Elämän koulussa

Kaikkea ei tarvitse nähdä
Riikka Hännisen filosofiaa

Riikka Hänninen: Sokkotreffit elämän kanssa, Näkövammaiset lapset ry

Riikka oli pieni tyttö, joka tuli meidän kouluumme ja opetteli tuntemaan ja aistimaan sen, minkä toiset näkivät silmillään. Riikka soitti kuin enkeli, ja oppilaskerhossani lapset kerääntyivät pianon ympärille kuuntelemaan. Riikka sanoi: Tämä on minun kerho. Tuli aikoja, että opettajalla ei ollut aikaa ohjata Riikkaa askarteluissa, kun ympärillä pyörä kolmekymmentä vilkasta lasta. Joskus oli kyynelkin herkässä.

Nyt, kaksikymmentä vuotta myöhemmin, tupsahti vaimolleni ja minulle postissa Riikan ensimmäinen kirja, elävää tekstiä näkövammaisen arjesta ja juhlasta. Riikka nimittäin toisaalta kokee näkövammansa Jumalan lahjana, joka avasi hänelle aistien maailman ja toisenlaisen tavan hahmottaa todellisuus, äänet, tuntemukset, tuoksut, musiikki, jne…

Hännisen teksti on yllättävän valmista ja puhuttelevaa. Joskus tuntui siltä, että pakinasta toiseen oli siirryttävä pikapikaa, sillä tätä tekstintekijää halusi lukea enemmän.

Nyt Hännisellä on oma yritys, Laululähde, joka tarjoaa mm. musiikin opetusta, musiikkibrokkiksia, laulujen tekemistä, kirjoittamista, jne… Hänninen kirjoitteli omaa palstaa Silmäterä-lehteen ja sai lukijakuntaa melkoisesti. Niinpä hän päätti koota jutut kirjaksi. Ei ollenkaan huono ratkaisu. Kirjan teksti elää ja hengittää.Se tuo näkövammaisen todellisuuden käsin kosketeltavan lähelle lukijaa. Mutta jutut muuntuvat myös elämänfilosofiseksi pohdiskeluksi.

Luulisin, että kirjoittajalla olisi mahdollisuuksia kaunokirjallisuuden saralla. Hänen tekstinsä on oivaltavaa ja lukemaan motivoivaa, sekä kuvastoltaan monipuolista. Jään odottamaan jatkoa.

5 comments for “Elämän koulussa

  1. Joukolle kiitokset siitä, että tuot esille myöskin näitä toisenlaisia kirjoja. Tätä kirjaa ei liene kirjoitettu euronkuva silmissä kimaltaen. Kertomusta toisenlaisesta arki elämästä.

  2. Katsoin netistä nimihaulla kirjaa on saatavilla. Kustantaja Näkövammaisetlapset ry.

  3. Kun mietin illalla sängyssä JV:n lausetta
    ”soitti kuin enkeli”, tuli mieleeni kuurosokea
    Alabamassa 1880 syntynyt Helen Keller.

    Kohtalo johdatti Kelleriä niin että hän pystyi
    sitkydellään valmistumaan kandinaatiksi Radcliffe
    Collegesta arvosanalla cum laude.

    Helen Keller kiersi luennoimassa ja kirjoitti useita
    teoksia ja artikkeleita edistäen näin kuurosokeiden
    asiaa. Suomessakin Keller vieraili 1957.

    Hänen 1903 ilmestynyt teoksensa ”Elämäni tarina”
    on edelleen aika ajoin kirjaston lainaajien suosiossa.
    Kirjasta on lasten versiokin ”Pikku Helen”.

  4. Helen Kelleristä oli radiossa 1950 luvulla kuunnelma sarja ja osan siitä kuuntelinkin. Hänen elämäntarina on sieltä kautta tuttu.

  5. Mielestäni helpotin vaimoni pohdintaa siitä mitäpä miehelle syntymäpäivälahjaksi. Annoin tästä kirjasta vihjeen tyyliin ”jos ei muuta tule mieleen niin tämä on hyvä lahja”. Sain lahjaksi mitä pyysin ja aloitin selaamalla sisällysluettelon. Kirjan toiseksi viimeinen luku ”Jotta Jumalan teot tulisivat julki”. Siitä piti aloittaa lukeminen ja luvun sisältö on lyhyest siinä kuinka uskossaan hurahtaneet ihmiset yrittävät tehdä hänestä näkevää Jumalan nimeen. Hän toteaa siinä, ettei kukaan vaivaudu häneltä kysymään haluaisiko hän näkeväksi. Vaan päälle tullaan vanhaa sanontaa lainaten ”kuten yleinen syyttäjä”.
    Kyllä Riikka on uudentestamentin kertomuksista tietoinen ja hän ihmetteleekin sitä paloa tehdä ihmeparannus, minkä kohteeksi silloin tällöin on joutunut. Kirja avaa uudella tavalla sokeiden maailmaa ja on henkilökohtaisesti mielenkiintoista luettavaa. SUOSITTELEN.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *