Ottakaa hnkilötodistukset mukaan kun menette sima ostoksille.
Viikko sitten oli lehdessä että 38 vuotiaalle tytölle ei myyty
0,8%:sta simaa ei ollut kuvalla varustettu henkkari mukana.
Huomenna onkin vapun aatto.Hauskaa Vappua mutta ei huppua!!!!
Älkääkä naiset meikatko itseänne liian paksulla mönjällä, kun menette kassalle simapullon kanssa!
Ei saa peittää kolmosta niin, että kassaneiti luulee näkevänsä vain kaheksikon.
Jos kassalla istuisivat vanhat ukot, niin ilman meikkiäkin nämä luulisivat tuijottavansa nuorta neitokaista. Tällainen vaara on olemassa erityisesti helluntain alla.
Ierikka
Lappeenrannassa on villejä fukseja ja insinööriopiskelijoita.
Mikähän siinä on, että niistä humoristisista opiskelijoista
tulee niin kuivia insinöörejä?
Ullabella ihmettelee urheilutalon meininkejä. Taitaa olla jotain offensiiveja meneillään näin vapun aattona, kun on tienposket täynnä autoja, jopa piliisiauto.
Ei Jouko kaikista insinööriopiskelijoista tule kuivia insinöörejä.
Minä saan työskennellä insinöörien kanssa.Tunnen heitä satoja.Valtaosa ihan hervottomia tyyppejä vielä aikuisiässäkin.
Näin Vappuna yksi esimerkki,eli tosi insinööritarina:
Kolleekani 52V oli Vapun vietossa Stadin keskustassa.Jossain vaiheessa iltapäivää iski huiko.Siis Jaskan grillille huikopalaa hankkimaan.Hän osti 50 nakkia.Dippikastikkeen eli sinapin hän pyysi puvuntakin etutaskuun.
Kohta oli ympärillä vieraita.50 nakkia syötiin sovussa,sinappia rintataskusta dipaten.
Oliko insinööri diplomilla fluorattu
ja rintatasku muovipinnalla vuorattu?
Polillahan kaikenlaista näkyy.
Niitä oppii kun vain lukee Äpyy.
Valkolakki ilman tupsua,
kuinka voisi tehdä hupsua!
Ierikka, civis – ei siis enää fuksi,
tulipahan tuokin sanotuksia.
Hoitotäti Mirjalle hyvää nimipäivää! toivottaa Ellinoora sekä Erkki ja Ulla.
Kevät keikkuen tulevi. Kaustajärven jäät sulavat pakoilleen,
rantaan muodostuneessa ”joessa” sukeltelee pari sorsaa ja
Ristilammella näimme joutsenpariskunnan.
Katiskassa ei ollut vielä kaloja mutta naapuri pistäytyi
tuomassa reilunkokoisen vappuhauen. Liiterissä talvehtineeseen
katiskaamme oli eksynyt orava, seuraukset olivat surulliset.
Olin satavarma että lipaston laatikosta löytyy serpentiinejä,
ei löytynyt. Taidanpa yllättää siipan tippaleivillä, tosin kaupasta
ostetuila.
Roliga Vappen!
Viinijärven jäät ovat vielä valkoiset. Rannat ovat tummuneet. Pilkille ei enää pääse. Rantaheinikot ovat sulat ja eilen oli katiskoissa pari-kolmekymmentä haukea. Otin muutaman Vappukaloiksi ja laitoin loput kasvamaan.
Hywää Wappua, lajitowerit !
Meidän rantanäkymät ovat mustavalkoraidalliset, joten
ei houkuttele enää menemään muuta kuin veneellä.
On isommanpuoleiset bileet, sanoi mato tippaleivässä.
Hyvää vappua!
Meilläkin syötiin vieraiden kanssa tippaleipiä (ei omatekoisia)
ja päiväkahvin kera nautiskeltiin vähän ilomantsilaista kuoharia.
MirjaSisko
”Gastronomian vuosisatana tunnettu 1700-luku toi keittiöihin uusia ruoka-aineita kuten sokerin. Makeat herkut päätyivät tuolloin yksinomaan ylempien säätyjen herraskaisiin kahvi- ja ruokapöytiin. Porvoossa sokerin kasvavaan tarpeeseen vastattiin perustamalla sokeriofabriikki Raatihuoneen torin laidalle vuonna 1784. Fabriikin osakkaana toimineen kauppias Johan Holmin kerrotaan ryhtyneen sokerin innoittamana valmistamaan kellarissaan virkistävää ja makeaa juhlajuomaa – simaa.”
Tuon ajan Porvoossa pidettiinkin runsaasti juhlia. Kaupungin raatihuoneella järjestetyt tanssiaiset olivat jopa niin suosittuja, että maistraatti joutui rauhoittamaan kirkolliset pyhät kokonaan tanssilta.”
”Tänä päivänä simaa tarjotaan onneksi säätyyn katsomatta koko kansalle.”
”Perinteitä kunnioittaen – Wanhan Porvoon Kotisimaa, olkaa hyvä!”
Teksti on pullosta, jonka kyljessä lukee edellä siteeratun lisäksi: Valmistuttaja/Tillverkat för: Wanhan Porvoon Fabriikki Oy, Porvoo. — Ja: Sopimusvalmistaja / Kontraktstillverkare: Kaskein Marja Oy, Taavetti.
Ei siis ollut suomalaista kuohuviiniä eikä direktiivillä suojattua ranskalaista shampanjaa.
Oli kuitenkin alkoholipitoisuus/alkoholhalt: 0,8%.
Oli hyvää kotona paistettujen munkkien kanssa.
Klara vappen! toivottaa Ierikka ja kumppanit.
Kiitos Ellinoora & kumpp nimmarimuistamisesta. Avattiin mökkikausi savusaunomalla – jokeen ei tosin vielä tohdittu mennä.
Hauskaa perinteisen vilpoisaa Vappua kaikille!
Erkki Jormanainen mainitsee kommentissaan jutussa
”Papujuomaa”, että Värtsi täyttää näinä aikoina
kolme vuotta.
Täytyi oikein kaivaa alkuaikojen tarinat vuodelta
2010 esille. Ensimmäiset kuukaudet on silloinen toimitus
ahkeroinut itse kirjoitusten kimpussa, kommentteja on vähän
jos laisinkaan. Jutut ovat hienoja ja kertauskurssin arvoisia!
Jos ei lie mennyt jotain ohi silmieni, niin mielestäni ensimmäinen
”ulkopuolisen” kirjoittama juttu on heinäkuun viidenneltätoista
päivältä. Sen nimi on ”Helleillassa Jänisjoella”, jospa en
mainitsekkaan kirjoittajaa, pidän jännitystä yllä niin voitte
itse tutkailla asiaa.
Sen muistin tutkimattakin että minä bongasin Värtsin eka kertaa
EJ:n jutusta ”Laihdutuskuurilla”. Se oli 11.8.2010. Ja kuten
kuvasta näette jäin heti koukkuun jossa tempoilen vieläkin.
Summasummarum: Värtsille on valettu hyvät perustukset jonka seinähirsiä kirjoittajat, kommentoijat, kuvittajat ja ennen
kaikkea Eira (tällä hetkellä)ovat pala palalta rakentaneet.
Kuin myös kaikki lukijat lähellä ja kaukana….
Vappu on monen muun aiheen lisäksi myös suomalaisen työn päivä. Niinpä radiossakin käytiin tänään keskustelua työstä ja sen paikasta elämän kuvassa.
Jälleen kerran keskustelussa vilahti eräs kardinaalivirhe: luterilainen työmoraali. Sellaista ei ole. Väärinkäsitys on peräisin sosiologi Max Weberiltä (1864-1920). Luther opetti työstä ja pyhäpäivän merkityksestä toisin.
Luterilaiseksi väitetty työmoraali perustuu – ei luterilaiseen vaan – kalvinistiseen protestanttisuuteen. Se sai vahvasti jalansijaa erityisesti Yhdysvalloissa. Menestys työssä oli tämän käsityksen mukaan merkki Jumalan siunauksesta. Sellaista ei Luther koskaan opettanut.
Jos halutaan työmaniaa ja työn kohtuutonta merkitystä korostaa uskonnollisin termein, niin silloin voi puhua kalvinistisesta työmoraalista.
Luterilaisuuteen kuuluu lupa ottaa joskus ihan rennosti, vaikkapa esimerkiksi vappuna.
Ierikka, luterilainen laiskuri tarvittaessa.
Oletteko tienneet – minä en ennen tätä vappua – että Suomen ensimmäistä työväen vappua vietettiin 1.5.1898 – raittiusliikkeenä? Silloin tehtiin lakko alkoholin nauttimista vastaan!
Se siitä lakosta ja sen kestävyydestä!
Ierikka
Vappu oli meilläkotona lantalan tyhjennyspäivä. Hevonen ja isä tuli kotiin vanhimpien veljieni kanssa kotiin ja halusivat levätä. Me pienimmät rihaiset saimme kunnian ajaa lannat tunkiohon pellonlaitaan. Lanta tukiossa kompostoiden muhi kevätauringossa hyötykasvien ravinnoksi.
Yksi asia minua jäi vaivaamaan ajattelijalle.
Kynnöstä riitti enemmän kuin perunansiemeniä oli itämässä tuvassa uunin lämmössä.
Haluttiin se pieni hevosella kynnetty alue täysin laittaa tuottamaan. Siemenperuna halkaistiin. Tämä on minulle tutkimaton alue. Mikä on halkaistun siemenperunan sato verratuna kokonaisen perunan tekemään satoon jos verrataan.
Tällä viikolla tuli Ruotsin TV:ssä, puutarhaohjelmassa, juuri tästä siemenperunan halkaisemista.Sadosta sanottiin että se olis sama.Perunan voi halkaista useampaankin osaan kunhan vain joka osassa on idun alku.Tärkeää oli vain että tämä halkaistu pinta täytyy antaa kuivua ennen istuttamista ettei se ala happanemaan.
Muistan lapsuudestani Tervavaarassa, kun naapurissa olivat jo keväällä perunat vähissä, niin siemenperunoita kuorittiin paksulti ja kuoret pantiin peltoon. Ilmeisesti ne kasvoivat, kun idut olivat tallella.
Ottakaa hnkilötodistukset mukaan kun menette sima ostoksille.
Viikko sitten oli lehdessä että 38 vuotiaalle tytölle ei myyty
0,8%:sta simaa ei ollut kuvalla varustettu henkkari mukana.
Huomenna onkin vapun aatto.Hauskaa Vappua mutta ei huppua!!!!
Älkääkä naiset meikatko itseänne liian paksulla mönjällä, kun menette kassalle simapullon kanssa!
Ei saa peittää kolmosta niin, että kassaneiti luulee näkevänsä vain kaheksikon.
Jos kassalla istuisivat vanhat ukot, niin ilman meikkiäkin nämä luulisivat tuijottavansa nuorta neitokaista. Tällainen vaara on olemassa erityisesti helluntain alla.
Ierikka
Lappeenrannassa on villejä fukseja ja insinööriopiskelijoita.
Mikähän siinä on, että niistä humoristisista opiskelijoista
tulee niin kuivia insinöörejä?
Ullabella ihmettelee urheilutalon meininkejä. Taitaa olla jotain offensiiveja meneillään näin vapun aattona, kun on tienposket täynnä autoja, jopa piliisiauto.
Ei Jouko kaikista insinööriopiskelijoista tule kuivia insinöörejä.
Minä saan työskennellä insinöörien kanssa.Tunnen heitä satoja.Valtaosa ihan hervottomia tyyppejä vielä aikuisiässäkin.
Näin Vappuna yksi esimerkki,eli tosi insinööritarina:
Kolleekani 52V oli Vapun vietossa Stadin keskustassa.Jossain vaiheessa iltapäivää iski huiko.Siis Jaskan grillille huikopalaa hankkimaan.Hän osti 50 nakkia.Dippikastikkeen eli sinapin hän pyysi puvuntakin etutaskuun.
Kohta oli ympärillä vieraita.50 nakkia syötiin sovussa,sinappia rintataskusta dipaten.
Oliko insinööri diplomilla fluorattu
ja rintatasku muovipinnalla vuorattu?
Polillahan kaikenlaista näkyy.
Niitä oppii kun vain lukee Äpyy.
Teologin vappumieli maassa,
ilot poissa,
kammionkin ovet haassa,
näpit voissa.
Valkolakki ilman tupsua,
kuinka voisi tehdä hupsua!
Ierikka, civis – ei siis enää fuksi,
tulipahan tuokin sanotuksia.
Hoitotäti Mirjalle hyvää nimipäivää! toivottaa Ellinoora sekä Erkki ja Ulla.
Kevät keikkuen tulevi. Kaustajärven jäät sulavat pakoilleen,
rantaan muodostuneessa ”joessa” sukeltelee pari sorsaa ja
Ristilammella näimme joutsenpariskunnan.
Katiskassa ei ollut vielä kaloja mutta naapuri pistäytyi
tuomassa reilunkokoisen vappuhauen. Liiterissä talvehtineeseen
katiskaamme oli eksynyt orava, seuraukset olivat surulliset.
Olin satavarma että lipaston laatikosta löytyy serpentiinejä,
ei löytynyt. Taidanpa yllättää siipan tippaleivillä, tosin kaupasta
ostetuila.
Roliga Vappen!
Viinijärven jäät ovat vielä valkoiset. Rannat ovat tummuneet. Pilkille ei enää pääse. Rantaheinikot ovat sulat ja eilen oli katiskoissa pari-kolmekymmentä haukea. Otin muutaman Vappukaloiksi ja laitoin loput kasvamaan.
Hywää Wappua, lajitowerit !
Meidän rantanäkymät ovat mustavalkoraidalliset, joten
ei houkuttele enää menemään muuta kuin veneellä.
On isommanpuoleiset bileet, sanoi mato tippaleivässä.
Hyvää vappua!
Meilläkin syötiin vieraiden kanssa tippaleipiä (ei omatekoisia)
ja päiväkahvin kera nautiskeltiin vähän ilomantsilaista kuoharia.
MirjaSisko
”Gastronomian vuosisatana tunnettu 1700-luku toi keittiöihin uusia ruoka-aineita kuten sokerin. Makeat herkut päätyivät tuolloin yksinomaan ylempien säätyjen herraskaisiin kahvi- ja ruokapöytiin. Porvoossa sokerin kasvavaan tarpeeseen vastattiin perustamalla sokeriofabriikki Raatihuoneen torin laidalle vuonna 1784. Fabriikin osakkaana toimineen kauppias Johan Holmin kerrotaan ryhtyneen sokerin innoittamana valmistamaan kellarissaan virkistävää ja makeaa juhlajuomaa – simaa.”
Tuon ajan Porvoossa pidettiinkin runsaasti juhlia. Kaupungin raatihuoneella järjestetyt tanssiaiset olivat jopa niin suosittuja, että maistraatti joutui rauhoittamaan kirkolliset pyhät kokonaan tanssilta.”
”Tänä päivänä simaa tarjotaan onneksi säätyyn katsomatta koko kansalle.”
”Perinteitä kunnioittaen – Wanhan Porvoon Kotisimaa, olkaa hyvä!”
Teksti on pullosta, jonka kyljessä lukee edellä siteeratun lisäksi: Valmistuttaja/Tillverkat för: Wanhan Porvoon Fabriikki Oy, Porvoo. — Ja: Sopimusvalmistaja / Kontraktstillverkare: Kaskein Marja Oy, Taavetti.
Ei siis ollut suomalaista kuohuviiniä eikä direktiivillä suojattua ranskalaista shampanjaa.
Oli kuitenkin alkoholipitoisuus/alkoholhalt: 0,8%.
Oli hyvää kotona paistettujen munkkien kanssa.
Klara vappen! toivottaa Ierikka ja kumppanit.
Kiitos Ellinoora & kumpp nimmarimuistamisesta. Avattiin mökkikausi savusaunomalla – jokeen ei tosin vielä tohdittu mennä.
Hauskaa perinteisen vilpoisaa Vappua kaikille!
Erkki Jormanainen mainitsee kommentissaan jutussa
”Papujuomaa”, että Värtsi täyttää näinä aikoina
kolme vuotta.
Täytyi oikein kaivaa alkuaikojen tarinat vuodelta
2010 esille. Ensimmäiset kuukaudet on silloinen toimitus
ahkeroinut itse kirjoitusten kimpussa, kommentteja on vähän
jos laisinkaan. Jutut ovat hienoja ja kertauskurssin arvoisia!
Jos ei lie mennyt jotain ohi silmieni, niin mielestäni ensimmäinen
”ulkopuolisen” kirjoittama juttu on heinäkuun viidenneltätoista
päivältä. Sen nimi on ”Helleillassa Jänisjoella”, jospa en
mainitsekkaan kirjoittajaa, pidän jännitystä yllä niin voitte
itse tutkailla asiaa.
Sen muistin tutkimattakin että minä bongasin Värtsin eka kertaa
EJ:n jutusta ”Laihdutuskuurilla”. Se oli 11.8.2010. Ja kuten
kuvasta näette jäin heti koukkuun jossa tempoilen vieläkin.
Summasummarum: Värtsille on valettu hyvät perustukset jonka seinähirsiä kirjoittajat, kommentoijat, kuvittajat ja ennen
kaikkea Eira (tällä hetkellä)ovat pala palalta rakentaneet.
Kuin myös kaikki lukijat lähellä ja kaukana….
Vappu on monen muun aiheen lisäksi myös suomalaisen työn päivä. Niinpä radiossakin käytiin tänään keskustelua työstä ja sen paikasta elämän kuvassa.
Jälleen kerran keskustelussa vilahti eräs kardinaalivirhe: luterilainen työmoraali. Sellaista ei ole. Väärinkäsitys on peräisin sosiologi Max Weberiltä (1864-1920). Luther opetti työstä ja pyhäpäivän merkityksestä toisin.
Luterilaiseksi väitetty työmoraali perustuu – ei luterilaiseen vaan – kalvinistiseen protestanttisuuteen. Se sai vahvasti jalansijaa erityisesti Yhdysvalloissa. Menestys työssä oli tämän käsityksen mukaan merkki Jumalan siunauksesta. Sellaista ei Luther koskaan opettanut.
Jos halutaan työmaniaa ja työn kohtuutonta merkitystä korostaa uskonnollisin termein, niin silloin voi puhua kalvinistisesta työmoraalista.
Luterilaisuuteen kuuluu lupa ottaa joskus ihan rennosti, vaikkapa esimerkiksi vappuna.
Ierikka, luterilainen laiskuri tarvittaessa.
Oletteko tienneet – minä en ennen tätä vappua – että Suomen ensimmäistä työväen vappua vietettiin 1.5.1898 – raittiusliikkeenä? Silloin tehtiin lakko alkoholin nauttimista vastaan!
Se siitä lakosta ja sen kestävyydestä!
Ierikka
Vappu oli meilläkotona lantalan tyhjennyspäivä. Hevonen ja isä tuli kotiin vanhimpien veljieni kanssa kotiin ja halusivat levätä. Me pienimmät rihaiset saimme kunnian ajaa lannat tunkiohon pellonlaitaan. Lanta tukiossa kompostoiden muhi kevätauringossa hyötykasvien ravinnoksi.
Yksi asia minua jäi vaivaamaan ajattelijalle.
Kynnöstä riitti enemmän kuin perunansiemeniä oli itämässä tuvassa uunin lämmössä.
Haluttiin se pieni hevosella kynnetty alue täysin laittaa tuottamaan. Siemenperuna halkaistiin. Tämä on minulle tutkimaton alue. Mikä on halkaistun siemenperunan sato verratuna kokonaisen perunan tekemään satoon jos verrataan.
Tällä viikolla tuli Ruotsin TV:ssä, puutarhaohjelmassa, juuri tästä siemenperunan halkaisemista.Sadosta sanottiin että se olis sama.Perunan voi halkaista useampaankin osaan kunhan vain joka osassa on idun alku.Tärkeää oli vain että tämä halkaistu pinta täytyy antaa kuivua ennen istuttamista ettei se ala happanemaan.
Muistan lapsuudestani Tervavaarassa, kun naapurissa olivat jo keväällä perunat vähissä, niin siemenperunoita kuorittiin paksulti ja kuoret pantiin peltoon. Ilmeisesti ne kasvoivat, kun idut olivat tallella.