Keltaista ja vihreää. Kuva Lissu
Ensimmäiset syksyn merkit ovat nähtävissä jo näin keskellä kypsää kesää. Maanantaina 8.7 kohdalleni osui pari kellastunutta koivua, joista oli jo varissut maahan paljon keltaisia lehtiä. Kolmen nuoren koivun kohdalla ihmettelin miksi vain keskimmäinen on keltainen ja muut aivan vihreitä.
Kaksi vihreää ja yksi keltainen. Kuva Lissu
En suostu vielä syksyyn.Suvi on hehkeimillään.Marjat kypsyvät ja sienisatoa vasta odotellaan.Rapuja päästään pyytämään ensi viikolla.
Tämän Lissun oivan luontohavainnon täytyy johtua kuivuudesta.Täällä Matildassa nurmikot ovat palaneet ja viimeviikolla mustikkareissulla katselin hakkuuaukon nuorta koivikkoa jossa oli nähtävissä kuvien kaltainen ilmiö.
Eräänä kesänä Kaustalla veraillut
tuttavamme huomasi samanlaisen ilmiön
Halkolahdentien poskessa. Vaikka itse
ajomme ohi melkein päivittäin, ei keltainen pikku-
koivu vihreyden keskellä ollut sattunut silmiimme.
*
Vaan on se kumma kuinka äkkiä luonto voi
muuttua viikossakin. Kun kotiuduimme eilen
saimme vain hämmästellä ruskeaksi palanutta
rinnettä ja koivujen keltaisia lehtiä parkki-
paikalla. Onneksi kukat olivat pärjänneet ilman
vettäkin, mutta se vaati kekseliäisyyttä.
Vinkiksi voin mainita että peittelin kasteltujen
kukka-astioinen multakohdat mehevillä vuorenkilven
lehdillä.
*
Mutta nyt sataa niin että katto ropisee!
Ihanaa, kun vihdoinkin satoi. Nyt on toiveita vaapukoistakin.
Vadelman kerääjille vadelmat alkavat pikkuhiljaa kypsymään, jo nyt kannattaa katsoa voiko kerätä. Tänään mustikan poiminta matkalla söin ensimmäiset kypsät metsävadelmat.
Kuivuutta se on. Olen monena vuotena huomannut saman ilmiön jo alku kesästä jopa. Ensin lehden värit haalistuvat ja sitten kellastuvatm mutta ruska loistoon eivät pääse vaan muuttuvat vähitellen mullan, ei siis kullan ruskeiksi.
Alimmassa koivurykelmä kuvassa huomaa kuinka lajitoverit kilpailevat elintilasta. Keskimmäisen koivun juurilta on ahneemmat imeneet tarvittavan juomaveden.
Ei niin pitkää kesää, ettei syksy tulisi.. Keltaisia lehtiä tippuu jo puista. Räkläemot ihan selvästi johdattelee poikasiaan marjapehkoille rastasverkkojen alitse. Ihan kyyryssä kulkevat.
Kannattaa todella nauttia kesästä niin kauan kuin sitä riittää. Ja kun saapuu syys niin kannattaa sitten nauttia syksystä.
Lainaan tähän tuolta Runopalstalta omasta tarinastani ”Lähti ukko pohjolasta” pätkän ukon mietteitä. Ukko oli asettanut kesälle niin paljon odotuksia, että meinasi tulla masennus kun kesä uhkaa loppua ja työt ovat kesken ja muutkin toivet vielä toteutumatta
. . .
Näki ukko ympärillä
tutun tienoon tanhuvilla
monen merkin muistuttavan
kesän loppuun kerkiävän
syksyn saapuneen sanovi.
Kellastuu jo koivunlatvat
pihlajan punertuu marjat.
Linnunpojat peräkanaa
marjapehkoihin menevi.
Lintuemot poikiansa
elon tiellä opettavi,
einehelle kouluttavi.
Rouske kuuluu kasvimaalta
luonto ottavi omansa.
Mit´jäi kirpuilta keväällä
järsii etana evääksi
sopivaksi särpimeksi.
Tuvassansa istuu ukko,
istuu ukko taikka akka.
Hiljaisina, haikehina.
Yks on miete mielessänsä:
– Jäipä kesken taas kesäinen.