Vaskitsa ja muita vaarattomia

Aamuna muutamana vieraisilla ollut vävypoika näki pihapiirimme reunamilla hiekanruskean, ruohikkoon pakenevan vaskitsan. Olenkin aina ounastellut että sellainen saattaisi asustella näissä maisemissa, sillä muistelen nähneeni niitä joskus kuusikymmneluvulla vanhan savusaunan kupeella.

Arvoituksellinen eläin

Vaskitsahan ei ole käärme vaan lisko jolla ei ole myrkkyhampaita ja joka on täysin vaaraton elukka. Heti havaintoa seuraavana päivänä luin Sanomalehti Karjalaisesta että vaskitsasta saattaa saada pitkäaikaisenkin piha-asukin, sillä se voi elää jopa kolmekymmentävuotiaaksi. Lisäksi lehdessä mainittiin ettei vakitsasta ole tehty Pohjois-Karjalassa havaintoja Lieksaa ylempänä. Ahvenanmaalta se on kadonnut salaperäisesti kokonaan.

Heti siitä paikasta päätin, että ryhdyn suojelemaan ”omaa” vaskitsaamme vaikka ei minulle ole vielä selvinnyt minkä keon alla se asustelee, epäilen kyllä yhtä monivuotista heinäkasaa vanhan huussipolun varrella. Sitäpaitsi vaskitsa eli vaskikäärme on rauhoitettu ja sen tappamisesta voi rapsahtaa melkoiset sakot. Vaan tuskinpa ”lappu-liisa” lienee koskaan sattunut paikalle silloin kun vaaraton vaskitsa on heittänyt veivinsä kun sitä on luultu kyykäärmeeksi.

Oravalla puussa linnunmuna suussa

Kirjoituspöytänä toimivan ompelukoneen ääreltä olen seurannut ihastuneena oravan punaisen pörröhännän vilkkumista ruohikossa. Sillä näyttää olevan oma Oravapolku isosta ikikuusesta suoraan navetan rauniokivetykselle, siellä jossain on varmaankin käpyjen välivarasto.

Eräänä varhaisena aamuhetkenä katselin kuinka kurre kiipesi ikkunamme alla kasvavaan koivuun. Ehdin jo hämmästellä, että mitä orava tekee koivun latvassa kun huomasin että se keikkui linnunpöntön katolla ja kurkotteli kaulaansa suoraan linnunpöntön suuaukkoon. Eipä tarvitse enää ihmetellä minne keväällä pesäpöntön vallaanneet kirjosiepot ovat kadonneet. Nous’keväänä on tuo liian väljä pöntön suuaukko pienennettävä jottei sama tragedia pääse toistumaan.

Samaan syssyyyn tässä ihmettelen minne on kadonnut puukiipijä joka vuodesta toiseen on vaellellut samaisen koivun runkoa ylös ja alas. Onkohan orava säikyttänyt senkin matkoihinsa?

Pelättiä ken pelkäisi

Vaan räkättejä ei taida mikään säikäyttää, ei ainakaan marjapehkojen keskelle pystytetty linnunpelätin. Nytkin räkättirastaat ovat jo napsineet puolikypsät punaherukat parempiin suihin tai sanoisinko nokkiin. Kun mustikat alkavat kypsyä löytyy sinipunaisia käyntikortteja pihan pöydiltä ja penkeiltä.

Mikähän siinä on että keltanokkainen mustarastas saa aina pihamaalla hypellessään ”tykkäämisiä”, päinvastoin kuin tämä kovaääninen, ruskeankirjava sukulaisensa.

Mutta mikäpä minä olen nokankoputusta pitämään näistä luonnollisista luonnonilmiöistä. Sitä vartenhan tänne mökille on tultu että saamme päivittää ja päivitellä ympäristömme pikku tapahtumia päivittäin.

*

Vaskitsahavaintoja kerätään jatkuvasti. Niistä voi ilmoittaa Eläintieteelliseen museoon tai internetissä Hatikka-tietokantaan.

Teksti ja pihapiirin kuvat Tellervo

7 comments for “Vaskitsa ja muita vaarattomia

  1. Nuoruudessani 70- luvun lopulla näin vaskikäärmeen piilovaaran rinteessä useampaan otteeseen. Kävin metsämansikoita keräämässä ja usein säikähdin kun luulin sitä kyyksi.

  2. Meidän pihan ”kotieläin” on siili. Tutkin netistä mitä sille voisi tarjota syötäväksi. Eilen illalla laitoin paistinpannulle syötävät ja nyt aamulla kävin katsomassa – onko käyty – oli ja paistinpannukaan ei ollut siirtynyt (raskas). Joskus aikaisemmin näin kaksi siiliä marrivan yhtäaikaa. Mikäs sen hauskempaa.
    En tiedä ovatko toimeni sallittuja – ehken
    Terv. MirjaSisko
    Telle En ehken erottaisi kyytä ja vaskitsaa. Siilin kuitenkin tunnen!

    Eläimistä puheenollen odotan taas kamalasti Kirstin perheen koiria käymään – tietenkin myös rakkaita ihmisiä, nuorisoa poikakavereineen ja muita tuttuja.
    Lämpötila ulkona lähentelee jo kohta kahtakymmentä astetta –
    hieno päivä on tulossa paitsi pitäis vähän minunkin yrittää kitkeä.
    Illalla musiikin pariin.

  3. Ullukassa luikertelee vaskitsa tuon tuostakin. Ei anna silitellä itseään, vaikka onkin niin nätti houkutin. En tiedä, voisinko sen elämää jotenkin helpottaa esimerkiksi pesimispaikan rakentamisella tms.

    Sitä en ole tiennyt, että voisin ilmoittaa jonnekin havainnosta. Mutta nyt alkuunsa tässä ilmoitus Värtsissä, ja meneehän se tällä tavalla ihan 41 maahan. Kuuleman mukaan niin monessa maassa tätä mainiota lehteä luetaan.

    Vaskitsaisin terveisin, Ierikka

  4. Samat tuntuu olevan ”murheet”niin idässä kuin lännessä.
    Minun rakkaus oraviin heikkeni huomattavasti kun jokunen vuosi sitten näin oravan menevän riihen seinää pitkin joka aamu pääskyn pesille kuin jääkaapille.

    Vaskitsat ovat tuttuja tässä Ahvenanmaan naapurissa,aamu-uinti kaverini.Väritys vaan on tumma ei hiekan ruskea.

    Olisiko Tellun pihapiirissä vielä harvinaisempi matelija.
    Kangaskäärme,myrkytön ja rauhoitettu sekin.Väritys on hiekanruskea.

  5. Jore arvelee että kyseessä olisi saattanut olla
    jopa kangaskäärme, vaikea sanoa kun en itse tehnyt
    havaintoa, mutta aion täst’edes tarkkailla maastoa
    ”sillä silmällä”…

    Netin mukaan vaskitsasta on itäinen- ja läntinen laji jotka
    poikkeavat väritykseltään.

    Ierikka mainitsee, että Ullukassakin on vaskitsa,
    joten saattaapi se olla meilläkin samaa lajia,
    samoilla rannoilla kun asustellaan kesäisin.
    *
    Ranta- eli tarhakäärmeen näin viime kesänä uimassa,
    ja sekin rantautui saunarantaamme, suunnilleen tuon
    linnunpelättimen reviirille. Yritin hätistellä sitä
    rantakivikossa kauemmaksi, koska sekin saattaa säikäyttää
    luonnossa liikkujan. Vaan eiköhän se palannut omille
    tanhuvilleen kun selkäni käänsin.
    *
    Mirja ruokkii siilejä pihapiirissään. Niitä emme ole
    saaneet tontillemme kotiutumaan vaikka kerran eräs
    tuttavamme meille sellaiset Savonmualta kuljettikin.
    Oli satavarma että ne ovat tyttö ja poika. Minne lie
    pariskunta kadonnut sen siliän tien.
    *
    Ja vielä tuosta oravasta. Monta kertaa kurre kiipesi
    senkin jälkeen toiveikkaana ”jääkapilleen” vaikkei siellä
    ollut edes valoa.
    *
    Ja vielä noista räkäteistä. Tarinan lähettämisen jälkeen huomasin, että räklä oli kuin kostoksi tekaissut tukevan pesän koivun oksanhaaraan, aivan paraatiportaikkomme viereen. Nälkäiset poikaset sieltä kurkkivat nokat ammollaan…

  6. Vaskitsan olen nähnyt vain kerran lapsuuden jälkeen. Viime kesänä Nurmijärven Perttulassa sain seurata pitkän aikaa sen luikertelua. Samana päivänä näin Perttulassa myös häiveperhosen.

    Tässä kaupunkipihassa vakiovieraita ovat rusakot. Neljäkin rusakkoa saattaa olla yhtäaikaa popsimassa valkoapilaa.

    Tellervo miettii, että ”Mikähän siinä on että keltanokkainen mustarastas saa aina pihamaalla hypellessään ”tykkäämisiä”, päinvastoin kuin tämä kovaääninen, ruskeankirjava sukulaisensa.”

    Veikkaan, että laulutaito se on joka tekee mustarastaasta niin suositun. Minä ainakin iloitsen suunnattomasti sen laulusta. Tänäkin aamuna se aloitti jo kolmelta konserttinsa tässä pihapiirissä, vaikka oli lopettanut edellisen konsertin myöhään illalla.

  7. Niin se vain on, että vaskitsa tapetaan käärmevihan kohteena. Olen nähnyt enemmän kuolleita ( ihmisten tappamia ) vaskitsoja kuin eläviä. Ensimmäisen vaskitsan näin Ilomantsissa Putkelan harjulla ja sekin saappaan polkemana.
    Rantakäärmettä en ole Kaustajärvellä nähnyt koskaan mutta ruskeita kyitä heikosti näkyvin harmaanvihreiden sahakuvioiden kera niitä siellä kylläkin on.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *