Partiolaiset antoivat lupauksen

Partiolaiset antoivat jälleenkerran lupauksen

Uudet partiolaiset antoivat partiolupauksensa yöleirin yhteydessä 27.4. veteraanien päivänä riistamajalla. Ensimmäisenä leiripäivänä lupauksen antoi neljä sudenpentua: Sami Koljonen, Sandra Rytkönen, Marya Varis ja Elina Heiskanen. Toisena päivänä kaksi: Senja Enqvist ja Sonja Varonen. Kakkukahvien jälkeen leiri pääsi kunnolla alkamaan.

Lupaus: "Lupaan parhaani mukaan rakastaa Jumalaani, isänmaatani ja maailmaa. Toteuttaa sudenpentujen ihanteita ja olle toisille avuksi jokapäivä."

Lupaus: ”Lupaan parhaani mukaan rakastaa Jumalaani, isänmaatani ja maailmaa. Toteuttaa sudenpentujen ihanteita ja olle toisille avuksi jokapäivä.”

Leiri alkoi lippukunnan omalla partiokisalla, jossa testattiin vuoden aikana opittuja partiotaitoja. Kilpailurataan kuului esim. Trangian kokoamista, puukon käyttöä, puukkohaavan tyrehdyttämistä ja tulen tekoa. Pisteet olivat tasaiset, mutta voittajakolmikkoon pääsivät: 1. Sami Koljonen, 2. Elina Heiskanen, 3. Tatu Hovi.

Ei paniikkia, pelkkä harjoitus. Sandra Rytkönen ja Elina Raerinne.

Ei paniikkia, pelkkä harjoitus. Sandra Rytkönen ja Elina Raerinne.

Voittajakolmikko, Elina Heiskanen, Sami Koljonen ja Tatu Hovi.

Voittajakolmikko, Elina Heiskanen, Sami Koljonen ja Tatu Hovi.

Jokainen osallistui sissiteltan pystytykseen, joka nousi hyvin Maken ohjauksella. Iltaohjelmassa näyteltiin Pyhän Yrjön tarinaa, jossa ritari pelastaa rohkeasti prinsessan hirmuisen lohikäärmeen kynsistä. Nuotion ääressä lauleltiin muutamia leirilauluja esim. Puolalaista nuotiolaulua, ja tietysti pelailtiin.

Meill on metsässä nuotiopiiri, missä kuusten kuiske soi. Kipunat kohti tähtiä kiirii, lähipuutkin punervoi.

Meill on metsässä nuotiopiiri, missä kuusten kuiske soi. Kipunat kohti tähtiä kiirii, lähipuutkin punervoi.

Saunomisen jälkeen paistettiin makkaraa ja vaahtokarkkeja. Pian oli aika toivottaa kauniita unia ja lähettää isommat telttaan kaminan lämmitykseen, ja pienemmät peittää sisämajoitukseen. Seuraavana leiripäivänä siivottiin leirialue, purettiin sissiteltta sekä etsittiin kadonneita sukkia ja lapasia.

Leiristä jäi hyvät muistot, joita on kiva myöhemmin muistella. Kiitos Markku Saukkoselle, Jussi ja Paula Raerinteille aikuisvalvonnasta. Kiitos kaikille leirille osallistuneille. Leirin aikana usein kysytty kysymys oli: Milloin on uusi leiri? Tais leiri onnistua! 🙂 Partiolainen on AINA VALMIINA kohti uusia seikkailuja!

Terveisin Vetäjät Eeva ja Elina Raerinne, ja Roosa Tikka.

Teksti ja kuvat: Elina Raerinne

p.s Terveisiä ”Karhut” laumalta.

Share

11 comments for “Partiolaiset antoivat lupauksen

  1. Eero-Matti
    10.5.2013 at 6:31

    Hienoa! Se että meillä edelleen on partiolaistoimintaa mutta erityisesti se että olemme saaneet nuoren kirjoittajan!

    Hyvä Elina!

    Lisää vaan rohkeasti juttuja, kirjoitat hienosti.

  2. siltainssi
    10.5.2013 at 8:01

    Mukavaa luettavaa heti perjantai aamuna.Olen aina ihaillut partiotoimintaa ja siinä sen kasvatuksellista ajatusta josta saa hyviä ohjeita sekä käytännöntaitoja tavalliseen elämään.Olen samaa mieltä Ekin kanssa Elinan kirjoittamisesta ja varmaan yhtähienoa kirjoitusta syntyisi myös Eevalta sekä Roosalta.

  3. Elina Raerinne
    10.5.2013 at 15:49

    Eevan ja Roosan kanssa myö tätä yhessä kirjotettiin ja kuvattiin. Partiotoiminta pysyy juuri ja juuri pystyssä, sillä vetäjistä on huutava pula. Vois sitä jatkossakin jotain partiojuttuja laitella, kerta lukijoita on 😀

  4. Kalevi Tikka
    10.5.2013 at 16:54

    Kertoisitteko missä nämä kuvat on otettu, sisäkuvasta päätellen metsästysseuran majalla.
    Kyllä partio juttuja on mukavaa lukea ja muistaa sitä kun omat pojat olivat partiolaisina ja Kejosen Aku lippukunnan johtajana.

  5. Elina Raerinne
    10.5.2013 at 18:33

    Kaikki kuvat on otettu joko värtsilän riistamajan sisältä tai ulkoa.

  6. Erkki Jormanainen
    11.5.2013 at 7:58

    Elinan, Eevan ja Roosan kannattaa jatkossa kirjoittaa Värtsiin niin partio- kuin muitakin juttuja. Verkkolehdessä on kuukauden aikana (10.4.-10.5.) käyty 41 maailman maasta. Ruotsista lukema on yli 200 kertaa.

    Vertailun vuoksi mainittakoon, että Kiteeltä oli käyntejä vastaavana aikana 153 ja Tohmajärveltä 81. Nämä paikkakunnat näkyvät nykyisin tilastossa erillisinä.

    Sadan pintaan oli käyntejä USA:sta ja Turkista. Kymmenen kärkeen yltävät Saksa, Espanja, Kanada, Venäjä, Englanti ja Ranska.

    Suomessa on käyntejä ollut 113 paikkakunnalta. Kuukauden aikana luettiin Värtsiä Helsingissä 6930 kertaa ja Joensuussa 5512 kertaa.

    Eilen oli käyntejä yhteensä 521.

  7. Alpo Rummukainen
    11.5.2013 at 8:59

    Hienoa Värtsin Takojat!
    Partioharrastus on parhaita harrastuksia mitä minun mielestäni voi lapsille ja nuorille tarjota. Sieltä voi jäädä mieleen arvokkaita tietoja ja taitoja, joita tarvitsee myöhemmin. Minäkin käytän partiolaisilta opittua Jalussolmua lähes päivittäin kalaverkkojen liittämiseen.

    Nuo retket ja leirit ovatkin sitten niitä kohokohtia, joita odotetaan ja niitä muistellaan jälkeenpäin. Taitokilpailunkin piditte, hienoa.

    Menneenä talvena oli koko Järvi-Suomen partiolaisten taitokilpailut Liperissä. Sielläkin käytettiin puukkoa ja trangiaa. Kaikki saivat palkinnon. Voittajat saivat enemmän palkintoja. Värtsilän partioita siellä ei vielä ollut mukana.
    Jokohan seuraavissa kilpailuissa.

    Kaikkea hyvää tuoreille lupauksen antaneille ja vetovastuun kantajille.
    terv. Alpoaatos

  8. Erkki Lintunen
    11.5.2013 at 10:49

    Elina, Eeva ja Roosa, kiitos jutustanne! Jonkinlaiseksi rohkaisuksi toiminnallenne kerron, mitä partioaate merkitsi minulle ja kaverilleni silloin, kun sotien jälkeisessä Värtsilässä ei ollut virallista lippukuntaa.

    Hankin kirjakaupasta Robert Baden-Powellin kirjan ja kaverini Esko Pitkäsen kanssa perustimme ”lippukunnan”, jossa oli kaksi jäsentä. Meillä oli oma ”kolo”, maahan kaivettu Jänisjoen töyräällä. Huivikin meillä oli. Teimme useita retkiä mm. Röysiön joen viertä kulkien. Yövyimme teltassa, jonka äiti oli lakanakankaasta ommellut. Emme osanneet siihen laitattaa räystäitä, ja siitä syystä vesi ei valunut katolta alas, vaan imeytyi kankaan läpi ja suoritti aamupesun.

    Kerran poikkesimme teltalta pienelle tutkimusmatkalle. Palattuamme huomasimme, että lampaat olivat syöneet eväät. Onneksi löysimme lähi etäisyydeltä talon, josta meille annettiin sen verran leipää, ettei tarvinnut jättää retkeä kesken.

    Kun läksimme tahoillemme koulutielle pois Värtsilästä, jatkoivat nuoremmat sisarukset kavereineen omatoimista partiota. Sitten perustettiin myös Värtsin Takojat.

    Koettakaa jatkaa perinnettä! Ja toivottavasti saatte mukaan lisää vastuun kantajia ja johtajia.
    Kun seisotte milloin missäkin kunniavartiossa, tunnen ihailua teitä kohtaan.

    Ierikka

  9. Ikävä
    16.3.2015 at 11:00

    Sandra, et ehkä tiedä, mutta sinulla on rakastava isi joka ajattelee sua ihan joka päivä. Kunhan kasvat niin saat viimeistään tietää kaiken, muista vain, että olet isille tärkeä ja tulet aina olemaan. http://WWW.PASVANHEMMAT.INFO

  10. antti.jarvelainen
    17.3.2015 at 0:03

    Viesti ei ole asialllinen. Se on on poistettava, ja samalla mietittävä lastn nimien julkaisemista. Kuka tietää esim. lähestymiskielloista.

  11. Ikävä
    19.3.2015 at 20:55

    Eikö ole surullista, että ainoa keino kertoa rakastavansa lastansa on tämä. Tässä ei ole isä itse asialla ja olisin voinut jättää nimen kirjoittamatta( miten sen saa pois?) Mutta Tutustukaa ihmiset tuon linkin sisältöön, se on hyvää asiaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *