöröjä,maku on yhtä hyvä
    oliko nimi mikä hyvänsä.
    Sultsinoiden paisto täytyy jättää kesään,koska niiden paisto hommassa
    tulee käryä.

  17. Ostaessani rinkeleitä mieleeni on herännyt ajatus kysyä ”HUMUN”
    rinkeleitä. Kotona ainakin tulee mainittua, etteivät nykyjään osaa leipoa vastaavia!

    Ensio

  18. Mielestäni parhaat ves´rinkelit sai aikoinaan vanhassa Värtsilässä Valven Leipomosta. Helsigissä eläkepäiviään viettävä Helli ystäväni on kanssani täysin samaa mieltä.

    Äitini laittoi pikku tytölleen peltiseen desin mittamukiin pikkasen kahvia, maitoa ja hienoa sokeria. Siihen rinkelin puolikas kastumaan. Komeasti se turposi, ettei meinannut lähteä pois mukista. Helli kertoi kohdaltaan aivan samoin.

    Asuessamme 50- luvun alussa Heinävedellä neljä vuotta, löysin kuin vahigossa Varkaudesta Valveen leipomon myymälän. Kävin siellä pari kertaa kuukaudessa rinkeliostoksilla ja aina tuli mukaan isolle perheelle iso pussillinen vasta paistettuja tuoreita ves´rinkeleitä.

    Nyt on senkin leipomon taru tietojeni mukaan tullut vuosia sitten tiensä päähän, mutta ei hätää, Joensuustakin, lähikaupastamme saa kohtalaisen hyviä rinkeleitä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *