Eräänä aamuna sitä vain herää ja huomaa että kukkivat karhunputket ovat tehneet maihinnousun pihapiirin reunamille. Yksi rintama seisoo vartiossa metsän reunassa, toinen – miehenkorkuinen – leiriytyy rannan tuntumassa ja melkoinen pääputkipataljoonakin suojaa tanakasti joulukuusirinteen taustoja.
Ovelasti ovat osanneet hajasijoittua sinne sun tänne. Ykköskappaleita löytyy keskeltä koristepensaita ja yrittääpä eräs yksilö uskotella olevansa sukua vuorenkilvelle ja salakuuntelee puheluitamme aivan parhaalla kännykän kuuluvuusalueella eli kuistin kupeessa.
Komeahan se mokoma on, ei sitä voi kieltää. Komea on myös sen tieteellinen nimi Angelica Sylvestris. Kuulostaa aivan viidakon tähtöseltä tai joltain muulta metsikössä selviytyvältä sankarittarelta.
Takapihan Taavi
Mökkeilyn alkuvuosina tiskasin astioita rantasaunassa. Koska olin yksin mökillä olivat aistitkin jännittyneet ääriasentoon. Siinä astioiden kalahtelun lomassa korvani erottivat saunan takaa kummallisia tömähdyksiä ja ikäänkuin hiipimistä. Onko siellä hirvi? Onko siellä rajaloikkari? Onko siellä peräti rosmo?
Onneksi pesupaljussa sattui lojumaan tukeva, puusta tehty puolimetrinen puolukkasurvin. Tällä astalolla aseistautuneena päätin peloitella hiipparoitsijan, olipa se mikä hyvänsä. Ei tarvinnutkaan aloittaa uutta nuijasotaa! Sehän oli vain isokokoinen rusakko joka loikki takajaloillaan karhunputkiviidakossa kuin kenguru ikään. Etukäpälillään se kurkoitteli siemenasteella olevia huiskiloita.
Talven törröttäjät
Tämä tapahtui silloin kun annoimme kaikkien kukkien kukkia, kukkia vaan. Mutta nyt on toinen oorninki meneillään. Siippa liippasi liiterissä jo teräaseitaan ja uhosi että jotain tarttis teherä ennen kuin nuo häjyt valtaavat koko tanhuan.
Anoin putkiviidakolle armoa aina muutamaksi päiväksi kerrallaan, vaan sitten koitti sekin hetki että siippa sonnustautui sotisopaansa, eli pitkävartisiin saappaisiin ja hansikkaisiin ja antoi viikatteen viuhua. Hyttyshatun musta verkko kasvoilla toi mieleen rautahaarniskan silmikon.
Taiston ollessa kiihkeimmillään tutkailin netistä karhunputken syvintä olemusta. Sain selville että kasvia on käytetty ravintona (nuoret lehdet) sekä rohtona esimerkiksi vatsavaivoihin ja että siitä saadaan luonnonmukaiseen värjäämiseen kullankeltaista väriä.
Lisäksi selvisi, että karhunputki jaksaa kukkia vasta noin kymmenvuotiaana, ja kun se on kerran kukkinut se kuolee. Sitä ennen sen runsaat siemenet ovat levittäytyneet tuulen mukana hankia ja jäätä pitkin uusille asuinsijoille. Tästä päättelin että tämä nyt pihallamme kukoistava suuri ikäluokka lienee peräisin kaksituhattaluvun alkupuolelta. Olisiko edellinen Operaatio Suuri Niitto suoritettu silloin?
Katkaistu putki
Olisihan niissä siemenissä ollut linnuille naposteltavaa ja saattavat kaikki harsosääsket ja kukkakärpäsetkin olla nyt ihmeissään että minne se imelältä tuoksahtava, runsas ruokavarasto katosi.
Nyt siis sota karhunputkia vastaan on tältä erää käyty. Tuntuu suorastaan pahalta kun kaatuneet varret rötköttävät maata pitkin. Ennen vanhaan pojat tekivät putkista herne- ja pihlajanmarjapyssyjä ja tytöt keräsivät pulleita lehtituppeja leikkeihinsä kukoiksi ja kanoiksi. Saattoipa joku taikanäppi rakennella avarasta putkesta huilunkin.
Tuho ei tietenkään ole totaalinen Koska kasveja ei jaksettu kiskoa juurineen niin sieltähän sitä uutta sukupolvea on puskemassa. Ja putkahtipa tässä nyt mieleeni sekin seikka, että jos ne siemenet kypsyvät katkaistuissa kasveissakin, niin silloinhan koko homma oli oikeastaan turha…
Ja jos jollekulle heräsi kysymys, että mikä tai kuka se ukontorvi on, niin kerrottakoon, että se on karhunputken kansanomainen nimitys.
Teksti: Tellervo
Kuvat: Lissu Kaivolehto
Ihan oikeeta asiaa Telle jakaa meille. Onkohan tämä sama putki pitä pentuna sanottiin kissanputkeksi. Hyvät pihlajanmarjapyssyt siitä sai.
Minäkin olen jättänyt niittämättä kolme putkea vuosikaudet kun ovat niin komeita. Tänä kesänä niitä on vissiin kolme sataa. Valtaosan (kukkivista) olen jo nyhtänyt pois. Paksuimpia ei saa enää ihmisvoimin pois. Ei koiranputkikaan ihan vaaraton ole. Nettikirjoitusten perusteella sekin valtaa kohta koko Suomen.
Rusakon minäkin näin tänä aamuna ensimmäisenä.
Viime viikolla löytyi ampiaisen pesä nostalgiaveneeni
keskiteljon alta. Työnsin veneen tappi auki ampiaisineen
veteen likoamaan. Luulin veneenvaltaajien kadonneen, mutta
kun tulin seuraavalta souturetkeltäni, oli minua rannassa
vastassa ampiaisparvi.
Kuten Tellervon tekstissä, on maalla asuvien osana
taistelu jotain kukkaa vastaan jonkin toisen puolesta.
Tässä meillä leviää valtoimenaan se vaaleanpunainen
poksahteleva kukka. Mitä jos antais kaikkien kukkia,
kukkia vaan…
Markku Suominen – Anna kaikkien kukkien kukkia
http://www.youtube.com/watch?v=bdgY5Jmd_1g
Olen kuullut nimityksen ukontorvi tämän tästä, mutta en tiennyt kaimaa kukkaseksi.
Ukontorvi on ihan oikeasti hieno torviputki. Ainakin entisaikaan jokainen kossi tiesi, että kun putkesta katkaisee pätkän sillailla, että toiseen päähän jää se umpinainen solmukohta, saa putkesta komeasti törähtävän torven. Pieni halkeama vai puukolla siihen umpipäähän ja kova puhallus putkeen niin johan törähtää. Eipä sillä ihan kansanurhokkaita soiteta, mutta tärkeintä olikin, että ääntä lähti. Niihin Tellervon mainitsemiin huiluihin tarvitaan tosi paljon vaativampaa soitinrekennustaitoa.
Onkohan Maija-Liisalla ”Hyppy-palsami”. Sen saa tuhottua niittämällä kukinnan alkuvaiheessa tai nyppimällä yksitellen kaikki pois mistä ei voi niittää. Kuulin radiossa ohjelman, jonka mukaan saattaa joutua vastuuseen kasvin aiheuttamista tuhoista. Jos esimerkiksi lähistöllä on metsälle istutettu pelto niin palsami valtaa sen helposti ja voi tuhota taimikon.
Kuulehan ukontorven kaima, täältä toinen nukontorvi tiedottaa, ettei tässä iässä tunne itseään kukkaSEKSI. Riittää kun on vain kukKANA. Eikä yritä kiekua kukkokanana tunkiolla.
Ierikka
http://www.youtube.com/watch?v=E3VTYYBlsPQ
Hanna Pakarisen mielestä miehet on putkiaivoja. Mahtaako ukontorvi olla lähisukua putkiaivolle?
Lapsuuden kesämuistoihin kuuluvat nämä karhunputkesta tehdyt torvet, joita isä teki meille sisaruksille juuri tuolla lailla kuin Seppo kertoi. Putken paksuus vaikutti siihen kummoinen ääni torvesta törähti.
Ollessani männä viikolla yhtenä päivänä maaseutukierroksella Pohjoi-Karjalassa panin merkille teitten varsilla paikoin runsaita melko matalahkoja karhunputkikasvustoja. Näyttivät tosi kauniilta. Enemmän teitten varsilla oli kuitenkin horsmaa ja päivänkakkaroita. Iloitsin siitä, kun viikatemies ei ollut vielä käynyt tekemässä tuhojaan pientareilla.
Huolimatta siitä miten vahingollisena jättipalsamia (Alpon ”hyppypalsami”) pidetään,minun täytyy tunnustaa, että pidän siitä. Kukinto on kaunis ja iltaisin se levittää hienostunutta tuoksuaan ympäristöönsä. Jättipalsamin siementuotanto on valtava. Yksi yksilö tuottaa kuulema 4000 siementä kesässä.
Jos minä joudun vastuuseen kaikista noista tällä hetkellä
kukkivista hyppypalsameista, niin siinä kyllä tili
tyhjenee. En ole edes niitä itse istuttanut.
Ierikalle: Niitä on sellaisiakin ”koristekukkoja”, ainakin
tuossa naapurissa on. Täytyisi käydä kuvaamassa.
Kyllä se hyppypalsamin kukka on minustakin erittäisn kaunis. Sen vuoksi sen aikanaan kotiin hommasinkin. Pari vuotta se pysyi ”kauniina”, mutta kun se valloitti kukkapenkin toisensa perästä niin kauneus alkoi kadota katsojan silmästä. Nypin jokaisen yksilön pois. Parina vuotena nousi vielä naapurin metsästä muutamia kukkia .
Tänään nypin tien varren ”ei kenenkään maalta” palsamin varsia. Lienevät karanneet lähistöllä olevan autiotalon kukinnoista.
Horsmakin on kaunis tienvarsilla, vaan kun
se rehottaa keskellä keltakukkaista hanhikki-
pensasta täällä kaupunkiasuntomme pihamaalla
niin mieli tekisi kiskoa pois ja joitakin olen
kiskonutkin.
Rusakkokin seikkaili illalla läheisessä leikki-
puistossa, vanhan omenapuun katveessa. Omena-
puu on jäänne tällä kulmalla aikoinaan olleesta
rehevästä puutarhasta.
*
Tutkailin googlea asiasanalla ”alkuperäiskansojen
musiikki”. Siellä mainittiin että karhunputkesta
on tehty poikkihuiluja ja panhuiluja. Yksi karhunputken
lukuisista nimistä onkin huilupuu.
*
Toimitus on valkannut Lissun kuvista hienon koosteen,
kiitos molemmille tahoille.
Tuulahdus Etelä – Amerikasta Perusta, Andien vuoristosta.
Telle kertoi ”alkuperäiskansojen musiikista”.
Tällä videolla ”Quechua Intiaanit” esittävät panhuilumusiikkia.
Nauttikaa musiikkista ja upeista Machzu Pizhun maisemista.
http://www.youtube.com/watch?v=X2gWdiiuspk
Aboriginaalien soitin on Didgeridoo. Australian pohjois- ja keskiosossa he asustavat reservaateissa.
Kaikki nämä tuo mieleeni mukavia muistoja!
Ps.Kuunnellessani tuota musiikkivideota, rusakko istui takapihallani ja korvat heilui. Varmaan kuului kun ovi oli auki.
Nokkonen rehottaa hyvin monessa paikassa hyvin kasvavien pensaiden riesana ja pienenä rumentavana tekijänä – sattuu aina silmään – tänä säästön aikana. Kyllä istutetaan pensaita, mutta niitä ei hoideta koko kesän aikana. Yksi esimerkki- istuin autossa,
kun puolisoni kävi ostamassa kukkakaalin Tohmajärven S-Marketista
– seinän vieri pensaita (välejä) ei oltu kitketty, kun nokkoset
olivat korkeammat kuin itse pensaat.
Monessa paikassa olis työttömille töitä!
Pusan Mirja
[…] Artikkelin Ukontorvi kommentit – Nauttikaa musiikkista ja upeista Machzu Pizhun maisemista. http://www.youtube.com/watch?v=X2gWdiiuspk Aboriginaalien soitin on Didgeridoo. …… […]
Kommentoin tätä kolme vuotta vahaa juttuani.
Taas viuhuu viikate ukontorvitantereella. Uskaltaisikohan
lähteä tarkistamaan tilannetta vai hyökkäävätkö hyttys-
laumat heti kimppuun?
Komeahan se karhunputki on, mutta rajansa kaikella.
Jälleen ajankohtainen, hyvä juttu. Meillä on meneillään samanlaiset askareet
viikatteen ja oksasaksien kanssa, kun pitää puhdistaa pusikoituneet tienvarret
ja muut tienoot. Naapurin puolelta täytyy kitkeä jättibalsamia.