Värtsilän teatteria osa 2

Kesäteatteriaika on kuumimmillaan. Jokin viikko sitten tipahti postiluukusta esitevihkonen joka piti sisällään Pohjois-Karjalan kesäteatteriesitykset ja vähän kauempaakin. Värtsilän kesäteatteriltakin oli komea ilmoitus: Onnea vaan taas tämän kesän näytelmille kuten myös komeljanttareille!

Palaisin vielä himpun verran vanhan Värtsilän teatterin toimintaan.

Sotilastanssit olivat kovassa huudossa ennen sotia. Enteellistäkö?

Topiaksen näytelmät Neropatti ja Rykmentin murheenkryyni, myöhemmin elokuvanakin tunnettu, menivät näyttämöillämme.
’’Jatkuvia suosion osoituksia ja runsas kukkasato’’, kertoo arvostelija esim. murheenkryynin päätteeksi.

Varsinainen

Topias: Neropatti.’’Varsinainen neropatti’’ neljäs oikealta Lauri Savolainen.

 

Minna Canth oli suuresti arvostettu kirjailija tuohon aikaan, ja on tänäkin päivänä.  Niinpä teatteri ehti valmistaa esityskuntoon Minnan Kovan onnen lapsia ja Anna Liisan. Itselläni oli ilo olla molemmissa näytelmissä mukana. Komeata Suomalaista draamaa molemmat. Esim. ’’Anna Liisa oli ollut teatterille voitto!’’ , kertoo arvostelija.

2

Minna Canth: Kovan onnen lapsia, vangitsemiskohtaus.

Minna Canth: Anna-Liisa, edessä Anna-Liisa, Eeva Vallius.

 

Hella Vuolijoen Niskavuoren naiset: Onnistuttiin taas hienosti Hellan tekstin tulkinnoissa. ’’Vanhan emännän osasta teki muori Irja Mäkelä komean roolityön’’, kertoo arvostelija. Irja Mäkelä, osuusliikkeen pukineosastolta kesti paineet hienosti.

Helvi Andersin Pulkkinen sai tulkittavakseen opettajatar Ilonan roolin. Sai osaansa luontaista viehkeyttä ja tarmoa. ’’Riidanhaluinen’’ sänkykohtaus tulkittiin palavalla tunteella ilman ujostusta. Nämä kaksi roolia mainitakseni. Arvostelijan teksteissä kerrotaan lisäksi että ensi-illan näytäntöön oli kutsuttu vieraiksi kunnan valtuusto ynnä muita kunnan viranomaisia ja sivistystyön tekijöitä. Olivat olleet näkemäänsä erittäin tyytyväisiä.

Hella Vuolijoki: Niskavuoren naiset.

Hella Vuolijoki: Niskavuoren naiset. Istumassa Ilona – Helvi Andersin Pulkkinen, oikealla puolella vanhaemäntä –  Irja Mäkelä.

 

 

Johannes Linnakosken Laulu tulipunaisesta kukasta valmistui myös ensiesitykseen. ’’Enimmittä puheitta voidaan pitää ensi-iltaa täysin täysin onnistuneena’’, kertoo lehtileike. ’’ Jokainen teatterin ystävä pitäköön seuraavat esitykset mielessään ja hankkimaan lippunsa ennakkoon, ettei jää ulos kuten nyt kävi monelle’’.   Pääpari Eeva Vallius ja Arvo Matikainen, Kyllikki ja Olavi saivat esiripun sulkeutuessa ’’katkeamattomat suosionosoitukset’’.  Osansa saivat kaikki muutkin mukana olleet näyttelijät.

Linnakoski: Laulu tulipunaisesta kukasta, keskellä Kyllikki Eeva Vallius, Olavi Arvo Matikainen.

 

Maiju Lassilan vähemmän tunnettu näytelmä Luonnon lapsia kuului myös Kalle Viherpuun ohjelmistovalintoihin. Tukkilaisia, mustalaisia, talonisäntien renkejä, sen keitoksen Maiju Lassila tarjosi varmaan tyyliin. Komeita kuvia siitäkin näytelmästä on tallella.

Tulitikkuja lähdettiin lainaamaan myös Värtsilästä käsin. Maiju Lassilan teksti ei jättänyt ketään kylmäksi silloinkaan. Jussi Koski ja Kalle Viherpuu olivat taas oivassa vedossa tikunlainaus + kosiomatkallaan, ja huomatkaa, aito oikea pikku porsas oli jokaisessa esityksessä mukana. Itselleni outo arvostelija nimimerkki T.P-KI ihmettelee, kuinka teatteriyleisö on omistanut teatterilaitoksen täydellisesti omakseen ja tahtoo vaalia sen menestystä täysin katsomoin!

Maiju Lassila: Luonnon lapsia, keskellä mustalaispari Helvi Andersin Pulkkien ja Lauri Savolainen.

Maiju Lassila: Tulitikkuja lainaamassa, ’’Sinä kirkas ja makia!’’ Koski ja Viherpuu.

 

Loppuun jätin kansalliskirjailijamme Aleksis Kiven Seitsemän veljestä ja Nummisuutarit. Juhani  –  Jussi Virtanen, Aapo –  Yrjö Sinunen, Tuomas – Arvo Matikainen, Simeoni –  Leo Partanen, Timo – Kalle Rantava, Lauri – Martti Järvinen (on haudattu Joensuun sankarihautaan) ja hännän huippu Eero – Lauri Savolainen (katosi rintamalla), haluan heidät nimellä mainita. Kas siinäpä upea veljessarja. Jokainen oli onnistunut osassaan komeasti. Kalle Viherpuun kanttori oli loistava kuvaus aikalaisestaan virkaveljestä.

Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä ’’Oltta haarikassa ja päässä’’ saunakohtaus.

Katsomo oli ottanut veljekset myrskyisästi vastaan. ’’Kun näyttämö antaa tapaninpäivänä uusinnon, sopii lähikyläläisten ajatella rekiretkensä Seitsemän veljeksen pariin’’, sillä tavalla!

Nummisuutareilla juhlittiin Kalle Viherpuun 30-vuotis taiteilijajuhlaa, itse oikeutettuna Eskona itse Kalle. Kalle oli ’’onnistunut valamaan tehtäväänsä Kivimäistä tunnelmaa, voimakasta ja pursuavaa elämän sykettä’’, kertoo arvostelija. ’’Loistava suoritus, kerrassaan mestarillinen’’.

Aleksis Kivi: Nummisuutarit, morsian Irja Perho sekä sulhanen puusuutari Jaakko, Martti Selenius.

Aleksis Kivi: Nummisuutarit, morsian Irja Perho sekä sulhanen puusuutari Jaakko, Martti Selenius.

Osajako oli suoritettu huolella ja kaikki ottivat tehtävänsä vakavasti. Erikoismaininnan on ansainnut mainio Antreas Leo Partanen.
Juhlat olivat komiat laakeriseppeleineen päivineen. Ihmettelen vieläkin kuinka silloin riitti katsojia olipa kysymyksessä huvi- tai musiikkinäytelmiä taikka vakavaa draamaa, tansseista puhumattakaan. (No, eipä ollut telkkaria!!)

Tässäpä mielestäni tärkeimmät näytelmät Värtsilän työväen näyttämön olleesta ja menneestä historiasta. Niin kauan kun muistia piisaa mielessä on.

Hilkka Partanen           Kuvat kirjoittajan arkistosta.

7 comments for “Värtsilän teatteria osa 2

  1. Ei voi kuin ihmetellä vanhan Värtsilän Työväen teatterin toiminnan laajuutta. Värtsilä ei ole ollut mikään tuppukylä vaan henkisesti vireä yhteisö. Hilkalle kiitokset muistelusta.

  2. Nämä Hilkan kuvat ja teksti on niin hyvä,aivan kuin teatterissa kävis.
    KIITOS..

  3. Kirjoitin tähän hyvin viisaan kommentin. Mutta ei mennyt Värtsin ”kustantajan” läpi, niinkuin ei aina ole mennyt aloittelevan runoilijankaan esikoisteos. Mutta Eino Leinonpa kirjat saivat painoluvan ja kansan suosion. Siksi tänään lippu liehuu saloissa. On Eino Leinon päivä 6.7.2013.

    Hilkan kuvakertomus osui kohdalleen. Jälleen lämmin kiitos!

    Tuo viittaus Värtsin ”kustantajaan” oli vitsi. Julkistamisen esteenä oli oma sormeni, joka painoi väärää nappia, enkä vieläkään tiedä, mikä nappi se oli. Eikä sillä ole väliäkään. Otan hyllystä kirjan ja luen Eino Leinon runoa:

    Kell´onni on, se onnen kätkeköön,
    kell´aarre on, se aarteen peittäköön,
    ja olkoon onnellinen onnestaan
    ja rikas riemmustansa yksin vaan.

    Ei onni kärsi katseit´ihmisten.
    Kell´onni on, se käyköön korpehen
    ja eläköhön hiljaa, hiljaa vaan
    ja hiljaa iloitkohon onnestaan.

    Ierikka (osukoon nyt näppi oikeaan näppäimeen)

  4. Laaja-alaisen avartava kuvaus silloisesta
    Värtsilän Työväenteatterin toiminnasta.
    On ollut innostusta ja aktiivisuutta pilvin
    pimein.

    Setäni leski – joka oli asunut Vanhassa Wärtsilässä,
    ja jonka tytär oli myös teatterilaisia – kasvatuksellisesti
    käytti usein sanontaa vallattomille sukulaispojilleen:
    ”Hommoon teijjät teatterkouluun!”

  5. ”Tulitikkuja lainaamassa” menee nyt Roukalahden kesäteatterissa.
    Ihan kiva oli.

    Minulla on vanha valokuva ”Roinilan talossa”- näytelmästä, mutta
    vuosilukua siinä ei ole. Se on varmaan Pälkjärveltä.

  6. Aurinko paistaa,
    järven yli tuulee.
    Poutapilviä purjehtii
    sinisen taivaan alla.
    Kuuntelen radiosta
    runoista siinneitä lauluja.

    Pentti Saarikosken viimeisin runo:
    ”Ajattelen niinkuin pilvi kulkee.”

    Ajattelen… ajattelen…
    ihmettelen…
    ihmeitä ihmettelen.

    Ierikka, Eino Leinon päivänä Ullukan terassilla

  7. Mitä tapahtui Irja Viherpuulle? Kävin Malmin hautausmaalla.
    Kalle Viherpuun haudalla oli kuulutus vuodelta 2009, joka osoitettu Irja Viherpuulle. Kuulutuksessa sanottiin, että hautapaikkaoikeus on umpeutunut 2002 ja Irja Viherpuun pitäisi viimeistään vuonna 2009 ottaa yhteyttä Hgin srk-yhtymän hautaustoimeen. No, ilmeisesti kulttuurituntemusta on riittänyt srk-yhtymässä, koska hauta on jo neljättä vuotta koskemattomana.
    Yritin googlettaa Irja Viherpuu / Perhoa, mutta mitään ei löydy. Onko hän vielä elossa (105 v!)? Jos ei ole elossa, minnehän hänet sitten on haudattu?
    Anteeksi, jos vaikutan uteliaalta. Olen kiinnostunut suomalaisesta näyttämötaiteesta ja ohmettelen kun Irja Viherpuusta on niin niukasti tietoa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *