Värtsilässä uusi eläinlaji?

kroko

Sain tässä päivänä muutamana tutustua oheiseen suurta matelijaa esittävään valokuvaan. Merkillisintä on se, että kuvahan on selvästi napattu Sääperin järven rantaluhdasta. Kauas on peto harhautunut normaaleilta asuinsijoiltaan Amerikan mantereelta.

Syitä moiseen liikehtimiseen voi vain arvailla; kasvihuoneilmiön piikkiin tämäkin ehkä voitaneen laittaa. Toinen mielestäni uskottavampi selitys voisi olla sirkusjunan kaatuminen Venäjällä; sellaisen haaverin seurauksenahan muistaakseni Ruokolahdellekin aikanaan ilmestyi itse eläinten kuningas leijona. Kaikkia tapahtumia tietenkään ei voi järjellä selittää, muistuu vain tässä mieleeni menneenä talvena Värtsissä ollut juttu ja valokuva pilkkiahvenesta, jolla oli hevosen pää!

Niin tai näin, ehkä tiettyyn varovaisuuteen on Eero-Matilla ynnä muilla ranta-asukkailla nyt selkeästi aihetta. Pelkkä kalaravinto ei ehkä pidä otusta kylläisenä; vähintäänkin kissat ja koirat ovat vaarassa joutua niinsanotusti luonnon kiertoon. Tälläkö selittyy myös se, että joutsenen poikasia ei ole tänä kesänä näkynyt?

Katsellaan ja kuulostellaan, mätäkuun mentyä ohi – niin kuin kokemuksesta tiedämme – moni asia normalisoituu aivan kuin itsestään!

Jussi Raerinne

10 comments for “Värtsilässä uusi eläinlaji?

  1. Ihmettelin tässä päivänä muutamana Via Karelian varrella Sääperin kohdalla tienposkeen heitettyjä kaljatölkkejä. Pysähdyin ja laskeuduin tyydyttämään uteliaisuuttani, ja kas, kas, oli siinä auto parkkeerannut joskus lähimenneisyydessä. Tupakan tumppejakin oli maassa ainakin tunnin verran, ja paperinpalanen joka oli ollut joskus kokonaan valkoinen, nyt vain reunoiltaan.

    Sitten tein merkittävän havainnon. Sääperin rantaa kohti kiemurteli ruohikkoon painunut polku. Rantakaislikossa näkyi selvästi aukko.

    Jussin jutun luettuani selailin allakkaa ja totesin, että se oli tapahtunut juuri kuunvaihteen alkaessa.

    Kiitos, Jussi, ratkaisit arvoituksen! Nyt ei tieto lisää tuskaa, niinkuin teki tietämättömyys siinä Via Karelialla Sääperin kohdalla.

    Mutta ole tarkkana, etteivät lehmät lypsä muikeaa maitoa!

    Ierikka

  2. Mätäkuusta se johtui, että JoMa hävisi sunnuntaina
    kotikentällään Hyvinkäälle, mutta eipä hätää, se saa jatkossa
    vastaansa taas Hyvinkään. Nyt on näytön paikka.

    Tuolle ilmastonmuutoksen mukananaan tuomalle otukselle
    kannattaa juottaa päivittäin muutama litra piimää, näin
    säästyvät rantavesissä kahlaajien varpaat ja kissat ja
    koirat myös.

    Tarkkaillaan erityisesti koiria, koska iloisella mielellä
    ollessaan ne heiluttavat häntäänsä enemmän oikealle päin.
    Makupalojen koirille heittely lisää tunnetusti eläimen
    onnellisuutta. Onhan koirien kuukausi.

  3. Kerronpa tämän edellisen jutun perään – taitaa olla , että meidän pihan siilit ovat pururadalla matelemassa, kun en ole nähnyt.
    Sensijaan kesävieraamme näkivät pururadalla kävellessä kaksi siiliä
    siellä mörrimässä. Kiva, jos ovat tallella. Onkohan siellä parempaa ruokaa?

    Pusan Mirja

  4. Mirjalle tiedoksi: Pari viikkoa sitten olin vähällä ajaa Via Karelialla pikkuisen siilinpoikasen päälle. Onneksi ennätti tien reunalle ja onneksi en sillä kertaa ajanut ylinopeutta!

    Muuten, ”mätäkuu” on käännösvirhe. Mutta siinä mielessä kyllä ”oikea” käännös, että mätäkuun aikana tutkimustenkin mukaan haavat helposti märkivät ja maito happanee.

    Ierikka

  5. Eiku mediamylly käyntiin.Kymppiuutiset Värtsilään!

    Haamuleijona nosti Ruokolahden suomalaisten tietoisuuteen moneksi vuodeksi.
    Ainoa todiste leijonan olemassaolosta oli epämääräinen tassun jälki hiekkatiellä.Niin ja jonkulainen näköhavainto.

    Nyt on sentään valokuva tästä Sääperin alligaattorista!!

  6. Kertaalleen olemme keränneet isommat pullot ja purkit
    meidän kohdalta tien reunasta ja vähän etempääkin. Nyt taas aamupostille mennessäni urkalle oli surullista todeta se näky
    mikä tien varsilla on – valitettavasti ihmiset eivät opi – onpas vaikea asia. Tuo rinne on minusta niin kaunis. Valitettavasti tänne meille tuleva tie ei ole enää meidän maata, vaikka niin monet luulevat. Senkin ympäristön haluaisin siivota, mutta tuo tasapainoni ei anna sitä minun enää tehdä. Joskus olen lapsenlapsillani teetättänyt sen, jos ovat pitempään meillä.
    Pusan Mirja

  7. Kun tulevat Venäjältä tankkaamasta, niin keventävät kuormaa Patsolan mäessä. 92 ei jaksa työntää/vetää vanhaa autonrähjää ylös. Venäläisten uudet maasturit taas porhaltavat Niiralasta suoraan Joensuuhun.

    Miljoonakalliolla on sama ilmiö kuin Patsolan mäessä.

    Kysymys on siis leikkaamisesta, kustannustehokuudesta, säästämisestä, vaan ei aivojen rakennemuutoksesta. Tässä mennään!!!

    Ierikka

  8. Oho, menipä kommentti väärän otsikon alle! Anteeksi! Ei pitäisi arvostella toisten tölkkien heittelemistä!

    Ierikka

  9. LAJI KUIN LAJI!
    Olen huomannut, että ihmisissäkin näyttää olevan eri lajeja, eikä vain eläimissä. Vai johtuisko se siitä, että toiset ovat lähempänä eläimiä kuin toiset.
    Varsinkin tämä tienvarsi-idylli osoittaa joissakin enemmän eläimellisyyttä, nimen omaan heidän käyttäytymisjälkien perusteella.
    Eivätkä silti ihan kaikki ole ohikulkevia tankkimatkalaisia.
    Keskikesän tietämissä kävin Sääperin krillikatoksella, siellä odotti tyypillinen ihmisen tekemä eläimellinen sotku. Oli jäljistä päätellen tyhjennetty auton täyttynyt tuhkis suoraan katoksen eteen.

    KUKA sille roskaukselle keksisi parhaan syyn?
    Olisiko asialla ollut joku jolla on pidätyskyky ongelma. Niinpä on tullut vain kiire tyhjentää tupakkatuhkis just-välittömästi ovesta ulos ettei mene housuille. Vai mikä lie vaivan nimi?

    Samoin Kylämme Harkkolammen uimalassa, jossa koirankieltokyltitki melko selvästi näkyvillä. Puku koppien edustalle lisääntyvät koiran jätökset osoittaa, että joku käyttää paikkaa koirien ulostuspaikkana.
    Olisiko se sitten tietämättömyyttä vai uusavuttomuutta, vai mitä?

  10. Tarkemmin ajatellen juomapakkausten hylkäämisellä tienvarsiin on kyllä jotakin aasinsiltaa otsikon kanssa.
    Alligaattori on meikäläisittäin selkeä vieraslaji, mutta pulloja ja tölkkejä luontoon viskelevä pullonokkadelfiini valitettavasti ei. Jos laki sallisi, olisin valmis käyttämään viimeksi mainitun lajin säätelyssä järeitäkin keinoja (meniköhän jo vihapuheeksi?).

    Jossakin päin Pohjois-Karjalaa – sanotaan vaikkapa Polvijärvellä – oli aikoinaan kiertävältä sirkukselta karannut suuri käärme. Valpas kylänmies oli havainnut maantien viereisessä kaurapellossa otuksen mittoihin käypäisen jäljen, joka kiemurteli sinne sun tänne. Eihän siinä muuta kuin viranomaisille ilmoitus, että karkulaisen jäljillä ollaan.
    Ei vain löytynyt jäljen päästä käärmettä; jälki nousi jossain vaiheessa takaisin tielle ja paljastui lopulta humalikkaan mopoilijan jättämäksi. Käärmekin taisi löytyä sitten sirkuksen omista hoteista, joten hyvin kävi!

    Jotakuta lukijaa saattaa kiinnostaa alligaattorin kuvaajan henkilöllisyys. Kyseinen kaveri ei välttämättä kaipaa enempää julkisuutta, siinähän voi käydä vaikka niin että hän lähtee karkuun otuksen kotiseudulle Floridaan ja vie kyseiseen veroparatiisiin pankkitilit mukanaan. Vv-ministeri Jutta saa näin uutta päänsärkyä, hän kun on viime päivinä tätä negatiivista ilosanomaa turuilla ja toreilla jo kuuluttanut.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *