Kuva: Lissu Kaivolehto
Kun on elänyt niin kauan kuin minä ja nähnyt suunnan toisensa jälkeen syntyvän, kukoistavan ja kuolevan, tulee taipuvaiseksi jyrkkyyttä välttelevään kannanottoon. Pidän parempana etsiä hyvää kaikkialta, mistä sitä voi löytää.
Jean Sibelius
Samaa mieltä
Omat mielipiteeni ovat myös loiventuneet monen asian suhteen,
mutta aina ei tiedä, mistä hyvää etsisi. Jos taas jotain
hyvää tulee eteen yllättäen, on se kaksin verroin tietoisesti etsittyä parempaa.
Henkilökunnan koulutustapahtumassa v 2000
oli luennoitsijana Positiivareiden Juhani
Töytäri. Hän kertoi iso-isästään joka kirjasi
päivittäin muistiin kolme päivän aikana positiiviseksi
kokemaansa asiaa. Luennoitsija kehoitti meitä
kokeilemaan isoisänsä neuvoa ja etsimään hyvää
jokaisesta päivästä.
*
Suhtauduin asiaan epäluuloisesti, mutta päätin kuitenkin kokeilla.
Nyt olen ollut jo 13 vuotta ”koukussa”. Joinakin päivänä
ei myönteisiä asioita tule tarkemmin miettineeksi, toisinaan
niistä on suorastaan runsaudenpula. Kuitenkin oman
elämäni pienistä ilon murusista on kertynyt jo useampikin
vihkonen.
Kiitos, Johannes! Tuotapa kannattaa kokeilla. Taidan aloittaa tänään.
Jokaisella meistä on hyviä ja huonoja päiviä, mistä pahoitamme mielemme. Hyvää ja positiivisuutta voi ammentaa elämän parhaista hetkistä.
Mitä ne voi olla, pienikin matka lähelle, tai kauas arjen kiireistä. Kauas on pitkä matka, mutta kyllä kannattaa. Siellä unohtaa jopa, mistä ja kuka olen, sekä mitä teen!
Olenkohan jotenkin outo ihminen? Elämässäni tuntuu olevan vain hyviä asioita. Mitkään vihkot ei riittäisi. On toki pahojakin asioita: pelko siitä, että onni kääntyy ja aika loppuu.
”Etsi aina maailmassa
kaunista ja hyvää,
niin sun pieni sydämesi
kantaa kultajyvää.”
Nekin ikävät ja vaikeat kokemukset osoittautuvat usein
tarpeellisiksi, joista sitten versoo jotain uutta ja hyvää.
Jopa koko elämänsuunta voi kääntyä paremmaksi.
Itselläni on ollut ilo tuntea muutama todella iloinen
ihminen, jotka ovat osanneet jakaa iloa ympäristöönsä.
Heidän seurassaan pikkumurheet aina haihtuivat.
Olikohan Raamatussa vai Siirakin kirjassa
” Kurjalle ovat kurjia kaikki päivät, mutta hyvä mieli on kuin alituiset pidot”
Vuosia sitten kuulin seuraavan tarinan: – Eräässä kylässä vaikutti mies, joka tunnettiin siitä, että hänellä oli aina ja kaikissa tilanteissa tapana puhua toisista hyvää. Muutamia kylänmiehiä tämä ärsytti. Niinpä he esittivät kompakysymyksen: – Mitä hyvää on pirussa? – Mies vastasi – Ainakin se on ahkera töissään.
Apostoli Paavalikin pohti, ”mikä on hyvää”: – Jumalan armahtavaan laupeuteen vedoten kehotan teitä, veljet: Antakaa koko elämänne pyhäksi ja eläväksi, Jumalalle mieluisaksi uhriksi. Näin te palvelette Jumalaa järjellisellä tavalla. Älkää mukautuko tämän maailman menoon, vaan muuttukaa, uudistukaa mieleltänne, niin että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä. Sen armon perusteella, joka minulle on annettu, sanon teille jokaiselle: älkää ajatelko itsestänne liikoja, enempää kuin on aihetta ajatella, vaan pitäkää ajatuksenne kohtuuden rajoissa, kukin sen uskon määrän mukaan, jonka Jumala on hänelle antanut. (Room.12:1-3).
Sunnuntaina lauloin Helsingin Kannelmäen kirkon konfirmaatiomessussa yhdessä kirkontäyteisen väen kanssa: ”Etsijänä pysyn, kuuntelamaan jään. Aina suuntaa kysyn, tiedän matkan pään. Saan armoon luottaa yhä, keskeneräinen. Kiitos, Herra, pyhä, iankaikkinen.” (Virsi 513:¤).
Ierikka (ukki)
Mustarastas nurmikolla tasalalkaa hyppi
sitten kastemadon nokkaansa se nyppi.
Maistoi sitä sitten siinä
tämä onkin oikein hyvää.
Niias sitten oikein syvään
lento sitten kohti pesäpuuta.
Hetken päästä uusi lento
poikue oli vielä kovin hento.
P.P.
Hienoa, että aamun ajatus on herättänyt lukijoissa ajatuksia ja että olette jakaneet niitä täällä kommenttipalstalla meidän kaikkien iloksi. Kiitos!
Jokaisessa ihmisessä, asiassa ja tapahtumassa on hyvät ja vähemmän hyvät puolensa. Ratkaisevaa on mielestäni se, mihin kiinnitämme huomiomme. Se, mihin kiinnitämme huomiomme, lisääntyy elämässämme.
Kun kiinnitämme huomiomme hyviin ja kauniisiin asioihin elämässämme,itsessämme, ympäristössämme ja lähimmäisissämme ja olemme KIITOLLISIA, se lisää hyvinvointiamme ja heijastuu myös ympäristöömme.
Maija-Liisan viimeisimmän kommenttin alkuosaan viitaten haluan kertoa kuinka eräällä edesmenneellä ystävälläni oli tapana nimittää vastoinkäymisiä salatuiksi siunauksiksi.
Kunpa jokainen muistaisimme, mitä olemme sanoneet tai tehneet.
Lähenpä ilta-aurinkoon itikoiden ja ötököiden syötäväksi ehken siinäkin on jotain hyvää, vai onko.
MirjaSisko